Lapseni ei tiennyt, mikä on televisiomainos ja se kertoo paljon siitä, miten erilaisessa maailmassa hän elää
Finlandia-palkinnon julkistustilaisuudesta tuli äidin ja lapsen ihana yhteinen hetki, kun äiti vain jaksoi vastata lukemattomiin miksi ja joko -kysymyksiin, kirjoittaa Laura Kuivalahti kolumnissaan.
Kun halutun lastenohjelman voi laittaa pyörimään vaikka Areenasta, ovat televisiomainokset lapselle täysin vieras asia. Kuva: Pasi LeinoKatsoin taannoin kolmevuotiaan lapseni kanssa Finlandia-voittajien julkistusta televisiosta. Hetki oli juhlava, lapsi sai poikkeuksellisesti syödä jopa iltapalan sohvalla.
Ensimmäinen sukupolvien kolahdus kohdattiin, kun lapselle selvisi, että ohjelmaa ei voi laittaa heti pyörimään, vaan täytyy odottaa kello seitsemää. Miksi-kysymysten virta oli loputon.
Kun kello vihdoin kolkutteli h-hetkeä, oli vuorossa seuraava ihmetys. Joko se alkaa, joko, joko, joko? Areenasta lastenohjelmat katsonut lapsi oli hämillään, kun piti vielä katsoa mainoksia muista ohjelmista. Hän luuli jokaista mainosta odottamaksemme ohjelmaksi.
Koska lähetys tuli Yleltä, jäi mainoskatko seuraavan televisio-oppitunnin aiheeksi. Niiden kohdalla tosin suoratoistoon tottuneen äidinkin tekisi mieli jankata että joko, joko, joko.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







