Ammattiauttaja sai uupuneen viljelijän elämän raiteilleen

Heikki on tyytyväinen, että haki ja sai ammattiapua: ”Pitää vaan itselle uskaltaa myöntää, että pitää mennä. Ettei jää kotia murehtimaan.” Kuva: Jukka Pasonen

Heikki (nimi muutettu), 38-vuotias maitotilallinen, tunsi itsensä viime talvena todella väsyneeksi, aikaansaamattomaksi ja turhaksi.

Jatkuva stressi aiheutti kroppaan ylikierroksia, ja seurauksena oli huonosti nukuttuja öitä.

”Oli niin väsynyt, ettei jaksanut mitään tehdä.”

Vaimo huomasi miehensä menettävän malttinsa ja korottavan ääntään epätavallisen helposti. Hän patisti Heikkiä soittamaan terveyskeskukseen.

Pitkän mietinnän jälkeen Heikki lopulta soitti ja sai psykologilta ajan. Sinne mennessään hän muisti ajatelleensa, että aivan turhaa hommaa. Mitä hän sinne menisi? Eihän hänessä ollut mitään vikaa.

Psykologin kanssa käytyjen keskustelujen myötä hän kuitenkin sai uusia näkökulmia elämäänsä. Hän oivalsi, ettei ollut turha, vaan hyvin tärkeä perheelleen. Psykologi myös ehdotti muutosta iltarutiineihin, sillä stressitaso oli saatava laskemaan ennen nukkumaanmenoa.

Heikki alkoi soittamaan banjoa. ”En ikinä ole soittanut mitään muuta kuin suutani”, hän kertoo. Se antoi aivoille jotain muuta ajateltavaa.

Nyt Heikin vointi on kohtuullinen. Psykologin luona hän käy kerran, pari kuussa. Siellä puhutaan asioista laidasta laitaan. ”Se on paikka, mihin voi mennä puhumaan aivan vieraan kanssa, ettei tarvitse perheelle sitä purkaa.”

Heikki on tyytyväinen, että haki ja sai ammattiapua: ”Pitää vaan itselle uskaltaa myöntää, että pitää mennä. Ettei jää kotia murehtimaan.”

Myös kahdestaan vaimon kanssa vietetyt lomat muutaman kerran vuodessa ovat tärkeä voimavara. Koulujen loma-aikoina lapset lähtevät reissuun mukaan.

”Kaikesta muusta tingitään, mutta lomasta ei.”

Liityttyään Facebookiin hän on saanut vertaistukea myös Maajussit-keskusteluryhmästä.