Viljanmaan kaupparakennus nousi Ruoveden keskustaan pian sotien jälkeen. Kuva: Rami Marjamäki
70-vuotiaalle Anita Viljanmaalle kaupanpito on elämäntapa: ”Lelut ja kalastus pitävät minut elossa”
Nostalginen sekatavarakauppa Ruovedellä on myös paikallisten ihmisten olohuone. Reilut 40 vuotta kauppiaana työskennellyt 70-vuotias Anita Viljanmaa ei suunnittele jäävänsä eläkkeelle.Ruovesi
Anita Viljanmaan sekatavarakaupassa on poikkeuksellisen kattava leluosasto. Kuva: Rami MarjamäkiKeskellä Ruoveden maaseutumaista taajamaa sijaitsee kookas kaksikerroksinen Viljanmaan sekatavarakauppa.
”Meillä on suvussa ollut kauppiastoimintaa nyt tasan sata vuotta”, kauppias Anita Viljanmaa kertoo. Hänen isoisänsä isä Juho Viljanmaa aloitti meijeriyrittäjänä Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla. ”Hänellä oli siellä maatila, jonka myytyään perusti nahkurinverstaan.”
”Isoisäni Hannes jatkoi nahkurinverstasta ja muutti myöhemmin Ruovedelle. Nykyisen kauppakiinteistön Ruovedelle hän rakensi sotien jälkeen ja sen toiminta käynnistyi nahkurinverstaana”, Viljanmaa tähdentää.
Anita Viljanmaa esittelee kauppaansa. Hyllyjen välit pursuilevat värikästä tavaraa ja tilpehööriä: onkivapoja, vieheitä, vesipannuja, pallogrillejä, silitysrautoja, karhupumppuja, siivousvälineistöä, muovisia kulhoja ja rasioita, kauhoja, lastoja sekä muita keittiötarvikkeita. On myrskylyhtyjä, paistinpannuja, astiastoja sekä vanha kassakone...
Viljanmaan sekatavarakaupan varsinainen aarreaitta on laaja ja valikoimaltaan kattava leluosasto. ”Viime vuosina myynti on painottunut voimakkaasti leluihin sekä kalastustarvikkeisiin. Toimeentulo tulee käytännössä niistä”, Viljanmaa sanoo.
Ruovedellä on runsaasti ympärivuotista kalastusturismia. Näsijärven vedet houkuttelevat seudulle myös kansainvälisiä kalastajia.
”Elintarvikemyynti hiljeni jo 2000-luvun alussa, kun naapuritontille nousi iso S-Market. Sen kanssa ei auttanut ruveta kilpailemaan”, Viljanmaa toteaa.
Vielä 1980- ja 1990-luvuilla elintarvikemyynti oli kaupan pääasiallinen tulovirtojen lähde. Tätä nykyä kaupan kannattavuus on niin heikkoa, että Anita Viljanmaa puhuu bisneksen sijaan enemmänkin elämäntavasta.
”Sitähän tämä ennen muuta on, koska eihän tällä tienaa. Lelut ja kalastus pitävät minut elossa.”
Anita Viljanmaa asuu kauppakiinteistönsä yläkerrassa. Herättyään hän siirtää katiskat pihalle, keittää kahvit ja tekee voileivät aamun asiakkaille.
Arkisin kaupan ovet aukenevat kello kymmeneltä ja perjantaisin jo 8:30. ”Perjantaina avaan aiemmin, kun parkkuulainen vakiasiakas tulee koiransa Ropin kanssa kaupoille”, Viljanmaa kertoo.
Kaupan pöydän ympärille kerääntyy heti aamusta asiakkaita kahvikupin äärelle. Kauppa on kuin paikallisten ihmisten yhteinen olohuone.
”Tai ehkä voisi sanoa, että sosiaalitoimiston etäpiste”, Viljanmaa veistelee.
”Monelle täällä maaseudulla tällainen sosiaalinen tila on todella tärkeä. Tämä on kauppa, mutta myös kohtaamispaikka. Ihmisten kohtaaminen on hyvin tärkeä osa työtä”, kauppias pohtii.
Kalastustarvikkeet ovat sekatavarakaupan tärkeimpiä myyntituotteita. Kuva: Rami MarjamäkiKaupan ovat sulkeutuvat tätä nykyä iltapäivällä neljältä. Aiemmin kauppa oli auki illansuuhun.
”Sen verran olen tehnyt elämästäni helpompaa näin vanhemmalla ikää”, hiljattain 70 vuotta täyttänyt Viljanmaa sanoo.
Kesäsesonkina kauppa on auki myös lauantaisin sekä satunnaisesti sunnuntaisinkin.
Kesäaikaan elämänmeno Ruovedellä käy huomattavasti muita vuodenaikoja vilkkaammaksi. Silloin myös Viljanmaan kaupassa on paljon enemmän asiakkaita.
”Ruovesi on pieni kunta, jossa ympärivuotisia asukkaita on vain 4 200, mutta täällä on 2 600 mökkiä. Kesäisin paikkakunnan väkiluku vähintäänkin kolminkertaistuu”, Viljanmaa kertoo.
”Kesä on kaikin puolin aktiivista aikaa. Syksyn tullen paikkakunta hiljenee.”
Kaupassa on myynnissä myös kosolti erilaisia kalosseja. Kuva: Rami MarjamäkiVaikka Viljanmaan kaupan tavaramäärä näyttää äkkiseltään valtavalta ja monenkirjavalta, notkuivat puodin hyllyt menneinä vuosikymmeninä vieläkin laajemmasta valikoimasta.
”Kauppatoiminta alkoi tosissaan vauhdittua sotien jälkeisinä vuosina. Silloin isoisäni rakensi nahkurinverstaan yhteyteen elintarvikepuodin ja tässä oli myös leipomotoimintaa. Myytävien tuotteiden kirjo kasvoi hyvin suureksi”, Anita Viljanmaa kertoo.
Isoisän menehdyttyä 1950-luvun lopulla sekatavarakauppa siirtyi Anitan isän Aarne Viljanmaan hoteisiin.
”Isäni laajensi toimintaa mopojen ja moottorisahojen, veneiden ja rakennustarvikkeiden myyntiin.”
Vanhoissa valokuvissa esiintyvät Anitan isoisä Hannes Viljanmaa, hänen vanhempansa Eeva ja Aarne Viljanmaa sekä nainen itse ylioppilaskuvassa Kuva: Rami MarjamäkiAnita Viljanmaa on ehtinyt työskennellä kauppiaana jo vuodesta 1981, siis peräti 41 vuoden ajan.
”Ja tätä ennenkin kymmenen vuotta kauppa-apulaisena.”
2000-luvulle tultaessa myytävien tuotteiden määrä on tasaisesti pudonnut. ”Olen ajanut toimintaa hiljalleen alas. En kuitenkaan ole kokonaan lopettamassa työntekoa. Tuskin jään koskaan eläkkeelle, jos vain terveyttä riittää”, hyväkuntoinen 70-vuotias huomauttaa.
”Paitsi jos löytäisin kaupalle sopivan jatkajan, niin sitten kyllä kättelen tämän pois.”
Viljanmaa kertoo olevansa paljasjalkainen ruovesiläinen. Paikkakunnan ulkopuolella hän asui vain käytyään ylioppilaaksi päästyään ensin talous- ja emäntäkoulun sekä sitten Hämeenkylän kauppiasopiston.
Anita Viljanmaa on akoinaan valmistunut Hämeenkylän kauppiasopistosta. Kuva: Rami MarjamäkiHän on todistanut aitiopaikalta maaseudun muutosta.
”Hiljenee, hiljenee. Onhan muutos täällä ollut valtavan iso. Ennen oli lehmiä joka maapaikassa, nyt ovat enää isoimmat tilat jäljellä. Väki vähenee ja vanhenee”, Viljanmaa kuvailee.
Asukasluku on Ruovedellä laskenut jo vuosikymmeniä. ”1980-luvulla asukkaita oli vielä 7 000, kun nyt lähestytään 4 000:n rajaa. Kuolleisuus on syntyvyyttä monta kertaa korkeampaa.”
Kauppias toivoo, että kunta pääsisi jatkossa mukaan 75 kilometrin päässä sijaitsevan Pirkanmaan keskuskaupunki Tampereen imuun.
”Mehän olemme Tampereen rajanaapuri, mutta Ruoveteen rajautuvaa Teiskoa ei ole kehitetty lupauksista huolimatta. Jos esimerkiksi asuntorakentamisen painopistettä siirrettäisiin Teiskon suuntaan, sillä olisi heti myönteinen vaikutus Ruoveteenkin.”
Työnsä vastapainoksi Viljanmaa harrastaa tanssia sekä kunnallispolitiikkaa.
”Useamman kerran viikossa käyn tansseissa sadan kilometrin säteellä, joskus kauempanakin. Lemppareitani ovat hidas valssi ja cha cha.”
Viljanmaan kaupan 100-vuotisjuhlia vietettiin Ruoveden Urheilutalolla tanssiteemalla viime elokuussa.
”Pukukoodi oli 1920-luku, mitä noudatettiin upeasti. Ystäväpiirissäni monet harrastavat tanssia.”
Viljanmaa on toiminut usean kauden ajan poliittisesti sitoutumattomana kunnanvaltuutettuna.
Ruoveden kunnalliselämä on Viljanmaan mukaan ollut aika ajoin värikästä.
”Olen aina puuttunut asiaan, kun aseman tai vallan väärinkäyttöä kuntalaisten rahoilla on ilmennyt. Uskallan kyllä avata suuni enkä pelkää”, hän summaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
