Suutarin saama paras palaute: "Ku sulle tuop anopin, sen suap parin päivän piästä impenä takasin"

Suutari Pauli Kainulaisen verstaassa on vaikka mitä: niittaus- ja viimeistelykonetta, pohjakumia rullalla, valmiita ja keskeneräisiä kenkiä. "Mottoni on, että helepot tehhään heti, mahottommii männöö vähä aikoo! Ja jos työ ei oo tehty sillon kun se on luvattu, se ei valamiina maksa mittää!" Kuva: Jaana Kankaanpää

Suutarin kuluman ikkunassa on kokoelma lahjoituksena saatuja kenkiä vuosikymmenten takaa, muun muassa nämä liukuvarsilapikkaat, jotka kuuluivat Kannaksen polttoainehuollosta vastanneelle herra kapteenille. Kuva: Jaana Kankaanpää

Suutarin Kuluma avasi ovensa Vääksyssä pian 30 vuotta sitten. Kuva: Jaana Kankaanpää

Pauli "Putte" Kainulaisen ammatilla on historiansa, sillä myös hänen isoisänsä oli suutari. "Ennen kenkä tehtiin kestämään, tänä päivänä pettämään", hän summaa. Kuva: Jaana Kankaanpää

"Kaekennäköstä kengänkuluttajjoo on tiällä nähty", sanoo suutarinhommia 35 vuotta tehnyt Pauli "Putte" Kainulainen.

"Tykkään tästä työstä kun hullu hutusta, ja se näkkyy tiskin taakse. Päeveekään en vaehtais pois. Paitsi tämän korona-ajan, kun ei kukkaan käyny. Yhtenäkkii muanantaina kävi yks ainoo maksava asiakas, ja sekkii makso vanhan kympin velan."

Kainulainen aloitti uransa Savonlinnassa, mutta siirtyi emännän perässä Asikkalaan Vääksyyn helmikuun 2. päivä vuonna 1991. Pian siis 30 vuotta toiminut puoti löytyi parissa päivässä ja ikkunoissa on lukenut siitä asti Suutarin Kuluma. Oma koti on 822 askeleen päässä.

Kainulainen on vanhanajan suutari, joka korjaa melkein kaiken.

"Immeiset on oppinu, että jos jottain tuop, sen suap ehjänä takasin. Ykssii mies toi issäisä Kuoma-suappaat, että tien niistä papan mielenmukaset ja tein myös. Hää sano, että ku sulle tuop anopin, sen suap parin päivän piästä impenä takasin. Se on paras pallaute minkä oon suanu!"

Pääasiassa työ on kenkien korjaamista, reppujen ja laukun hihnojen laittamista eli kaikkea sellaista, joihin Singerin, Pfaffin, ja Adlerin ompelukoneet pystyvät.

"Kahesta työstä kieltäyvvyn: satulareppuva ja rahastajanlaukun vuoria en ennee tie."

Ne ovat liian isotöisiä, eikä siinä auta vedota edes tunnearvoon.

"Mutta sellaisia harvinaisempia oon tehny kuin hevosenkenkään vetoketjun ja emättimenesiinluiskahtamisenestovyön. Ne on aina mukava mainita."

Vetoketju tuli kumisaappaaseen, "johon pantiin jottain liäkettä, että kavio kasvaa noppeemmin".

Emätinpulma oli puolestaan lehmällä.

Eräs helsinkiläinen suutari kertoi kerran, että saa enemmän tuloja avainten teosta kuin kenkien korjauksista.

Kainulainen tietää tämän.

"Ennen kenkä tehtii kestämään, tänä päivänä pettämään. Kun alotin, kotimainen kenkä oli vielä hyvä ja kesti, kun se tehtiin kumista ja nahasta, mutta nyt siinä on uretaanipohja, koska sen pittää muatuva kuatopaikalla."

Kenkä voi näyttää hyvältä, mutta "pohjan voi rapsutella kynnellä pois", Kainulainen sanoo ja luettelee liudan tunnettuja jalkinemerkkejä – Nokian kumisaappaat mukaanlukien.

Kumiseos on huonoa ja ainoa toimiva korjausliima on jollakin direktiivillä kielletty, Kainulainen manaa.

Kainulainen puhuu hiukan vinosti tavaratalosuutareista, vaikka aloitti sellaisena itsekin. He kuorivat kerman eli tekevät nopeat korkolaput ja avaimet, mutta eivät korjaa.

"Sanovat, ettei tälle voi mittään. Mutta minä sanon, että kaikele voip. Hyvin harva immeinen suap sopivat kengät kaupasta, mutta ne muotoutuuvat jalakaan. Mie kysyn korjattavasta kengästä aina, että minkälaiset ne ovat jalassa. Jos hyvät, kannattaa ehottomasti korjata, mutta yhtään tikkiä ei kannata laittoo, jos ovat huonot."

Jos tavaratalosuutareiden tuloista 85 prosenttia tulee avaimista, luistinten teroittamisesta tai nastojen ja liukuesteiden asentamisesta, Kainulaisella yhtälö on toisinpäin.

"Avaimmee suap tuhrautummaa minnuutin, jos oikein lorvii, mutta kengänpohjin männöö puol tuntia, jos hyvin tekkee."

Niinpä Puten pajassa tuoksuu – tai joidenkin mielestä haisee – nahka ja liima.

"Kun on oikein sitkee kumi, tulloo myös palaneen kumin käryvä. Vanhemmille immeisille tulloo siitä lapsuus mieleen, kunt sissään tulloovat.

Kainulaisen ukki oli suutari, mistä muistuttavat näyteikkunan ompelukone, kaavasalkut, lapikkaat ja liikevaihtoverokortti.

Isä oli muissa hommissa, ja Kainulainen itsekin on jo eläkkeellä, mutta jatkaa töissä pienen eläkkeen takia. Molemmilla pojilla on jo omat työt eikä suutarin ammatti kiinnosta. Tytär Jaana Kainulainen sen sijaan harrastaa nahkatöitä ja on myös taitava ompelija.

"Ihanne olis, että tyttö pystyis jatkamaan ja mie voisin jatkoo sellasena Hän on täällä tänään -vierailevana tähtenä."

Jos tytär ei jatka verstasta, ei muutaman tuhannen asukkaan kylässä jatka kukaan muukaan. Ammattikunta supistuu ja asiakkaat vaivasenluineen ikääntyvät. Suutareita on Suomessa nyt parisataa, viime vuonnakin lopetti joka kymmenes, Kainulainen tietää.

Putte on pysynyt leivässä hyvän palvelunsa, hurtin savolaisuutensa ja eläkkeellä olevan kielenkääntäjä-vaimonsa avulla.

"Se on huono akka, joka ei yhtä ukkoo elätä. Sellanen viijjään kierrätykseen ja vaihetaan varakkaampaan."

FAKTAT

Pauli "Putte" Kainulainen

Syntynyt 4. maaliskuuta 1955 Savonlinnassa

Työskennellyt suutarina Savonlinnassa, Vääksyssä helmikuusta 1991 ja opiskeluaikana 1980-luvulla kaksi viikkoa Kuopiossa ja viikon Helsingissä

Vaimo eli "sama tyttöystävä 50 vuotta", kolme lasta ja kuusi lastenlasta