Helena Petäistö ihmettelee Suomen metropolihössötystä – "Tällaista maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelua ei ole missään muualla kuin meillä"

"Suomalainen sisu muistuttaa, että meidän on ollut pakko taistella yksin itsenäisyytemme puolesta. Kun muualla vietetään kansallispäivää, meillä se on itsenäisyyspäivä", Helena Petäistö sanoo. Hänellä on yllään ruotsalainen leopardia jäljittelevä tekoturkki. Jopa mieskatsojat kiinnittävät huomiota pukeutumiseen. "Kaikki aina luulevat, että se tulee Pariisista. Mutta jo äitini oli hyvä pukeutuja." Kuva: Sanne Katainen

"Tänne tuon aina ranskalaiset vieraani. Tämä on suomalainen haave", toimittaja ja kirjailija Helena Petäistö sanoo Helsingin Töölössä.

Niinpä näyttää. Kahvila Regatta on tosiaan kuin meikäläinen mökki: punainen tupa kaupungissa meren rannalla, sisällä pirttipöydät ja penkit.

"Kun ranskalainen toimittaja haastatteli minua EU-puheenjohtajuudesta ja suomalaisten onnellisuudesta, taustalla kuuluivat laineet ja lokit, ja tuossa nuotiolla voi paistaa makkaraa", Petäistö viittoilee.

Vaikka hän on lopettanut työt MTV:n uutisten toimittajana, työntekoa hän ei ole lopettanut. Kalenteri tuntuu olevan yhä täynnä.

"Pidän esitelmiä, teen kolumneja, osallistun paneeleihin ja kirjoitan kirjoja. Ranskassa saan siitä aina positiivisia kommentteja, sillä näin tekevät kaikki EU-toimittajat."

Tänä vuonna häneltä ilmestyi matkakirja EU-kaupunkeihin ja viime vuonna Ranskasta kertova Ranska, Macron ja Minä.

Ensimmäinen sopi EU-puheenjohtajuuteemme ja kertoo, että tylsinä pidetyt Bryssel, Luxemburg ja Strasbourg ovat oikeasti ihania. Jälkimmäinen syntyi, koska nuori presidentti Emmanuel Macron on niin kiinnostava. Kumpikin teos on tietoa täynnä, mutta myös viihdyttävää luettavaa.

Petäistö on haastatellut Euroopan johtajia, istunut baarissa Boris Johnsonin kanssa ja vieraillut Elysee-palatsissa. Suomen EU-tietä hän on seurannut aina Eta-neuvottelusta lähtien 1980-luvulta.

No, missä mennään nyt? Hetki ehti jo tuntua, että maailma alkaisi olla valmis ja rauha ja vakaus vallita, mutta sitten tulivat Trump, Putinin Venäjä, Kiinan ja kauppasodan uhkat sekä EU:ssa omapäiset Britannia, Unkari ja kumppanit? Voiko valtaan livahtaa täysiä hörhöjä? Pitääkö meidän pelätä?

"Eurooppa on nähnyt kriisejä, eikä se niihin kaadu, mutta nyt yhtä aikaa on sekä sisäisiä että ulkoisia uhkia. Näin jakautunut Eurooppa ei ole ollut koskaan: paitsi etelään ja pohjoiseen myös itään ja länteen. Pienen maan pitää pärjätä kaikkien kanssa."

Populistijohtajat on aina valittu vaaleilla, myös natsit. Vaara piileekin siinä, että kun kana kynitään höyhen kerrallaan, se kynitään vaivihkaa kokonaan.

"Nyt pitäisi olla tosi valppaana, tästä puhuvat sekä Macron että Angela Merkel. Nyt on nähty Saksan ensimmäinen attentaatti synagogaan, ja netti helpottaa vihan lietsomista."

Unkarin Viktor Orbania Petäistö ihmettelee, sillä tämä kannatti alussa EU:ta, mutta lähti vallan menetettyään populismin tielle. Petäistön mukaan populismia ruokkii globalisaatio, joka nosti kehitysmaiden sadat miljoonat ihmiset köyhyydestä, mutta vei täältä työpaikkoja.

"Nyt etsitään uutta ideaa, joka voisi yhdistä Euroopan. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on sellainen."

Vaikka Petäistön Pariisin-koti on keskellä kaupunkia, hän ei istuskele brasserioiden terasseilla katselemassa ohikulkijoita.

"En pelkää, mutta ei tyhmä tarvitse olla. Terassille voidaan hyökätä milloin vain."

EU:n ohella Petäistö pääsee vauhtiin, kun puhutaan ruuasta ja maaseudusta.

"Tällaista maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelua kuin meillä, ei ole missään muualla! Ja maassa, jossa tilaa on vaikka kuinka, on hirveä metropolihössötys. Eihän meillä ole yhtään metropolia!" Petäistö hiiltyy.

"Meillähän on aina ollut tiivis luontosuhde, mutta nytkö ollaan yhtäkkiä tulossa cityihmisiksi? Mikä sen maaseudun nyt tekee niin mahdottomaksi? Olemmeko unohtaneet, miten olemme pystyneet pitämän tämän maan elävänä paljon köyhempänä ja vielä rakentamaan tiet ja muut."

Pariisi on metropoli, mutta myös joka vuosi maailman suurimman maatalousnäyttelyn pitopaikka.

"Ranskalaiset pitävät maanviljelijän puolia maanviljelyksen lisäksi siksi, että maanviljelijä pitää maiseman kauniina ja sellaisena kuin kullekin seudulle kuuluu."

Maaseutu voisi olla myös Suomelle todellinen voimavara, "koska Euroopan viimeiset luontoreservit ovat Suomi, Norja ja Ruotsi". Mutta se edellyttää eloa ja palveluita.

"Kukaan ei tule autiomaahan. Eikä luontomatkailu tarkoita eurooppalaisille, että he tulisivat jonnekin keskelle ei mitään. He haluavat olla luonnon keskellä, mutta luksusolosuhteissa."

Petäistö muistaa itse päässeensä kerran pienen joukon mukana Yhdysvaltojen luonto-osavaltioon Maineen ja mietti, millainen majoitus siellä mahtoi odottaa.

"Meidät laitettiin aivan fantastisen hienoon puuhotelliin, joka oli rannassa ja jonka terassit olivat merelle päin ja niillä oli kiikkutuolit. Kaikki oli puuta, koska se kuului siihen seutuun! Mutta meillä tehdään betonilaatikoita, vaikka turistit hakevat aitoa ja perinteistä."

Hänellä itsellään on työn alla Pohjois-Pohjanmaalla vanhan kauniin hirsirakennuksen kunnostus.

Rakentamista vielä enemmän Suomessa tökkii ruokapuoli.

"Eurooppalaisten automatkailu tyssää siihen, ettei syödä voi kuin kaupungeissa. Kun Ranskassa ja Italiassa katsoo kello yksi, mikä kylä sattuu kohdalle, aina löytyy edes yksi kahvila tai bistro, josta löytyy hyvä päivän annos."

Suomessa se ei onnistu.

"Tänne tulevat ulkomaalaiset odottavat kalaa. Luulisi, että joka rannassa ja notkossa olisi kalaravintoloita, mutta ei. On hampurilaisia, pizzoja ja kebabia, vaikka niin yksinkertainen juttu kuin lohikeitto on suurta herkkua Euroopassa ja sen kanssa on vaikea epäonnistua."

"Miksi ei tienposkessa ole pikaruokaketjua, josta saisi vain lohikeittoa ja silakkapihvejä? Miksi kaikki on annettu huoltoasemille? Turistit eivät halua bonuksia, vaan suomalaista ruokaa viihtyisässä miljöössä."

Petäistön mukaan emme arvosta itsekään omaa ruokaamme, vaikka meillä on hienoja tuotteita, kuten ruusunterälehtihilloa ja kuminanmakuisia ruislastuja, joiden päälle Ranskassa laitetaan mätiä.

"Ruuasta puhutaan, tulee keittokirjoja ja kokkausohjelmia, mutta silti syödään omaan tahtiin ja paljon eineksiä", Petäistö hämmästelee.

"Pariisissa ihmiset loihtivat postimerkin kokoisissa keittiöissään joka ilta kolmen ruokalajin ateriat. Perheet syövät yhdessä ja samalla selvitellään asioita ja jutellaan myös politiikasta. Vanhemmat pysyvät kärryillä lastensa elämästä, kun Suomessa some ja netti tuntuvat vievän nuorison."

Lounaalla paremman sortin helsinkiläisravintolassa lusikoidaan samettista sosekeittoa.

"Ranskaksi vichysoisse. En tiedä, mitä ne ovat tähän pistäneet. Minä pistän aina ranskankermaa."

Helena Mirjami Petäistö

Oululaislähtöinen, kodit Helsingin Töölössä ja Pariisissa. Sinkku.

Ekonomi.

Päätyi Pariisiin öljynporauslauttojen pikaliittimien vientitehtäviin kauppakorkeakoulun jälkeen 1970-luvulla.

Alkoi kirjoittaa Kalevaan pariisilaiselämästä, avustaa Kauppalehteä, Turun Sanomia ja MTV:n Kymmenen Uutisia. Sitten MTV:ssä seitsemän vuotta Pasilassa, Pariisin-kirjeenvaihtajaksi vuonna 1990.

Kirjoja: Ranska, Macron ja Minä, Bryssel–Strasbourg–Luxemburg ja muita kaupunkikirjoja, Ranskalaiset korot, Tee teematka, Aamiainen Cocon kanssa