Tabletit kourassa opin kimppuun

Uusi opetussuunnitelma herättää edelleen tunteita. Minne ovat kadonneet numerot? Miten nyt voi tietää, miten koulussa menee? Ne vaan istuu siellä tabletit kourassa. Oppimistulokset ovat huippuluokkaa, mutta oppilaat eivät tutkimusten mukaan viihdy koulussa tai koe voivansa vaikuttaa koulunkäyntiin. Siksi opetussuunnitelmaa uudistettiin.

Nyt opettajien pitäisi kehittää oppilaiden toimijuutta, määritelmän mukaan antaa heille valmiuksia vallitsevien käytäntöjen kyseenalaistamiseen ja uudistamiseen. Jos tätä peilaa koulun kahteen suurimpaan tarkoitukseen, kasvatukseen ja sivistykseen, olen ristiriitaisissa tunnelmissa.

Miten opettaa vasta esikoulunsa päättäneistä teini-iän hormonihuuruisimpiin siivoa, toisia fiksusti kohtelevaa käytäntöjen kyseenalaistamista? Sivistyneesti? Ymmärtäen maailmanmenoa, historiallisia taustoja ja kytköksiä? Osaten keskustella vaikeistakin asioista? Suvaiten ja ymmärtäen eri tavoin ajattelevia?

Ei ihme, että opettajakunta vetäytyy helposti digiloikkien taakse. Miten toteuttaa opetussuunnitelman todellinen henki? Saada kasvatettua koululaisista vallitsevien käytäntöjen sivistyneitä kyseenalaistajia ja uudistajia?

Olen iloinen koulustamme, jossa luokkien oppilasmäärät ovat pieniä ja aikaa oppilasta kohti löytyy. On mahdollista oppia tuntemaan jokainen oppilas. Ymmärtää ja auttaa, yksilöllisesti. Ja kotoa voi aina laittaa vaikka Wilma-viestiä, jos miettii, miten koulussa menee. Omalta osaltaan tukea koulua ja yhdessä kehittää sivistyneitä toimijoita.