Thomas Snellmanista piti tulla lääkäri, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat – Reko-rinkien isästä tuli maailmaa kiertävä luomutilallinen

Thomas Snellman pitää 15–18 emolehmää, jotka ovat laitumella koko kesän. Tänä vuonna eläimet söivät toukokuun puolivälistä lokakuun loppupuolelle pelkkää nurmea. 

"Nyt kuulostan aika negatiiviselta", pahoittelee Thomas Snellman kotinsa keittiössä puiseen tuvanpöytään nojaten.

Lähiruokaa myyvien Reko-renkaiden isänä tunnettu Snellman on huolissaan maaseudun tilasta ja maatalouden kehityssuunnista. Hänestä tuntuu, että ihmiset keskittyvät aivan vääriin asioihin.

"Nykyään puhutaan vain koneista, vaikka maatalous on biologiaa."

Alkutuottajien toimeentuloa pitäisi Snellmanin mielestä parantaa, jotta alalle saataisiin houkuteltua myös korkeasti koulutettuja ihmisiä. Vaikka raakaa työtä puskevia viljelijöitäkin toki tarvitaan, kaipaisi hän maaseudulle uusista näkökulmista asioita tarkastelevia ihmisiä.

Erityisen huolissaan pedersöreläinen on maaperän köyhtymisestä.

"Olen aika pessimistinen. Luulen, että tässä ei käy hyvin."

Aivan täysin toivottomaksi Snellman ei ole sentään heittäytynyt, vaan hänessä elää myös usko kanssakulkijoihin. Moni tekee jo nyt valtavan hyvää työtä ympäristön puolesta.

Snellmanin mielestä vastauksia maatalouden kipukohtiin pitäisi etsiä menneisyydestä. Ajassa ei tietenkään voi matkata taaksepäin, mutta menneistä voi oppia vaikka kuinka paljon.

Luomu ei Snellmanin mukaan ole automaattisesti paras ja oikein vaihtoehto, mutta hän näkee siinä paljon hyvää. Hänen tilansa on ollut luomussa 28 vuotta.

"Näin silloin lehdessä ilmoituksen, että nyt saa tukea, jos siirtyy luomuun. En päästänyt lehdestä irti vaan soitin aivan heti ilmoituksen numeroon ja sanoin, että haluan siirtyä luomuun."

Snellman olisi jo aiemmin halunnut toteuttaa muutoksen, mutta raha asetti siihen omat esteensä. Uusjaon myötä hän oli muuttanut uudelle paikalle reilun kilometrin päähän synnyinkodistaan ja jaloissa pyöri jo pari lasta. Ilman tukea ei veloista ja muusta elämästä olisi selvitty luomussa.

Snellman on yhdeksänlapsisen perheen toiseksi nuorin. Hänellä on neljä veljeä ja neljä siskoa. Nuorena hän haaveili lääkärin ammatista, mutta armeijan jälkeen vuosien opintoputki ei enää puhutellut.

"Olen perheen ainoa ylioppilas, ja minusta tuli pienviljelijä, vaikka edellytyksiä olisi ollut myös muihin asioihin. Mutta loppujen lopuksi ajattelen, että tein oikean ratkaisun."

Kaksikymmentä vuotta sitten Snellman luopui lypsylehmistä ja keskittyi emolehmiin. Sen jälkeen elämä on tuntunut pelkältä lomailulta. Tämä siitäkin huolimatta, että viiden viime vuoden aikana hän on saanut palkkaa kahdestatoista eri ammatista.

Yksi suuri käänne Snellmanin elämässä oli halu oppia ranskaa. 1990-luvun puolivälissä ranskalainen tuottaja yritti kaupata viiniään Snellmanille Saksassa järjestetyillä messuilla, mutta pedersöreläinen ei ymmärtänyt myyntipuheesta sanaakaan.

Asia unohtui joksikin aikaa, mutta sitten postilaatikosta kolahti kansalaisopiston esite, jossa mainostettiin ranskan kielen alkeiskurssia. Snellman innostui, mutta osallistujia oli liian vähän.

Parin peruutetun kurssin jälkeen Snellman pääsi viimein kiinni opinsyrjään, mutta ranskankieliset sanat liukuivat yhä hänen korviensa ohi aiheuttamatta sen suurempia oivalluksia.

"Sitten lähdin Ranskaan. Olin kaksi kuukautta lammastilalla Keski-Ranskassa ja tein kaikkea mahdollista. Nykyään puhun sujuvaa ranskaa."

Ranskassa Snellman huomasi, että viljelijät myyvät tuotteitaan suoraan asiakkaille. Siitä syntyi idea, joka on levinnyt niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Reko-renkaita on jo Pohjoismaissa ja Italiassa, seuraavaksi on suunnitteilla mallin levittäminen Afrikkaan.

Reko-renkaissa paikalliset tuottajat myyvät omia tuotteitaan suoraan kuluttajille. Kun tilaukset tehdään etukäteen, ei paikalle raijata ylimääräisiä varastoja eikä tuottajien tarvitse kököttää torin laidalla koko päivää.

Ensimmäinen Reko-rengas perustettiin Pedersören naapurikunnassa Pietarsaaressa vuonna 2013, ja nyt renkaat pyörivät ympäri Suomea. Snellman käy itsekin asioimassa Pietarsaaren renkaassa, ja välillä hän myy sen kautta keräämiään mustikoita ja puolukoita.

"Ostajat kohtaavat tuottajat kasvokkain ja syntyy verkostoja. Se on tässä parasta."

Reko-rinkien isälle on kertynyt runsaasti huomionosoituksia ja palkintoja, ehkä uusimpana syksyllä saatu Vuoden maaseutukasvon kunniamaininta. Snellman kuitenkin korostaa, ettei ole ainoa rinkien eteen uurastanut.

Tänä vuonna hän on käynyt puhumassa Reko-ringeistä ulkomailla kahdeksan kertaa. Joidenkin on vaikeaa sisäistää, että Facebookissa toimivat renkaat ovat vapaaehtoisten vastuulla, eikä Snellman ole niiden kanssa suoraan tekemisissä.

"Usein minulta kysytään, olenko tyhmä, kun en ota mitään välistä. Mutta silloin tästä mallista ei olisi tullut mitään. Sen menestys johtuu juuri siitä, että se on kaikille ilmainen."

Ranskan kielen opetteleminen on tuonut Snellmanin elämään enemmän hyvää kuin hän koskaan olisi osannut aavistaa.

Snellman kestitsi ranskankielisiä maailmantähtiä Helsingissä yleisurheilun MM-kisoissa vuonna 2005 ja yleisurheilun EM-kisoissa vuonna 2012. Lisäksi hän on toiminut kahdesti matkaoppaana Ranskassa suomalaisryhmille.

"Olen ollut Pariisissa Oscar-ohjaajan luona kutsuvieraana ja tavannut New York Timesin arvion mukaan maailman parhaan viljelijän. Täysin uskomatonta."

Myös puheita Snellman on päässyt pitämään arvovaltaisessa seurassa, vaikka onkin omien sanojensa mukaan vain kouluja käymätön pienviljelijä.

"Vaikka en ole koskaan käynyt yliopistoa, sain viime vuonna kutsun puhumaan tilaisuuteen, jossa oli Pekka Haavisto, amerikkalainen professoriguru ja minä. On se aika käsittämätöntä."

Yhtenä tärkeimmistä saavutuksistaan Snellman pitää kuitenkin yhteistyötään muutamien ranskalaisten koulujen kanssa. Sen ansiosta noin 70 ranskalaisnuorta on tullut suorittamaan työharjoittelun Suomeen ja Suomesta Ranskan suuntaan on matkannut puolestaan 30 nuorta.

"Minulle on annettu paljon mahdollisuuksia. Niihin täytyy vain tarttua."