Huomio väsynyt vanhempi: Täydellisyyteen pyrkivä pettyy aina – tärkeintä on löytää oma vanhemmuuden tyyli

Ei kannata vertailla omaa perhettä muihin, vaan miettiä, mikä on juuri meille tärkeää ja arvokasta – ja olla itselle armollinen, opastaa Anna Perho. Kuva: Jukka Pasonen

Pikkulapsiperheet uupuvat, perhe-elämä on täynnä ongelmia. Lapsuusaika on raskasta.

Kirjailija-valmentaja Anna Perho törmää tällaisiin ajatuksiin nykyisin jatkuvasti. Hän on huomannut, että perhe-elämästä puhutaan ongelmakeskeisesti ja löytää siihen kolme syytä.

Silloin ollaan ruuhkassa. Ensimmäinen lapsi saadaan keskimäärin kolmikymppisenä, jolloin tapahtuu paljon muutakin: pitää tehdä uraa, kehittyä työssä, ylläpitää parisuhdetta, viettää sosiaalista elämää, harrastaakin vielä.

Kun on lasten tuloon asti voinut kontrolloida omaa elämäänsä, niin yhtäkkiä elämään astuu pikku tyyppi, joka päättää jopa siitä, milloin voin mennä vessaan.

"Se haurastuttaa hallinnan tunnetta, joka on psykologisista perustarpeista merkittävin", Perho analysoi.

Kolmas uuvuttava asia on, että vanhemmuuden standardit on viritetty pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa korkeiksi. Infotulva on valtava, ja vanhemman voi olla vaikea poimia sieltä asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä ja oleellisia.

Jos yrittää olla täydellinen ja puurtaa kaikkensa, että lapsi esimerkiksi saa itse poimittuja, pakastettuja ja sulatettuja marjoja, voi kaiken yrittämisen alle hautautua se, että lapsi tuntee itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi.

Perho on vakuuttunut, että riittää, jos lapsi saa seiskan–kasin arvoisesti hyvää ja järkevää ruokaa, vaatetta, lämpöä ja kavereita. Täydellisyyden tavoittelu ei kannata.

Perhon omat lapset ovat jo isoja, mutta kun hän aikoinaan työskenteli kotona ja tarvitsi hetken työrauhaa lapsilta, hän heitti pähkinöitä ja rusinoita lattialle ja sanoi lapsille, että tää on semmonen etsimisleikki.

"Ei se ole niin nuukaa. Jos seitsemän kertaa kymmenestä tarjoaa lapsille järkevää ruokaa, niin lopuilla ei ole niin väliä."

Vertailun määrä on sosiaalisen median ja keskustelupalstojen ansiosta räjähtänyt käsiin ja aiheuttaa vanhemmille lisäpaineita. Kun Perhon lapsuudessa maalla vertailtiin itseä saman kylän vanhempiin, joita nähtiin kerran viikossa seurakunnan kerhossa, niin nyt voi kännykän avaamalla verrata itseä ties keneen supertähteen.

"On monia tyylejä olla vanhempi ja tutkailla sitä, onko oma tekeminen riittävän hyvää muihin verrattuna. Mutta kannattaa muistaa, että Roomaan johtaa monta tietä eli kasvattamisen hyviin tuloksiin pääsee montaa eri kautta", Perho lohduttaa.

Hän itse oivalsi aikoinaan, ettei ole olemassa hyvän vanhemman standardia. Ihanteet ovat omassa päässä ja aina tavoittamattomia. "Jos aina pyrkii sataan prosenttiin, pettyy aina."

Oleellista on kysyä, mikä on riittävän hyvä meidän perheelle. Mikä meille tuottaa hyvää arkea?

"Omia arvoja kannattaa funtsia", Perho kehottaa. Työkaluksi hän antaa kolme kohtaa:

1. Mieti, mikä on pielessä. Mistä haluat eroon – esimerkiksi jatkuvasta sähläämisestä?

2. Mitä haluat tilalle? Mikä on meidän perheessä riittävän hyvää ja arvokasta?

3. Jos me tehdään näin, niin mikä sen jälkeen on toisin?

Kun itse määrittelee meidän hyvän ja oleellisen, tuntee elämänsä olevan enemmän hallinnassa kuin jos antaa muiden määritellä, Perho vakuuttaa.

Anna Perho puhui keskiviikkona Fazerin järjestämässä Fazer for Minis -lasten välipalasarjan lanseeraustilaisuudessa.

Lue myös:

Näillä nikseillä työssäkäyvä perheenäiti ehtii tehdä arkisinkin kaikki ruuat itse – Keskitä kaupassakäynnit ja esivalmistele sunnuntaisin

Korona tuli sukupolvien väliin ja toi mukanaan kaipauksen ja turvavälit – asiantuntija: "Isovanhemmat lähtivät korona-aikaan hyvin erilaisista lähtöasetelmista"