Teuvalainen Ulla Marttila jätti yliopistohaaveet ja palasi kotikyläänsä vanhempiensa kangasliikkeseen – nyt takana on lähes 50 vuotta yrittäjänä

”Tämä on luonnontilassa oleva tavarataivas. En heitä mitään käyttökelpoista pois. Täällä olevat kalusteetkin ovat suvun ylijäämiä, mutta ne ovat kunnon puusta tehtyjä”, Ulla Marttila esittelee liikettään. Kuva: Johannes Tervo

Ulla Marttila on pitänyt kangaskauppaa Teuvalla liki 50 vuoden ajan. Vaikka ovi ei enää käy entiseen tapaan, elämänmyönteinen yrittäjä ei valita.

Huutele keittiön puolelle, jos en ole paikalla, lukee Teuvan Vaatetuksen ovensuussa. Nyt ei tarvitse huhuilla, sillä Ulla Marttila, 78, häärii liikkeessään, eikä sen jatkeena olevassa asunnossaan.

Teuvan Vaatetus sijaitsee Teuvan keskustassa. Kangas- ja vaateliike on juuri sellainen, jollaiset ovat likipitäen kadonneet kirkonkylien raiteilta. Sisustus huokuu vuosikymmenten takaista tunnelmaa. Kauppaa tehdään vain käteisellä.

Myymälässä on laaja valikoima kankaita, lankoja, käsityötarvikkeita, käsitöitä sekä vaatteita, joista osa on peräisin vuosikymmeniä sitten hankituista eristä.

”Tämä on luonnontilassa oleva tavarataivas. En heitä mitään käyttökelpoista pois. Täällä olevat kalusteetkin ovat suvun ylijäämiä, mutta ne ovat kunnon puusta tehtyjä”, Ulla Marttila esittelee liikettään.

Isojen kaupunkien rouvat ja herrat käyvät Marttilan mukaan ihastelemassa liikkeen valikoimia.

Nappeja rakastavalle Ulla Marttilan kauppa on varsinainen aarreaitta. Kuva: Johannes Tervo

”Eräs helsinkiläismies osti 70 eurolla nappeja. Hän kehui löytäneensä täältä helmiäis- ja simpukkanappeja, jollaisia ei ole muualla nähnyt. Myös muovitettua froteeta ja pellavahuopaa tullaan hakemaan lähikaupungeista asti.”

Ulla Marttila pyörittää yritystä yksin. Liike on avoinna maanantaista keskiviikkoon, ja sovittuina aikoina muulloinkin. Marttilan asunto on samassa rakennuksessa. Vain yksi kynnys erottaa kodin ja liikkeen toisistaan.

Hänen miehensä kuoli kaksi vuotta sitten. Kaksi tytärtä perheineen asuvat kauempana, mutta he käyvät säännöllisesti tapaamassa mummua.

Marttila syntyi kauppiasperheeseen Virroilla vuonna 1946. Hänen vanhempansa pyörittivät osuuskauppaa Virtojen Killinkoskella. Kun nauhatehtaastaan kuuluisa kylä hiljeni, perhe muutti Teuvalle ja perusti Teuvan Vaatetuksen. Marttila oli tuolloin 13-vuotias. Nykyinen liikekiinteistö valmistui vuonna 1962.

Marttila muistaa, kuinka vaateliikkeen tavaroita kuskattiin hevoskärryllä ja perheen pikku-Fiatilla uuteen paikkaan.

Lapsuusvuosinaan Marttila oli usein töissä vanhempiensa liikkeessä koulupäivien jälkeen. Tuolloin liike oli auki aamusta iltaan ja työtä riitti useammalle.

Lukion jälkeen hän lähti maailmalle. Parikymppisenä hän muutti miehensä perässä Ruotsin Kiirunaan. Perheen tyttäret syntyivät siellä.

Mies kävi töissä ja Marttila opiskeli Kiirunan avoimessa yliopistossa psykologiaa ja historiaa.

Sitten elämä muuttui ja yliopisto sai jäädä. Vuonna 1975 Marttilan äiti sairastui vakavasti ja vaateliike oli vaarassa jäädä tyhjän päälle. Marttila otti yrityksen haltuunsa ja koko perhe muutti Teuvalle.

Tuolloin Teuvalla moni muukin liike myi vaatteita ja kankaita, mutta asiakkaita riitti kaikille. Marttila muistelee kaiholla aikaa, jolloin kauppa kävi ja myytävänä oli pääosin Suomessa tuotettuja tekstiilejä.

Ajat ovat muuttuneet. Aasiassa halpatyövoimalla tehdyt tuotteet ovat syrjäyttäneet suomalaisen tekstiilialan.

”Halvan tavaran helppo saatavuus on johtanut kerskakulutukseen. Olemme oppineet ostamaan tavaraa sieltä, missä se on halvinta. Eräs asiakas kertoi saaneensa Tokmannilta lankaerän 25 senttiä halvemmalla kuin minulta. Kannattaako sillä hinnalla lähteä 20 kilometrin päähän naapurikuntaan, kun pelkästään bensoihin menee enemmän”, Marttila ihmettelee.

Ulla Jaronen on Teuvan Vaatetuksen vakioasiakas. Hän käynyt kaupassa jo parikymmentä vuotta. Kuva: Johannes Tervo

Ovi käy. Teuvan Riipin kylässä asuva Ulla Jaronen tulee ostamaan kuminauhaa housuihin ja kangasta taulun taustalle. Molempia löytyy hyllystä.

Savosta kotoisin oleva Jaronen on ollut Marttilan asiakkaana siitä lähtien, kun hän muutti paikkakunnalle 20 vuotta sitten.

”Täältä löytyy aarteita, jos vain viitsii katsella. Kun muutin Teuvalle, täällä myytiin vielä vanhan ajan diagonaalihousuja (eli miesten pussihousuja). Muistan vaikuttuneeni siitä”, Jaronen muistelee myhäillen.

Pienten kivijalkakauppojen ahdinko näkyy Teuvan raitilla. Tyhjiä liiketiloja on paljon. Joulukuussa viereinen R-kioski lopetti toimintansa. Monet teuvalaiset käyvät ostoksilla lähikaupungeissa Kauhajoella ja Närpiössä.

Jaronen piti ennen kirjakauppaa Teuvalla. Hän lopetti kaupan seitsemän vuotta sitten.

”Erikoisliikkeitä kaivataan kylällä, mutta niitä ei välttämättä osata arvostaa. Entisenä yrittäjänä käytän ensisijaisesti pienten liiketyritysten palveluja”, Jaronen sanoo.

Marttilan mukaan useimmiten lopettaneita yrityksiä surevat eniten he, jotka eivät niissä asioineet.

Ulla Marttila pyörittää yritystä yksin. Liike on avoinna maanantaista keskiviikkoon, ja sovittuina aikoina muulloinkin. Marttilan asunto on samassa rakennuksessa. Vain yksi kynnys erottaa kodin ja liikkeen toisistaan. Kuva: Johannes Tervo

”Tyhjät liiketilat antavat masentavan kuvan paikkakunnasta. Kivijalkakaupat pitävät kylän eläväisenä ja edistävät sosiaalista kanssakäymistä. Täällä minun liikkeessäni on välillä todella hiljaista, mutta sitten joku tuttu rouva tulee ja keittää itse kahvit. Sitten me istumme ja parannamme maailmaa”, Marttila sanoo.

Takavuosina Marttila korjasi ja ompeli vaatteita ja muita tekstiilituotteita. Kaikki mitä hän ompeli, meni kaupaksi. Nykyisin vain harvat asiakkaat ovat valmiita maksamaan käsintehdystä työstä.

”Itsetehtyjä tuotteita ei enää osata arvostaa, eikä laatuun kiinnitetä samalla tapaa huomiota kuin ennen. Usein tuntuu siltä, että tuote pitäisi saada melkeinpä kankaan hinnalla.”

Käsityöharrastus on hänelle elämäntapa. Hän on ollut yli 20 kertaa Virossa käsityökursseilla ja -messuilla. Saamiaan virkkaustaitojaan hän on jakanut kotikylän rouville. Marttilan tilkkutöitä on ollut esillä näyttelyissä muun muassa Ranskassa, Sveitsissä ja Englannissa.

”Säästän vanhoja käsitöitä. Niiden arvoa ei voi mitata rahassa, vaan tunteissa, muistoissa, tarinoissa sekä työmäärässä, mikä niihin on uhrattu. Rakastan käsillä tekemistä, ongelman ratkaisua ja aitoa tekemisen meininkiä.”

Lapsuusajan niukkuus on vaikuttanut Marttilan elämäntapaan. Hän on tyytyväinen siihen, mitä hänellä on.

”Olen sitä ikäluokkaa, joka oppi sodanjälkeiseen niukkuuteen. Lapsena käytin lappuhaalaria, joka oli tehty sotilaspalttoosta, ja kun valkoisiin kumisaappaisiini tuli reikä, siihen pantiin pyöränpaikka. Meillä ei ollut varaa ostaa uusia saappaita”, Marttila muistelee.

”Kun yksinkertaistaa elämäntyylinsä ja tekee tietoisia valintoja, on mahdollista elää niukemmilla tuloilla. Minulle tuhlailu on sitä, että menen ystävieni kanssa teatteriin tai herkuttelemaan ravintolaan. Pienikin irtiotto arjesta antaa virtaa. On myös tärkeää tavata samanhenkisiä käsityökavereita.”

Marttilan yrittäjäura on kestänyt 49 vuotta. Eläkeikä on tullut ja mennyt. Työ pitää hänet henkisesti hyvinvoivana.

Myös lumityöt kuuluvat yrittäjän toimenkuvaan. Kuva: Johannes Tervo

Marttila huolehti kuusi vuotta puolisostaan omaishoitajana. Lähivuosina koittaa uusi elämänvaihe, kun liikkeen ovi sulkeutuu viimeistä kertaa. Marttilan mukaan elämänvaiheita tulee ja menee, ja kaikella on tarkoituksensa.

”Olen kuullut, että buddhalaiset miettivät usein nukkumaan mennessään, että mitkä ovat kymmenen hyvää asiaa heidän elämässään. Ehkä meidän suomalaisten kannattaisi tehdä samoin, koska negatiivisuus vie hirveästi energiaa.”

”Sanon aina kaikille, että rakastakaa haasteita, ettei elämä jää elämättä. Unelmien toteuttamista ei kannata lykätä. Elämä on tässä ja nyt.”