Voimakaksikko tuo oopperan Kokkolaan
KOKKOLA
Maailmalla menestystä niittävän sopraanon Anu Komsin estradeja ovat Pariisin, New Yorkin, Berliinin, Lontoon ja Wienin konserttilavat. Kapellimestari Sakari Oramo johtaa BBC:n sinfoniaorkesteria ja Tukholman kuninkaallista filharmonista orkesteria.
Kesäisin he palaavat Kokkolaan oopperaa tekemään. Miksi?
”Maailma on myös täällä – ei Kokkola ole ulkona maailmasta”, Oramo naurahtaa kysymystä.
Komsille Kokkola on kotiseutua. Sieltä on löytynyt oma ensemble, jonka kanssa voi työskennellä kunnianhimoisesti. Musiikkia rakastavat keskipohjalaiset ovat ottaneet oopperan suopeasti vastaan, ja kriitikot kiittävät Kokkolan oopperakesää jo Savonlinnan juhlia kiinnostavammaksi tapahtumaksi.
Lahjakkuutensa ja energisyytensä ansiosta Komsi & Oramo ovat todellinen voimakaksikko musiikin saralla. Molemmat ovat syntyneet musiikkisukuihin: Oramolla on Pohjolan suvun musiikkigeenejä, Komsin sukujuuret juontavat Kaustisen kansanmuusikoihin. Hän on äitinsä kautta sukua Peltoniemen Hintrikille. Molemmissa on myös annos eteläpohjalaisuutta.
Pari tutustui toisiinsa musiikkileirillä 10-vuotiaina. Lähes 30 vuotta kestäneessä avioliitossa muusikot ymmärtävät toisiaan, toistensa matkoja ja poissaoloja. Usein he myös työskentelevät ja konsertoivat yhdessä
Romantiikka tuntuu tiivistyvän hetkessä, jona kapellimestari suutelee lavalla primadonnan kättä. Yhtä suurta romanssia heidänkään elämänsä ei kuitenkaan ole.
”Paljolti tämä on arkista ahertamista, vaikka joskus sitten koetaan vähän glamouriakin. Jalat on kuitenkin syytä pitää maassa. Kun tulee menestystä, omat vaatimukset kasvavat. Kukaan ei ole korvaamaton – tavallaan mekin olemme pätkätyöläisiä, epävakaus on meille normaali olotila”, Oramo ja Komsi pohtivat.
Luova hulluus ja innovatiivisuus alkavat olla kliseitä Anu Komsin yhteydessä, mutta yhtä lailla ne ovat tosia. Yllätyksellisyyttä ja osuvuutta on niin oopperoiden kuin niiden tekijöidenkin valinnassa.
Komsi kertoo halunneensa valita librettoja, joiden aiheet ovat yleisölle helposti lähestyttäviä silloinkin, kun musiikki on nykymusiikkia. Klassikkoja ei puolestaan säästellä rankaltakaan tuoreuttamiselta.
”En kestä tehdä institutionaalista oopperaa! Epookkia tai ei, energia ja näkemyksellisyys ratkaisevat”, Komsi sanoo.
Ohjaajavalinnatkin ovat olleet yllättäviä: teatterin parista Leea Klemola ja Juha Hurme ja harrastajateatterin palkeilta Aku-Petteri Pahkamäki.
Ohjaajan ei välttämättä tarvitse osata lukea partituuria, mutta rytmitaju ja musiikin arvostaminen ovat tärkeitä.
Tänä kesänä kymmenvuotias ooppera juhlii kotimaisella, perin kokkolalaisella kantaesityksellä Harrbådan neito. Libreton on tehnyt kokkolalaislähtöinen kirjailija Jusa Peltoniemi, ja ohjauksesta vastaa kokkolalainen Aku-Petteri Pahkamäki. Sävellys on Seppo Pohjolan. Neitona laulaa Komsi.
”Pohjolan musiikki on nykymusiikkia, mutta kepeää ja svengaavaa, olematta kuitenkaan pinnallista”, Komsi luonnehtii.
Harrbådan majakan tienoilla kummittelevat neidon lisäksi asekätkijät, valtiollinen poliisi ja perikokkolalaisen pidro-korttipelin pelaajat. Viimeksi mainittujen esikuvina ovat Komsin isovanhemmat. Osansa saavat hämmästyttäviä kehittämishankkeita suunnitelleet liikemiehet.
”Halusin, että kokkolalaisia ilmiöitä käsitellään tässä hieman satiirisesti”, Komsi sanoo.
Väliajan jälkeen nähdään Sibeliuksen Neito tornissa. Se on ajalta, jolloin Sibelius haaveili tulevansa Pohjolan Wagneriksi. Oramon mukaan teos ei oopperana ole kummoinen, mutta musiikki, joka on varhaista Sibeliusta, on kokeilevaa ja aika villiäkin.
Oramo johtaa tässä oopperassa Keski-Pohjanmaan kamariorkesteria, jonka taiteellinen johtaja hän on.
Tornin neito on nuori laulajalahjakkuus Annami Hylkilä.
Itsenäisyyden juhlavuonna 2017 Kokkolan ooppera esittää Helsingin musiikkitalossa Giacomo Meyerbeerin 1800-luvun puolivälissä säveltämän Suomesta ja Karjalasta kertovan oopperan L’etoile du Nord.
Komsi on laulanut Kokkolan oopperassa vaihtelevia rooleja, Taikahuilun Yön kuningattaresta Kekkoseen oopperassa Ahti Karjalainen, elämä ja teot. Kekkosen roolia hän pitää yhtenä parhaistaan. Komsi haluaisikin viedä Karjalais-oopperan uudestaan kiertueelle.
Taiteellisen johtajuuden lisäksi Komsi huolehtii käytännön järjestelyistä: primadonna on myös oopperan toiminnanjohtaja ja oopperayhdistyksen puheenjohtaja. Tehtäviin kuuluvat muun muassa tiedotus ja sirkusteltan kauppaaminen. Se jäi yhdistyksen omistukseen Taikahuilun jälkeen.
Elämys oli yleisölle upea, mutta taiteilijoille työläs ja hankala.
Oopperaa on kuultu myös meren rannalla, kirkossa ja työväentalossa.
Kokkolan Snellman-saliin on turvauduttu useaan otteeseen, niin tänäkin kesänä. Taiteilijat toteavat paikan kuitenkin olevan hajoamistilassa: lava pysyy koossa lähinnä roudarinteipin varassa.
Toiveena on, että rautatieasemaa vastapäätä olevalle aukiolle rakennettaisiin kulttuuritalo, jonka suunnitelmat ovat kaupungilla valmiina.
Komsi suree pääkaupunkiseudun kriitikoiden suhtautumista periferian oopperaan. Etenkään Ylen kriitikot eivät viitsi edes vaivautua katsomaan, siinä missä taas ulkomaiset kriitikot tulevat. Esimerkiksi berliiniläinen kriitikko on ihastunut näkemäänsä, ja Opernwelt-lehti hehkuttaa West Coast Kokkola Operaa.
”On terveellistä saada kritiikkejä ulkopuolelta, ne kriitikot ovat nähneet paljon ja perspektiivi on laajempi. Inhoan elitismiä ja kulttuurisnobismia, mutta ottaa aivoon, jos kritiikit ovat asiantuntemattomia ja taviksia kosiskelevia”, Komsi kritisoi kritiikkiä.
Oramo ja Komsi eivät ole yhteiskunnasta piittaamattomia kaunosieluja. Haastattelun kuluessa sivutaan olematonta asuntopolitiikkaa, pätkätöitä ja taiteen arvostusta.
Haastattelun jossain vaiheessa Oramo siteeraa ulkomuistista oopperan Ahti Karjalaisen repliikkiä: ”Suomalainen yhteiskunta ei ole mikään liikeyritys, vaan elävien ja tuntevien ihmisten yhteiskunta, jossa ihmisellä on oltava toivoa paremmasta tulevaisuudesta maan kaikissa osissa.”
Leena nygård
Kokkolan Oopperakesä juhlii 10-vuotista taivaltaan 22.–26.7.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
