Martti Luther oli uskossa kiivas, mutta osasi myös nauttia elämästä

Martti Luther muistetaan miehenä, jonka opetusten pohjalta syntyi protestanttinen luterilainen kirkkokunta. Kuvassa Lapinlahden kirkko. Kuva: Markku Vuorikari

Martti (Martin) Luther oli vuonna 1525 tiukan paikan edessä.

"Yhtäkkiä, odottamatta, ajatellessani aivan muita asioita, Herra asetti niskaani avioliiton ikeen", Luther kirjoitti eräälle ystävälleen.

Luther oli avioliittoa solmiessaan päälle neljänkymmenen ja kulkenut pitkän tien kaivosmiehen pojasta kirkon uudistajaksi. Vaimo Katharina von Bora kuului nunnaryhmään, joka oli jättänyt luostarin. Tekoonsa nunnat olivat saaneet innoitusta Lutherin kirjoituksista.

Koska nainen ei tuona aikana voinut elää yksin, nunnille etsittiin aviomiehet, kertoo Luther-asiantuntija, teologian tohtori Juhani Forsberg. Katharinallakin oli ollut jo kaksi sulhaskokelasta, mutta aikeet olivat rauenneet.

"Sitten Katharina viestitti välikäsien kautta, että tohtori (Luther) hänelle kyllä kelpaisi", Forsberg kertoo.

Avioliitto oli varsinainen skandaali, sillä myös Luther oli luostarielämän taakseen jättänyt entinen munkki ja tunnettu kiivas kirkon arvostelija.

Lutherin epäilyistä huolimatta liitosta tuli varsin onnistunut. Pariskunta sai useita lapsia, ja tarmokas Katharina pani epäkäytännöllisen "tohtorin" talouden kuntoon.

"Katharinan ansiosta Luther oli vanhemmilla päivillään kaupungin varakkaimpia porvareita", Forsberg kuvaa.

Lutherin kirkkoon kohdistamien uudistusvaatimusten lähtölaukaus olivat Saksan Wittenbergissä julkistetut 95 teesiä. Niissä Luther arvosteli katolisen kirkon harjoittaman anekaupan epäkohtia. Teesien julkistamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 500 vuotta, mitä muistetaan luterilaisissa kirkoissa parhaillaan vietettävän reformaation merkkivuoden aikana.

Suomalainen arkipuhe yhdistää usein luterilaisuuden ilottomaan raatamiseen. Juhani Forsberg miettii, onko tulkinta kenties heijastumaa suomalaisten omasta mielenlaadusta ja myöhemmän luterilaisuuden ja pietismin vakavuudesta.

"Tummuus ja vakavuus on ollut siellä hallitsevaa, mutta Lutherille se ei ollut millään tavoin ominaista."

Forsbergin mukaan opiskelijana ennen munkkiaikaa Luther tunnettiin hyvin iloisena ja seurallisena filosofina. Nuori mies rakasti musiikkia ja soitti myös jonkin verran luuttua.

"Tämä puoli näkyi hänessä myöhemminkin."

Luther osasi arvostaa elämän nautintoja, kuten hyvää ruokaa ja juomaa.

"Katharina-vaimo pani hänen mielestään Wittenbergin parasta olutta."

Rakkaus musiikkiin säilyi läpi elämän, ja Luther kunnostautui itsekin virsien tekijänä. Esimerkiksi joulun ilosanomaa julistava Enkeli taivaan -virsi on hänen käsialaansa.

"Lutherin mielestä musiikki oli evankeliumin jälkeen Jumalan suurin lahja ihmisille", Forsberg tiivistää.

Kun kyse oli uskon kysymyksistä ja totuudesta, Luther oli taistelija.

"Hän oli peräänantamaton, kiivas ja jopa niin kärkevä, että hänen työtoverinsakin sitä kauhistuivat2, Juhani Forsberg kuvaa.

Kiivaus johti myös ylilyönteihin. Pahimpia olivat Lutherin vaatimukset kapinoivien talonpoikien nujertamiseksi ja myöhemmän iän juutalaisvastaisuus.

"Nämä saivat aikaan jälkiä, jotka ovat myöhemmin rasittaneet raskaasti sekä Lutheria että luterilaisuutta2, Forsberg sanoo.

Luther kuoli vuonna 1546. Hänet haudattiin Wittenbergin linnankirkkoon, samaan kaupunkiin, jossa hän oli tehnyt pääosan elämäntyöstään.