Jokaisessa nypylässä eli puisessa puikossa on oma lankansa. Mallikuvion avulla langat pujotellaan oikein ja pienet neulat pitävät kuvion paikoillaan. Kuva: Kimmo Haimi
Tyhjäksi jäänyt navetta muuttui pitsitaivaaksi – nyplääminen on monelle kuin meditaatiota
Marjo Maisi käy nypläämässä Nurmijärvellä sekä vantaalaisen Pitsikillan nypläysringissä. Kaulassa hänellä on itse nypläämänsä huivi, jota hän tosin raaskii käyttää valitettavan harvoin. Kuva: Kimmo Haimi”Jos osaa laskea neljään, oppii nypläämään”, rohkaisee Marjo Maisi nypläystyynynsä takaa.
Katsantokulma on optimistinen. Jotta pitsiä alkaa syntyä, tarvitaan myös oikeat työvälineet, näppärät sormet, malttia ja ennen kaikkea aikaa.
Maisin kädet käyvät nopeasti, mutta pitsinauhaa syntyy hyvin verkkaisesti.
Pitsiä tarvitaan yli kolme metriä, jotta se riittäisi Maisin ostaman kolmiohuivin reunojen koristeeksi. Maisi on nyplännyt tätä pitsiä jo muutaman vuoden, mutta urakka on vasta vähän yli puolivälissä.
”Työtä ei viitsi edes ottaa esille, jos aikaa on vain viisi minuuttia. Parin sentin levyinen pitsi etenee tunnissa muutaman sentin. Mieluummin istun pidempään sen ääressä, niin saan jotain valmiiksikin.”
Työtä ei viitsi edes ottaa esille, jos aikaa on vain viisi minuuttia.
Maisin lapsuudenkodissa käsityöt olivat vahvasti läsnä. Äiti oli ahkera käsityöihminen ja ompeli lapsille kaikki vaatteet.
”Välillä harmitti, kun muilla oli hienoja muotivaatteita koulussa ja meillä oli äidin tekemät.”
Maisin äiti työskenteli Iittalan lasitehtaalla lasintarkastajana. Koko äidin puoleinen suku oli samalla tehtaalla töissä. Sieltä Maisikin sai ensimmäiset kesätyöpaikkansa.
1980-luvun puolivälissä äiti kyllästyi tehdastöihin ja päätyi perustamaan käsityöliikkeen Hämeenlinnan keskustaan.
”Hän myi lankatarvikkeita, valmiita käsitöitä sekä itse tekemiään poppanaliinoja ja vuokrasi neulekonetta. Yritystoiminnan alkuvaiheessa hän rupesi nypläämään ja huomasi, että tarvikkeita ei tahtonut saada mistään.”
Maisin äiti laajensi toimintaansa nypläystarvikkeisiin ja lopulta erikoistui niihin kokonaan.
2000-luvun alussa tuli puheeksi, olisiko Maisi kiinnostunut ottamaan äitinsä yrityksen pyöritettäväkseen. Jatan aitta oli viime vuodet toiminut Maisin äidin asunnosta käsin postimyyntiperiaatteella.
Niinpä Maisi opetteli nypläämään, innostui ja jätti työnsä Valion markkinoinnissa. Jatan aitta sai uudet toimitilat Marjo Maisin miehen Mikko Maisin tyhjillään olleesta navetasta Nurmijärveltä vuonna 2006.
”Osa lankakaupoista myy nypläyslankoja, mutta heillä ei ole erityisosaamista.”
Raumalla ja Orimattilassa on pitkät nypläysperinteet. Vapaaehtoisten pyörittämistä myymälöistä voi ostaa valmiita pitsejä sekä joitain tarvikkeita.
”Kärkölän kauppias on eläköitymässä. Suomessa ei ainakaan minun tietääkseni ole muita, jotka ottaisivat elantonsa nypläystarvikkeita myymällä.”
Kun Jatan aitta sai valoisat tilat vanhasta navetasta, päätettiin siellä järjestää näyttely kerran vuodessa. Kuva: Kimmo HaimiKansallispuvut ovat viime vuosina valloittaneet uusia sydämiä. Tästä hyötyy myös pitsiharrastus.
”Kun itse aloitin, nyplääjät olivat lähinnä ikäihmisiä. Nyt mukana on aika paljon nuoriakin”, Marjo Maisi sanoo.
Usein innostus nypläämiseen lähtee siitä, että kansallispuvun pitsitkin halutaan tehdä itse. Aivan yllättäen nyplääminen on imaissut niin kovasti mukaansa, ettei sitä osaa enää lopettaa.
”Monen mielestä nyplääminen on hirveän meditatiivista. Siinä voi istua kaksi tuntia, eikä ehdi ajatella työkiireitä tai muita murheita.”
Moni nyplää perinteisiä pitsiliinoja tai harjoittelee erilaisia kuvioita keräten mallitilkut siististi kansioon.
Nyplääminen taipuu kuitenkin myös modernimpiin muotoihin. Jatan aitassa perjantaina avautuneessa näyttelyssä on esillä nyplättyjä koruja, joulukoristeita, viuhkoja ja jopa kehyksiin nostettu golfarin hahmo.
Maisi esittelee innoissaan pyörän etukoriin kiinnitettyä heijastinnauhaa, joka on koristettu pitsillä. Jopa kynttilän sydänlangan voi nyplätä, vaikka työ lopulta katoaa kirjaimellisesti savuna ilmaan.
Käyttöön päätyvät pitsit ilahduttava Maisia. On sääli, että monet pakkaavat suurella vaivalla tehdyt pitsit laatikoihin ja jemmaavat ne sänkyjensä alle. Pitsiliina raaskitaan kaivaa esille ehkä vain juhlapäivinä, jos edes silloin.
”Sitten perikunta ihmettelee, mitä niille tehdään.”…
Pitsikilta ry:n Kolkyt ja risat -juhlanäyttely Nurmijärvellä Jatan aitassa 1.-10.2. Osoite: Maisinkuja 41. Pääsymaksu kaksi euroa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
