Kansan suusta Savua ilman tulta
Ei savua ilman tulta, sanotaan. Eli ei sellaista kuulopuhetta, jossa ei olisi totuutta ainakin siteeksi.
Suomalaisten menneisyys peittyy savuun. Kaskisavuun laaksot verhouu, laitumella kytee iltalypsyn aikaan lehmisavu ja pihassa lämpiää savusauna, jossa valmistuu palviliha. Savupirtit olivat syrjäseudulla jokseenkin tavallisia vielä sata vuotta sitten. Taloa tai ruokakuntaa kutsuttiin savuksi. Ennen vanhaan savu oli myös verotusyksikkö. Se vastasi kuuttatoista panninmaata ja yhtä manttaalia. Panni on viljoilla käytetty vetomitta, ja panninmaalla tarkoitettiin kylvöalaa. Manttaali puolestaan viittaa mieslukuun.
Savuverholla estetään vihollista näkemästä omien joukkojen liikkeet. Uutisia, jotka saavat suuren huomion mutta eivät ole kovin tärkeitä, väitetään joskus savuverhoksi. Kun ihmisten huomio kiinnittyy niihin, päättäjät voivat rauhassa leikata yhteiskunnan vähäosaisimmilta.
Savun huomaa usein ensimmäisenä hajusta. Palaneen käryä haistoivat monet metsänomistajat, jotka puhuivat savujaosta. Metsäyhtiöt olivat heidän mielestään sopineet reviirit keskenään, mikä teki hintakilpailusta näennäistä.
Mutta voiko olla savua ilman tulta?
Kovassa kuumuudessa ja vähähappisissa oloissa voi syntyä savua ilman tulta. Näin käy esimerkiksi savustuspöntössä. Sitä paitsi juoru voi – ainakin teoriassa – olla täysin perätön.Topi Linjama
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
