Siskoksille koitti äkkilähtö isää tuhkaamaan ‒ kun omainen kuolee ulkomailla, surun keskellä on tehtävä heti kimurantteja järjestelyitä

Alkujärkytyksen ja pikaisesti tarvittujen järjestelyiden jälkeen aikaa on jäänyt myös suremiselle. Jaana Aarnio ja Piia Hokkanen katselivat kuvia, kun Piia oli käymässä hautajaisten aikaan Suomessa.  Kuva: Jarkko Sirkiä

Kun Jaana Aarnion puhelin soi puoliltaöin helmikuisena tiistai-iltana, hän arvasi, että jotain kauheaa on sattunut. Soittaja oli hänen Lontoossa asuva siskonsa Piia Hokkanen, joka kertoi heidän isänsä menehtyneen sairauskohtaukseen kotonaan Espanjassa.

Kuolema oli yllättävä, sillä 72-vuotias isä oli ollut pirteä ja kaikin puolin hyvässä kunnossa.

Hokkanen oli saanut suruviestin hetkeä aiemmin puhelimitse isänsä naisystävältä, joka oli ollut lähdön hetkellä läsnä. Kuolema itsessään oli nopea ja kivuton. Isä tuskin ehti tajuta, mitä tapahtui.

Hokkanen muistelee, että alkujärkytys vaihtui silmänräpäyksessä hämmennykseen.

”En tajunnut mitään. Mitä tilanteessa pitää tehdä ja miten toimia? Mistä löytyy ABC-ohjeistus, minne kuolemasta pitää ilmoittaa?”

Aamulla Aarnio soitti ulkoministeriöön, josta luvattiin ottaa yhteyttä suurlähetystöön. Tunnin päästä saapui sähköposti, jossa oli lisäohjeita ja kuolintodistus. Hokkanen varasi hetimiten lennon Lontoosta Espanjan Torreviejaan.

Tarkoitus oli etsiä mahdollista toivetta hautajaisjärjestelyistä, mutta sellaista ei löytynyt. Hautaustoimiston neuvojen mukaan tuhkaus tehtiin samalla viikolla.

”Se olikin ainoa taho, joka otti meihin yhteyttä omatoimisesti. Siellä oltiin myötätuntoisia ja asiallisia”, Hokkanen muistelee.

Vain muutama päivä kuolinuutisen saapumisesta Hokkanen istui Espanjassa autossa uurna sylissään.

Tuhkat päätyivät isän asunnolle odottamaan kuljetusta Suomeen. Tytär maksoi kulut omasta pussistaan ja nähtäväksi jää, korvaako vakuutusyhtiö ne.

Hautaustoimistosta annettiin myös numero isän käyttämään lakitoimistoon, jossa suomalaistaustainen henkilö alkoi selvittää asioita.

Kuolinsyytä ei lopulta tutkittu, sillä isä oli selvästi kuollut luonnollisesti. Aarnio olisi halunnut tietää, pettikö sydän vai aivot vai mistä oli kyse, mutta paikalliseen tapaan tutkinta jätettiin väliin.

Isän asunnolla Hokkanen mietti, mitä kaikkea muuta pitäisi hoitaa.

Mistä löytyisivät isän pankin yhteystiedot ja mitä autolle tehdään? Avaimia löytyi pöytälaatikosta useita erilaisia. Mihin kaikkeen ne käyvät?

Erillisen vuokravaraston sijaintia kyseltiin jopa lähibaareista, josko joku tuttu tietäisi jotakin. Lopulta löytyi mies, joka kertoi jakavansa varastotilan siskosten isän kanssa.

Hokkanen mietti, että sekin pitäisi tyhjentää, kuten asuntokin. Missä vaiheessa omaisuutta voi alkaa hävittää tai myydä?

Muutaman viikon kuluttua myös Aarnio matkusti Espanjaan järjestelemään asioita ja auttamaan varaston tyhjennyksessä.

Siskokset päättivät, etteivät he ala tonkia isän tietokonetta ja kännykkää. Vain tärkeimmät sähköpostit vilkuiltiin läpi. Aarnio näki jopa unen, jossa isä pyysi, ettei kuvia katsottaisi.

Laitteiden muistit tyhjennettiin huoltoliikkeessä.

”Yksityisyys saa säilyä. Ei meidän kuulu penkoa yksityisasioita”, Aarnio tuumaa.

Merillä pitkään työskennelleen Keijo Hokkasen kuvista ja vanhoista papereista valtaosa on Suomessa. Espanjan asunnolta tyttäret eivät juuri kaipaa muistoesineitä.  Kuva: Jarkko Sirkiä

Nyt isän menehtymisestä on kulunut viitisen kuukautta.

Uurna matkusti Lontoon kautta Suomeen ja hautajaiset pidettiin maaliskuussa.

Ositus isän teknisesti jo vuosia sitten päättyneestä avioliitosta on yhä tekemättä kuten myös perunkirjoitus. Asiakirjoja puuttuu yhä.

Aarnion ja Hokkasen mielestä edes jokin osio läheisen kuoleman jälkipyykistä olisi voinut hoitua automaattisesti. Esimerkiksi sukulaisuuden osoittavat virkatodistukset saisivat tulla Suomen viranomaisilta pyytämättä.

Paperiasioita monimutkaistaa ja pitkittää entisestään se, että Hokkanen asuu EU:n ulkopuolella.

”Surun murtamana tulee viha, että miksi joudun sekavassa olotilassa hoitamaan käytännön asioita, kun haluaisin vain surra. Jokin kattava ohjekirja pitäisi olla näihin tilanteisiin”, Hokkanen pohtii, eikä tohdi edes ajatella vielä perintöveroja.

Etenkin espanjalaisen pankin kanssa asioiden hoitaminen on ollut vaikeaa. Sieltä ei ole vieläkään saatu edes tietoa, paljonko vainajalla on rahaa tilillään.

Onneksi isä oli järjestellyt lakitoimiston kanssa tärkeitä paperiasioita kuntoon, kuten testamentin ja ositusta varten tarvittavat paperit.

Isän asunnon kohtalo ei ole vielä selvinnyt. Etenkin Aarnio käy siellä tiuhaan järjestelemässä asioita ja lomailemassa.

Isän ex-vaimon kanssa on ollut puhetta, että asunto voisi jäädä tyttärille.