MTK-pomo pohtii parisuhdetta: ”Olisikohan nyt rakkausvuosien aika?”
MTK-Pirkanmaan puheenjohtaja Jukka Niittyoja puhuu kauniisti vaimostaan ja rakkaudesta
Jukka ja Suvi Niittyoja kohtaavat yhteisen kodin ruokapöydän äärellä. Näyttää tavalliselta avioparilta lukemassa lehteä, mutta pöydän alla tapahtuu jotain muuta... Kuva: Rami MarjamäkiPöydän äärellä istuu pariskunta. Asiallisesti vierekkäin. Ei mitään puristelua, vaikka kuvaajaa varten pitää vähän poseerata.
Kerroimme Maaseudun Tulevaisuudessa viitisen vuotta sitten viljakkalalaisesta Niittyojan perheestä. Jukka, 50, ja Suvi Niittyoja, 49, elivät tuolloin ruuhkavuosien viimeistä puristusta. Nyt kaikki kolme lasta ovat täysi-ikäisiä ja ruuhkavuodet ovat virallisesti ohi.
”Olisikohan nyt rakkausvuosien aika?” pohtii Jukka.
”Ainahan meillä on ollut rakkausvuosia!” Suvi oikaisee.
Molemmat nauravat. Katsovat tietävinä toisiaan. Täällä on jotain meneillään, mutta mitä?
Pöydän alta se paljastuu:
”Meillä on aina jalkapeliä”, pariskunta purskahtaa nauruun.
Veroasiantuntijana työskentelevän Suvin täytyy poistua osallistuakseen verkkopalaveriin. Jukka vakavoituu.
”Elämä antaa nyt melko paljon meille. Pystymme matkustelemaan, ja antautumaan työlle sekä muille kiinnostuksen kohteille.”
Jukka kehottaa katsomaan keittiön ikkunasta ulos. Pellolla näkyy kaksi ylvästä haapaa, jotka ovat pudottamassa viimeisiä lehtiään.
”Olisi ollut järkevää kaataa nuo haavat. Nyt joudun joka kerta pellolla traktorilla ajaessani väistelemään niitä. Mutta kun ne muistuttavat minua meistä.”
Toisen haavan nimi on Jukka ja toisen Suvi. Ne havisevat pienestäkin ilman värähtelystä.
”Minulle on iso juttu, että Suvi kannustaa minua. Yhtälailla minä kannustan vaimoani. Me olemme kuin nuo kaksi haapaa.”
”Kaikilla ei ole käynyt yhtä suuri onni elämässä. Että vaimo on yhä vuosien jälkeen paitsi rakastettu niin paras kaveri ja ystävä.”
Harvoin kuulee miehen puhuvan näin kovin kauniisti vaimostaan.
”Mistäs täällä puhutaan?” Suvi hakee lasillisen juotavaa palaverin päättymisen jälkeen. Nyt puhutaan jo perheestä.
Niittyojat tunnetaan äänekkäänä, iloisena ja yhdessä viihtyvänä perheenä. Vävy- ja miniäkandidaateille perheen keskeinen herjanheitto voi kuulostaa hervottomalta.
”Sitähän se välillä onkin.”
Vaikka lapset ovat jo lähteneet kotoa, yhteydessä ollaan päivittäin. Sosiaalisen median ansiosta yhteydenpito on todella helppoa.
”Meillä on monenlaisia Whatsapp-ryhmiä: äiti ja tytöt, isä ja lapset, koko perheen ryhmä, kauppakassi-ryhmä,...” luettelee Jukka.
Kuopus Antti asuu Espoossa, kun taas tytöt Sonja ja Inka Tampereella.
”Tiukin paikka oli varmaan, kun Sonja lähti kotoa ensimmäisenä. Samaan aikaan helpotusta ja kaipuuta. On hienoa, että lapset lähtevät omille siivilleen. Kun kuulee niitäkin tarinoita, että kolmikymppisenä pitää vanhempien ruveta jo ehdottelemaan pois muuttoa”, pohtii Suvi.
Etätyöpäivää kotona ahkeroiva Suvi lähtee taas uuteen palaveriin.
”Se hyvä puoli etätyössä on, että säästän työmatkoissa ja laittautumisessa kaksi tuntia.”
Jukka Niittyoja on kotitilan ulkopuolella monen luottamustoimen mies. Viljakkalalainen maanviljelijä ja tilitoimistoyrittäjä haluaa muistuttaa, että puolueet eivät ole hänen juttunsa.
”Minulla ei ole minkään puolueen jäsenkirjaa. Eikä tule. Voin vaikuttaa asioihin ilmankin.”
Mies kertoo olevansa esimerkiksi luonnonsuojelijoiden kanssa hyvissä väleissä.
”Omista metsistäni osa on metsätalouskäytössä ja osa suojeltu. Näkökulmat eivät lyö toisiaan korville.”
Aikaansaava mies on ehtinyt perustaa kylälle vesiosuuskunnan ja vastustamaan lähistölle kaavailtua yksityistä kaatopaikkaa.
MTK-Pirkanmaan puheenjohtajana Jukka Niittyoja on nyt ensimmäistä kautta. Sitä ennen hän toimi varapuheenjohtajana useamman kauden.
”Olen MTK:n viljavaliokunnan jäsen, Raision hallintoneuvoston jäsen, Lähi-Tapiolan Pirkanmaan hallintoneuvoston jäsen ja MTK-Viljakkalan johtokunnan jäsen.”
Luottamustoimet ja työt vievät nykyään sen verran paljon aikaa, että vapaailtoja jää arkiviikoille harvoin. Jukka kuvailee itseään aikaansaavaksi. Mies hoitaa sen, mitä lupaa.
”Aika ajoin tulee hetkiä, että liian monta asiaa on auki yhtä aikaa. On päivystettävä yhtä aikaa Whatsappia, sähköpostia ja puhelinta. Sitten joku kysyy kauroja. Niinkin pieni asia, jota ei vain ehdi. Harmittaa, kun kaikkea ei ehdi.”
Mies tunnustaa olevansa myös kunnianhimoinen.
”Yksi ihminen jättää vain yhdet jäljet. Ihan kaikkea ei voi tehdä. Mutta se, mitä tekee, pitää tehdä hyvin.”
Mies täytti syksyllä juuri 50 vuotta. Syntymäpäiviä juhlittiin perusteellisesti 180 hengen voimin.
”Kun ikää on tullut lisää, olen huomannut maailman saaneen enemmän harmaan sävyjä. Nuorena olin paljon mustavalkoisempi. Ehdottomuus on väistynyt.”
Mies pohtii, että saahan suomalainen mies muuttua, saahan?
”Nyt puhutaan paljon ulkomaalaisista, rasismista ja tasa-arvosta. Minun näkökulmastani me olemme kaikki samalla viivalla. Jokaisella on oikeus tavoitella onnea ja perheelleen hyvinvointia.”
Omassa elämässään Jukka katsoo elävänsä Suvin kanssa tasavertaista kumppanuutta. Ei tarvita suuria tasa-arvon eleitä, kun kumpainenkin voi tarttua asioihin kykynsä mukaan.
”Viime keväänä Suvi vaihtoi auton renkaat, kun minulta oli revennyt reisilihas ja olin täysin kyvytön. Se ei ole taas minulta pois, jos käyn kaupassa ja laitan ruuan, jos ehdin tehdä sen helpommin kuin Suvi.”
Tämä mies myös siivoaa jälkensä ruuanlaiton päätteeksi.
”Tykkään sytyttää kynttilän ja kattaa pöydän valmiiksi. Se kuuluu pakettiin.”
Ovensuussa odottaa pakattuna matkalaukkuja. Niittyojat ovat lähdössä yhdessä lomalle. Luvassa on irtiotto hektisestä arjesta ihan kahdestaan.
”Matkustamme samaan paikkaan, samaan hotelliin ja samoihin hotellihuoneisiin jo kahdeksatta kertaa.”
Mukaan lähtee kasa pokkareita.
”Ohjelmassa ei ole mitään aikataulutettua. Sellainen on meistä onnistunut irtiotto.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
