Sveitsiläisfarmari tuottaa sitä mistä kuluttaja haluaa maksaa
Ramellossa kasvatetaan neljäsosa porsaista lihasioiksi. Loput myydään jatkokasvatukseen. Kolme vuotta sitten lihatuotteisiin pantiin isännän kuva ja nimi. Se nosti hintaa kymmenen prosenttia. Riitta Mustonen Kuva: Viestilehtien arkistoCADENAZZO, SVEITSI (MT)
”Jos kuluttaja haluaa, että possut saavat kupin kahvia
aamuisin, niin minä tarjoan sitä –jos asiakas maksaa.”
Ulrich Feitknecht pyörittää monialaista Ramellon maatilaa Sveitsin Ticinon kantonissa Magadinon laaksossa vain sata kilometriä Milanosta pohjoiseen. Laakso oli vielä sata vuotta sitten lähinnä suota, kunnes se otettiin viljelykäyttöön.
Feitknechtin isä viljeli tilaa vuokralaisena ja Feitknecht itse aloitti uransa ulkomailla: ensin maatalousharjoittelijana Suomessa Saarijärvellä ja sitten kahdeksan vuotta agronomin hommissa ympäri maailmaa: Latinalaisessa Amerikassa, Yhdysvalloissa, Zimbabwessa ja Espanjassa.
Feitknechtin mieleen jäi Suomen lämmin kesä ja etenkin eräs Tuulikki, mutta sittemmin Ulrich avioitui Rosen kanssa ja sai neljä lasta, jotka kaikki jatkavat isänsä työtä maatalousalalla.
Kierreltyään maailmaa Feitknechtit palasivat Ramelloon, aluksi vuokraviljelijöinä, mutta vuodesta 1997 tilan omistajina, kun osuustoimintaketju Coop myi tilan perheelle.
Nyt Feitknecht pääsi toden teolla toteuttamaan sitä, mitä oli maailmalla oppinut.
”On mielenkiintoista, että yhä useampi tuottaja haluaa tuottaa entistä enemmän halpaan hintaan. Minä haluan tuottaa parasta laatua hyvään hintaan”, Feitknecht julistaa.
Paras tarkoittaa hänelle sitä, että emakkosikalassa emakoilla on väljästi liikkumatilaa, lihasiat tonkivat ulkolaitumella ja lehmät liikkuvat vapaasti pihatossa.
Pelloilla Feitknecht viljelee uusia kasveja, kuten riisiä, mallasohraa, soijaa, lupiinia ja teollisuusperunoita katteen alla, jotta ne voi korjata jo ennen juhannusta ja niistä saa hyvän hinnan.
Riisinviljelijäksi mies ryhtyi, koska alueella sataa paljon. ”Vesi on ainoa luonnonvara, jota meillä on ylimäärin. Aloitin riisinvilielyn kymmenen vuotta sitten, ja nyt riisiä on 30 hehtaaria. Kylvämme sen toukokuun loppupuolella ja korjaamme lokakuun puolivälissä.”
Ticino on Euroopan pohjoisin riisinviljelyalue. Feitknechtin mukaan ilmastonmuutos toimii viljelyn hyväksi. Viereinen maissipelto on jo hyvällä oraalla.
”Koskaan aiemmin emme ole päässeet kylvämään maissia ennen 5:ttä toukokuuta. Tänä vuonna pääsimme.”
Sveitsissä maitokiintiöt poistettiin vuosina 2006–2009.
”Teillä on nyt EU:ssa sama tilanne edessä kuin meillä oli kiintiöiden poistuessa. Sillä mikä on sveitsiläisen viljelijän suurin onni? Se, että on paljon lehmiä ja maitoa, hinta tulee vasta toisena. Viljelijät alkoivat tuottaa kuin hullut.”
Maidon tuottajahinta romahti Sveitsissä lähes kolmanneksen.
Feitknechtin mukaan vasta vuonna 2013 sveitsiläiset maidontuottajat tuottivat sen verran kuin markkinat vetivät ja hinta hilautui kohdalleen.
Feitknechtin tila sijaitsee Alpeilla, missä maidosta valmistetaan alppijuustoa. Maidosta maksetaan 50–52 senttiä litralta, mutta myös tuotantokustannukset ovat kaksinkertaiset. Isännän mukaan hinta vastaa 30–32:ta senttiä EU:ssa.
”Seuraavat pari vuotta tulevat olemaan kovaa aikaa EU-maidontuottajalle”, Feitknecht veikkaa.
Ramellon tilalla on 80 lypsylehmää, pääosin brown swiss -rotua. Isäntä esittelee navettaansa ja sadattelee maan tiukkaa eläinsuojelulainsäädäntöä, joka pakottaa purkamaan parret, koska ne ovat viisi senttiä liian kapeat.
Feitknecht markkinoi tuotteitaan omalla nimellään ja kasvoillaan. Hän uskoo, että antamalla tuotteelle tarinan se myy paremmin ja siitä saa korkeamman hinnan.
”Täytyy miettiä, mikä se tarina on. Minulla on onnellisia sikoja ulkona tonkimassa maata. Jos se tekee kaupungissa asuvat köyhät ja onnettomat siat onnellisiksi”, niin hyvä, mies virnistää.
Paikallisten tuotteiden kysyntä kasvaa Sveitsissä nopeammin kuin luomun.
”Mennään takaisin aikaan, jossa viljelijä seisoi pöydän takana myymässä ja takasi tuotteensa laadun. Nyt voit ottaa kännykällä kuvan tuotteen koodista ja päästä webbikameralla sikalaan katsomaan possujen elämää. Ei tarvitse olla pelkästään suuri menestyäkseen, vaan täytyy löytää oma juttunsa.”
Feitknecht rakastaa ihmisten kanssa olemista. Niinpä Ramellon tilalla käy matkailijoita ja yritysporukoita ”tiimiytymässä”.
”Pankkiväki sanoi, että olipa ihanaa viettää päivä niin, että kännykkä ei soinut. Vastasin, että mikset muulloinkin sulje sitä! Tässä ammatissa mukavin asia on, että viljely on tulevaisuutta ja voit kasvattaa lapsesi siihen. Ei pankkiiri sano, että kunpa pojastanikin tulisi pankkiiri.”
”Matkailijat löytävät meille, koska tietävät, että tämä on erilainen paikka. Mutta tilalla täytyy olla eläimiä, joilla on nimi, vaimo, joka rakastaa työtä, ja mies, joka seurustelee vieraitten kanssa. Tuotamme elämyksiä. Se on se juttu ja sitä on helppo myydä.”
Riitta Mustonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
