Britannian julma valtaistuinpeli

Yksi viikon mediauutisista on ollut Britannian prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin mediakuningatar Oprah Winfreylle antama haastattelu. Brittiläinen lehdistö on kuvaillut haastattelua palatsin yllättäneeksi pommilaivueeksi.

Kuninkaallisen perheen on kai tarkoitus toimia esimerkkinä Britannian muille perheille, mutta Harryn kokemusten perusteella suku on epäonnistunut perusteellisesti. Miten periytyvää yhteiskunnallista erityisasemaa voidaan nyt perustella?

Tähän valtaistuinpeliin osallistuu kolme joukkuetta: kuninkaalliset, kansa ja media.

Britannian instituutioissa on julmuutta, jolla ihmisten epätasa-arvoisuus on perusteltu jo vuosisatojen ajan.

Monikaan Britannian yläluokan ja median toimintatavoista ei kestä kriittistä tarkastelua. Niihin kuuluvat ihmisten arvottaminen syntyperän perusteella, syrjivät sukupuoliroolit sekä yksityiselämään kohdistuvat kohtuuttomat odotukset.

Odotukset johtavat paradoksiin, jossa kuningasperheen yksityinen on julkista ja julkinen yksityistä. Perheenjäsenten on siedettävä jatkuvaa arkielämäänsä kohdistuvaa julkista juoruilua ja kritiikkiä, mutta he eivät saa itse puhua julkisuudessa kielteisistä kokemuksistaan tai tunteistaan perheeseen tai sen asemaan liittyen.

Media ja yläluokka saavat toimintaansa mandaattinsa kansalta. Brittien on nyt mietittävä tarkkaan, millaiset kasvot maan media peilaa.