Masennus on kansantauti, jonka hoidosta ei tiedetä riittävästi – Sairaudesta toipunut Elina Hiltunen: "Masennuksesta pitäisi päästä yli kuin ihmeen kaupalla”
Masennus vie elämästä värit ja jättää ihmisestä jäljelle tyhjän kuoren. Toipuminen on kuitenkin mahdollista. Sen tietää omakohtaisesti futuristi Elina Hiltunen.
Elina Hiltuselle masennuslääkkeillä oli toipumisessa olennainen rooli. ”Muihin sairauksiin lääkkeiden ottaminen on suotavaa, mutta masennuksesta pitäisi päästä yli kuin ihmeen kaupalla.” Kuva: Kari SalonenEhkä tunnet hänet.
Olet kenties tervehtinyt häntä aamulla töissä. Hän voi olla puolisosi tai naapurisi. Tai ehkä peilistä katsoo hahmo, jonka olo on ontto ja merkityksetön. ”Olin oman elämäni sivustakatsoja”, kuvailee olotilaansa yksi.
”Elämässä vallitsi täydellinen tarkoituksettomuuden tunne”, kirjoittaa toinen. ”Nousin aamulla sängystä ainoastaan sen takia, että vaimo saisi siivottua sängyn.”
Masennus on kansantauti, johon sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa noin joka viides suomalainen. Joka päivä kahdeksan ihmistä jää sen vuoksi eläkkeelle.
Myös maailmanlaajuisesti masennus on suurimpia työkyvyttömyyden syitä. Silti vain noin joka viides saa masennukseensa Suomessa riittävää hoitoa.
Tuore teos ”Masennuksesta selviää!” osoittaa, että sairaudesta täyteen toimintakykyyn toipuminen on mahdollista. Faktatiedon lisäksi kerrontaa ryyditetään masennuksesta toipuneiden omilla kokemuksilla.
Alun sitaatit ovat kirjaa varten tehdyn kyselyn satoa.
Kirjan takaa löytyy kaksi Elina Hiltusta. Toinen on Ylellä työskentelevä tuottaja Elina Hiltunen, toinen itsekin masennukseen sairastunut ja siitä toipunut futuristi Elina Hiltunen.
”Masennus on paskamainen tauti – siinä ei ole mitään glooriaa”, futuristi Hiltunen kirjoittaa. ”Toivo on masentuneelle tärkein voimavara: toivo siitä, että mustuus joskus väistyy ja että voin taas jatkaa elämää pysähtyneisyydestä.”
Kirja kirjoitettiin, koska sairaudesta ja sen hoidosta ei Hiltusten mukaan tiedetä riittävästi.
Hiltunen on sairastanut masennusta elämänsä aikana neljästi. Töissä hän oli tunnollinen suorittaja. Masennus hiipi niskan päälle hiljalleen.
Tuolloisesta Hiltusesta tuntui mahdottomalta, että elämä voisi joskus olla sellaista kuin se nyt on. Että asioista voisi nauttia ja vastoinkäymisiä ohittaa olankohautuksella.
Terapiaan houkutteli oma äiti. Psykoterapia auttoi muuttamaan ajatusmalleja ja rakentamaan luottamusta siihen, että elämä kyllä kantaa.
Psykoterapia on kirjoittajien mukaan tehokas, mutta puutteellisesti hyödynnetty hoitomuoto. Vain yhdeksän prosenttia masennuksen vuoksi eläkkeelle jääneistä oli saanut psykoterapiaa.
Keskivaikeaan ja vaikeaan masennukseen rinnalle tarvitaan usein lääkitys.
Aluksi masennuslääkkeisiin tarttuminen oli Hiltuselle kynnyksen takana. Lopulta päätöksessä tuki oma puoliso. Masennuslääkkeillä oli toipumisessa olennainen rooli.
Sosiaalisessa mediassa hehkutetaan luonnon parantavaa vaikutusta ja terveellistä ruokavaliota. Lääkkeistä on muodostunut monelle peikko.
”Muihin sairauksiin lääkkeiden ottaminen on suotavaa, mutta masennuksesta pitäisi päästä yli kuin ihmeen kaupalla.”
Nykyisin masennuksen pitää loitolla estolääkitys.
”Olen myöntänyt itselleni, että tämä on minun sairauteni. Estolääkitys on kuin diabeetikolle insuliini.”
Kuten moniin muihinkin mielen sairauksiin, masennukseen on historiallisesti liittynyt häpeää. Hoitomuodot ovat olleet jopa rangaistuksenomaisia.
Lobotomialeikkauksia tehtiin Suomessa 1970-luvulle saakka. Hiltunen mainitsee naisen, joka sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hänelle tehtiin lobotomia ja nainen vietti loppuikänsä mielisairaalassa.
Mielisairaaloiden tehtävä oli ennemminkin säilöä ja piilottaa mielenterveyspotilaita kuin hoitaa heitä.
Kodeissa mielenterveyspotilaita kahlittiin seinään, mistä juontuu sana ”seinähullu”.
Parhaimmillaankin masennus on ollut perisyntiä – laiskuutta. Viinalla on yritetty itselääkitä masennusta vuosikymmenet.
Nykyisin masennukseen on tarjolla enemmän hoitomuotoja kuin koskaan.
Koska sairauden syyt ja oireet ovat moninaiset, itselleen sopivan hoidon etsimisessä voi mennä aikaa.
Esimerkiksi erilaisia psykoterapiamuotoja esitellään kirjassa lähes kymmenen.
Eräs haastateltu nainen sai avun vasta TMS-hoidosta, joka perustuu hermosolujen stimulointiin magneettikentän avulla.
Psykiatrisen sähköhoito on säilynyt masennuksen hoidossa 1940-luvulta saakka, mutta sekin on muuttanut matkalla muotoaan.
Hiltuset kannustavat suhtautumaan masennukseen sellaisena mitä se on: sairautena.
”Älä häpeä sairauttasi: sairaus ei ole sinun syysi, eikä se tee sinusta huonoa ihmistä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
