MT 100 vuotta sitten: Uusia perunoita kahden vuoden takaa – ja muistutus haraamisen merkityksestä

Juurikasvimaat ovat harattavat.

Kasvien hoitotyöt ovat suomalaiselle, laajaperäiseen viljelykseen tottuneelle maamiehelle yleensä vastenmielisiä. Siinäkin tapauksessa, että esim. juurikasvimaat lannoitetaan ja muokataankin kutakuinkin huolellisesti, saattaa sato kuitenkin kutistua varsin pieneksi hoidon puutteessa. Juurikasvien hoitotöihin kuuluvat ennen kaikkea haraaminen, harventaminen ja kuokkiminen. (…)

Kuta aikaisemmin saadaan ensi haraus tehdyksi, sitä vaivattomammaksi ja kannattavammaksi käy viljelys. (…)

Muutamat innokkaat sokerijuurikkaan viljelijät ovat jo alkaneet harvennuksen; pitäisi siis itse kunkin jo ensitilassa saada ensi haraukset toimitetuksi, muutoin jäävät liian paljon jälkeen.

Y. M.

Uusia perunoita. Urjalan Raitoolla on näinä päivinä, harvinaista kyllä, jo syöty uusia perunoita. Eräs Raitoon kylän maanviljelijä oli nim. v. 1920 kylvänyt perunoita hiekkamaahan, mutta ei ollutkaan syksyllä nostanut niitä kaikkia ylös, vaan joku määrä oli jäänyt talvehtimaan maahan. Seuraavana keväänä perunat, jotka eivät olleet hiekkamaassa paleltuneet, nousivat uudelleen taimelle. Syksyllä ei sato nostettu maasta, vaan se jäi talveksi lumen alle. Nyt vasta keväällä 1922, kun perunat kuopassa rupesivat arveluttavasti vähenemään, korjattiin sato. Täten saatiin kokonaista 3 kuormaa suuria perunoita, joissa oli aivan uuden perunan maku. Tapaus lienee sikäli harvinainen, että perunat olivat voineet säilyä pilaantumattomina maassa yli talvienkin.