Suomalaiset eivät ole korukansaa, harmittelee kultaseppämestari

Kristian Saarikorpi on suunnitellut puisen rannekorun tietokoneella. "3D-mallinnus on minulle kieli, jonka avulla pystyn keskustelemaan eri tieteenalojen kanssa. Rakastan sitä, kun pääsen keksimään uusia tapoja tehdä tätä työtä Kuva: Kari Salonen

Kuvitellaan, että sattuisit löytämään aikakoneen ja matkustaisit sen kyydissä kultasepänpajaan parin tuhannen vuoden taakse. Aikamatkasta huolimatta edessäsi avautuisi paja, jonka työkalut muistuttaisivat paljon niitä, joita kultaseppämestari Kristian Saarikorpi käyttää Fiskarsissa sijaitsevassa työpajassaan vuonna 2018.

Saarikorven ateljeen toisessa huoneessa kaikki viittaukset ammatin historiallisiin juuriin pyyhkiytyvät pois. Täällä hurisee joukko 3D-tulostimia ja automaattisesti työskenteleviä jyrsimiä.

”Haluan yhdistää modernia teknologiaa ja huippukäsityötä. Niiden kahden avulla voi tehdä sellaisia asioita, joita ei ole tehty aikaisemmin”, Saarikorpi selittää.

Perinteisten timantti- ja kultakorujen lisäksi Saarikorpi tulostaa biopohjaisia koruja ja työstää puuta.

Itse asiassa Saarikorpi kuvailee olevansa ennemmin muotoilija–kultaseppä–insinööri kuin pelkkä kultaseppä.

”Olen esimerkiksi ollut mukana tiimissä mallintamassa tietokoneella oopperatalon Kiinaan. Se on mittakaavani: korusta oopperataloon.”

Saarikorpi päätyi kultasepäksi oikeastaan sattumalta. Vuoden kultaseppäkoulua käynyt armeijakaveri herätti hänessä ajatuksen käsityöläisammatista.

”Olin jo alle parikymppisenä ostanut tyttöystävälleni koruja, mutta en ollut koskaan miettinyt, mistä korut olivat tulleet ja kuka ne tekee. Kun kaverini kertoi kultaseppäkoulusta, tiesin heti, että tuo on minun juttuni.”

Armeijan jälkeen Saarikorpi haki Lahden muotoiluinstituuttiin, ja neljän vuoden opintojen jälkeen hän valmistui kultasepäksi.

Opintojensa ohella Saarikorpi oli opiskellut italiaa iltalukiossa. Hänen tarkoituksensa oli lähteä kisällikierrokselle Italiaan sikäläisten mestarien oppiin. Suunnitelma jäi kuitenkin puolitiehen, kun hänelle tarjottiin paikkaa A. Tillanderin pääsuunnittelijana.

Työn kautta löytyi myös rakkaus, sillä Saarikorpi on naimisissa Kalevala Korun muotoilujohtajana työskentelevän Kirsti Doukasin kanssa.

Kun tuli aika vannoa vihkivalat, Saarikorpi alkoi pohtia parin vihkisormuksia. Kollega laittoi kuitenkin suunnitelmalle pisteen. Perinteen mukaan kultaseppä ei saa tehdä omaa sormustaan.

Sen verran Saarikorpi rohkeni uhmata taikauskoa, että hän istutti tulevan vaimonsa sormuksen kivet itse.

Muille pareille Saarikorpi on sen sijaan tehnyt uransa aikana kihla- ja vihkisormuksia. Se on hänelle joka kerta suuri ilo ja kunnianosoitus.

”Otan sen niin vakavasti, että annan kaikille koruilleni ikuisen takuun. Niin kauan kuin minä tällä pallolla pompin, pidän huolen tekemistäni koruista.”

Ensimmäisen lapsen syntymän myötä maaseudulla kasvanut kultaseppäpariskunta alkoi haaveilla Helsingistä pois muuttamisesta. Fiskarsin ruukki Raaseporissa tuntui ihanteelliselta ratkaisulta, sillä vanhassa ruukkikylässä asuu yli sata taiteilijaa.

Muutossa näytti olevan kuitenkin yksi ongelma: ruukista ei aluksi löytynyt heille kotia eikä työtilaa. Jokainen rakennus omenavarastosta kanalaan oli jo muutettu työ- tai asuintilaksi.

Sitten joku muisti vanhan navetan yliset, jotka oli jätetty kylmilleen 1970-luvulla navetan tyhjentämisen jälkeen.

”Rakastuimme tilaan heti, vaikka näytti siltä, että täällä olisi räjäytetty pari pommia. Kylän pojat olivat kuulemma aiemmin käyneet ampumassa täällä rottia ilmakolla.”

Kultaseppä työskentelee kalliiden materiaalien parissa, ja välillä se nostattaa jännityksen hikikarpalot otsalle. Tillanderilla työskennellessään Saarikorpi istutti koruun kerran kiven, jonka arvo oli 170 000 euroa.

”Voi sanoa, että toimin alalla, jossa minulla ei ole varaa omiin tuotteisiini.”

Koruissaan käyttämänsä timantit Saarikorpi hankkii luotettavan suomalaisen toimittajan kautta, joten hän voi olla varma, että ne ovat laadukkaita ja eettisesti kestäviä. Hän saa viikoittain yhteydenottoja epämääräisiltä timanttimyyjiltä, mutta niihin tarjouksiin hän ei tartu.

”Laittomilla kaivoksilla tapahtuu ihan kamalia asioita. Niissä käytetään lapsityövoimaa ja ihmisiä tapetaan. En halua olla lähelläkään sellaista toimintaa.”

Kultasepän mukaan irtotimantteja ei pitäisi koskaan ostaa ulkomailta, sillä ilman asiantuntemusta tulee yleensä huijatuksi.

”Timanttien lasitäyttäminen on nykyään yleistä. Siinä otetaan todella huonolaatuinen kivi ja sen sulkeumat täytetään lasimassalla, jolloin siitä tulee täydellisen näköinen. Mutta jos kultaseppä erehtyy antamaan sille lämpöä kaasuliekillä, niin kivi suunnilleen räjähtää.”

Kotimainen korukulttuuri on välillä kultasepän näkökulmasta turhauttava, eihän meillä ole edes kuninkaallisia näyttämässä mallia koristautumisessa.

”Monta kertaa olen miettinyt, että mitä ihmeen järkeä on olla kultaseppänä Suomessa. Suomalaiset eivät valitettavasti ole mitään korukansaa.”

Ranskassa, Italiassa ja Englannissa miehillä voi hyvinkin olla riveittäin kelloja ja koruja.

”Kärjistäen sanottuna suomalaisella miehellä on rippilahjaksi saatu kello sekä ehkä rippiristi ja vihkisormus.”

Kun matkapuhelimet alkoivat yleistyä Suomessa, se näkyi selkeästi kultasepän tilissä. Ihmiset ostivat mieluummin toisilleen lahjaksi teknologiaa kuin koruja.

Pieniä edistysaskeleita on kuitenkin nähtävillä, mutta Saarikorpi toivoisi koruinnostuksen valtaavan yhä useammat suomalaiset.

”Toivoisin, että ihmiset hellisivät toisiaan ja itseään enemmän korulahjoilla.”