Pyhäinpäivä voi olla joillekin kiusallinen juhlapyhä – Heille, joiden kokemuksissa kuolemaan liittyy vaikeita tunteita, katkeruuttakin

Perheyhteyttä korostava joulu voi olla vaikeaa aikaa yksinäisille ja heille, joiden perhe on särkynyt. Vastaavalla tavalla pyhäinpäivä, jolloin monet muistavat rakkaitaan täyttämällä hautausmaat kaipauksen ja kiitollisuuden kynttilöillä, voi olla joillekin kiusallinen juhlapyhä. Heille, joiden kokemuksissa kuolemaan liittyy vaikeita tunteita, kesken jääneitä ja selvittämättömiä asioita, katkeruuttakin.

Miksi hänen elämänsä meni niin kuin meni ja päättyi niin kuin päättyi? Miksi minun pitää kärsiä hänen takiaan? Nyt hän on siellä ikuisessa levossaan, mutta minun pitää yrittää jatkaa elämääni. Mikä tarkoitus kaikella on?

Ehkä ei tee mieli lähteä haudalle silloinkaan, jos sisällä jäytää syyllisyys. Jos mielessä velloo epämääräinen tunne, josta ei ihan selvää saa.

Olisinko voinut tehdä jotain enemmän tai tehdä paremmin? Miksi olin niin kiireinen, niin ymmärtämätön, niin surkean arka? Miksi en sanonut niitä sanoja tai kysynyt sitä asiaa? Silloin olisi pitänyt ottaa puheeksi, mutta nyt on liian myöhäistä.

Mutta kynttilät haudoilla valaisevat sinne kumartuneiden elävien ihmisten kasvoja. Kannattaisiko kääntää katse sinne eläviin päin? Kenelle voin vielä kertoa, että välitän ja rakastan? Keneltä voin vielä pyytää anteeksi? Kenen kanssa voin vielä selvittää sen mieltä jo kauan painaneen asian? Keneltä voin vielä kysyä, nyt kun vielä ehdin?

Marraskuisessa illassa pimeys vallitsee niin kauan, kun jätän kynttilän sytyttämättä. Pimeän ja hämärän voimat vellovat sisimmässäni niin kauan, kun pidän kiinni katkeruudesta ja annan sen hallita mieltäni. Pimeän ja hämärän voimat samentavat aurinkoisenkin päivän. Ne kuluttavat elämänhaluani ja jäytävät terveyttäni.

Kun päätänkin lähteä hautausmaalle viemään kynttilän, käännyn samalla valoon päin. Kun otankin käteeni kynttilän ja tulitikut, päästän samalla jostakin irti. Valitsen hyvän puolella olemisen.

Kun sytytän kynttilän, päästän valon sisimpääni.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat kirkkoherra Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.