Lähikuvat ovat Ari Lindholmin erikoisalaa. Esimerkiksi kannon päällä kasvavat punatorvijäkälät kiehtovat häntä. Kuva: Ari Lindholm
Metsäammattilaiselle avautui kameran linssin takaa tyystin uusi maailma – "Olin mennyt laput silmillä"
Ari Lindholm katsoi luontoa vuosikymmenien ajan metsäammattilaisen silmin, kunnes hän aloitti luontokuvauksen.
”Minulle on ollut alusta asti selvää, että haluan kuvata luontoa”, Ari Lindholm sanoo. Ammatin kautta tullut luontotietämys on antanut kuvaamiselle vankan pohjan, kun lajit ja luontotyypit ovat hallussa. Kuva: Jarkko SirkiäMetsätalousinsinööri Ari Lindholm seuraa MT Metsän ja mt.fi:n uudessa Arin luontovuosi -juttusarjassa vuoden kiertoa sellaisena kuin se näyttäytyy lähikuvaukseen erikoistuneen luontokuvaajan silmin.
Ja toden totta, kuvaaja löytää luonnosta yksityiskohtia, joita harva meistä huomaa. Niitä ei huomaa edes Lindholmin itsensä kaltainen metsäammattilainen, jonka toimenkuvaan kuuluu maastossa liikkuminen.
”Valokuvaus on selvästi syventänyt luontosuhdettani. Näen nykyään tarkemmin ympärilleni ja katson luontoa ihan eri tavalla”, Lindholm miettii.
Hän on valokuvannut jonkin verran aina, mutta vakava harrastus alkoi vuonna 2016 Vihdin kameraseuran kautta. Kurssit ja laitehankinnat ovat innostaneet Lindholmia perehtymään yhä tarkemmin valokuvauksen saloihin.
Lindholm on tehnyt koko ikänsä metsäalan töitä ja katsellut ympäristöään metsäammattilaisen silmin. Hän on pohtinut, kuinka paljon puustossa on kuutioita, mitä hoitotoimia metsä kaipaa ja mitkä olisivat lähivuosien askelmerkit puuston käsittelyssä.
Valokuvaus on avannut Lindholmille uudenlaisen maailman, jossa sopiva valonsäde synnyttää ehkä vain pieneksi hetkeksi ainutlaatuisen näköisen tilanteen.
”Tuntuu, että siihen asti olin mennyt laput silmillä.”
Lindholmia viehättävät eniten makro- ja lähikuvat.
”Pienipiirteisyys on minun juttuni. Lähikuvaukseen ei myöskään tarvitse hirveän järeää kalustoa.”
Ari Lindholm viihtyy maastossa myös vapaa-ajalla. Kuva: Jarkko SirkiäLindholm työskentelee Länsi-Uudenmaan metsänhoitoyhdistyksessä metsänhoitoesimiehenä, joten vuoden kierto tulee hänelle jo työn kauttakin perin juurin tutuksi.
Työnkuvaan kuuluu yhdistyksen metsureiden ja aliurakoitsijoiden ohjeistus metsänhoitotöissä. Talvisin hän hoitaa osittain myös puunkorjuuasioita.
”Olen liikkeellä maakunnassa ja maastossa ehkä 30–40 prosenttia työajastani.”
Hienoihin paikkoihin tulee palattua myös vapaa-ajalla.
”Se on ihan selvää, että jos vaimoa ei olisi, viettäisin ilman muuta illat pitkät maastossa”, hän naurahtaa.
Tähän kuvaan Ari Lindholm on ikuistanut sinitiaisen. Kuva: Ari LindholmOikeastaan Lindholmista piti tulla maatalousalan ammattilainen.
”Äiti ja isä olivat molemmat maatalousalalla, ja lukion jälkeen minullakin oli ajatus, että opiskelisin sitä. Olen aina ollut kiinnostunut biologiasta.”
Hakuvaiheessa hän tuli kuitenkin ruksineeksi lomakkeeseen Kurun metsäopiston, ja opinnot tuntuivat heti kiinnostavilta. Ammatti tuli siten sinetöityä.
Tosin nyt Lindholm on innostunut kuvauksesta niin paljon, että hän mielellään tekisi sitä enemmänkin. Osallistuminen kilpailuihin ja menestyminen näyttelyissä on tuonut lisää motivaatiota. Reilun vuoden ajan hän on osallistunut kuvillaan myös kansainvälisiin näyttelyihin.
”Se on ollut rajojen hakemista ja oman näkemyksen petraamista. Tavattoman palkitsevaa myös: onnistumisen iloa tulee tosi paljon.”
Myös sosiaalinen media on ollut innoittaja.
”Julkaisen kuvia Instagramissa, ja sieltä huomaan itsekin, miten olen kehittynyt. Ja se ilahduttaa, kun ihmiset tykkäävät kuvista.”
Kevätkuukaudet ovat luontokuvaajalle hienoa aikaa, kun valon määrä lisääntyy ja luonto herää uuteen kukoistukseen. Kuva: Jarkko SirkiäMitä valokuvaaja sitten välttämättä tarvitsee työvälineiksi?
”Kännykälläkin voi ottaa ihan ookoo kuvia – jopa sellaisia, jotka menestyvät näyttelyissä”, hän rohkaisee.
Hän arvelee, että noin sadan euron varusteilla pääsee hyvään alkuun. Hänen oma kalustonsa on 3 000–3 500 euron arvoinen.
”On jalustaa, kameraa, varakameraa, putkea. Olen huomannut, että helposti tulee hankittua sellaistakin, mitä ei tarvitse. Sellaisesta pitäisi osata luopua.”
Valokuvaajan on myös oltava läsnä sosiaalisessa mediassa, jos haluaa näkyvyyttä työnsä tuloksille. Lindholmille Instagram on tärkein kanava. Facebookin kautta hän jakaa kuvia ystäväpiirinsä iloksi.
Omat verkkosivut ovat välttämättömät, mutta niiden päivittäminen vaatii vaivannäköä, sillä se ei käy yhtä näppärästi kuin sosiaalisen median kanavissa.
Ja totta kai valokuvaaja tarvitsee ennen kaikkea suotuisia olosuhteita, jotka inspiroivat puurtamaan luonnon ihmeellisten yksityiskohtien äärellä. Sellaisia ei ole kuluvana talvena Etelä-Suomessa juurikaan ollut.
”Totta kai kuluva talvi on ollut pettymys. Kuvaaminen on ollut selvästi tavanomaista vähäisempää, koska on ollut pimeää ja synkkää. Tykkään kyllä kuvata pisaroita, mutta ei se maistu, kun on huono valo.”
Parhaat kuvauskuukaudet ovat kuitenkin käsillä.
”Pidän kevättä kuvauksellisesti parhaana aikana”, Lindholm hykertelee.
Lue myös Ari Lindholmin ensimmäinen luontokuvajuttu:
Katso upeat lähikuvat: Kevään merkit siintävät jo sydäntalven luonnossa
Ari Lindholm
- Vihtiläinen metsätalousinsinööri, työskentelee Länsi-Uudenmaan metsänhoitoyhdistyksessä metsänhoitoesimiehenä.
- Syntynyt Kuhmoisissa vuonna 1961. Viettänyt suurimman osan lapsuus- ja nuoruusiästään Eräjärvellä nykyisessä Oriveden kunnassa.
- Opiskellut metsäalaa Kurun metsäopistossa, Rajamäen metsätyönjohtajakoulussa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa.
- Ryhtyi perehtymään luontokuvaukseen vuonna 2016.
- Perheeseen kuuluvat vaimo ja vaimon pojat avopuolisoineen.
- Harrastaa valokuvauksen ohella lukemista, lenkkeilyä ja matkustelua. Retkeilee säännöllisesti vaimon kanssa luonnonpuistoissa ja ulkoilureiteillä – kamera mukana.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
