Yhdeksän vastarintanaista pakomatkalla läpi toisen maailmansodan ja kuoleman

Naisvankeja Ravensbrückissa ennen kuolemanmarssia. Isot valkoiset ristit maalattiin vangin merkiksi, jos joku yrittäisi pakoa marssirivistöstä. Kuva: Tuntematon kuvaaja, Wikimedia Commons

Naiset passitetaan ensin Ravensbrückin keskitysleirille poliittisina vankeina. Joukkio hitsautuu yhteen keskellä leirin kauheuksia, pitää yllä toivoa sodan loppumisesta ja leirin vapauttamisesta.

Vankeja määrätään pakkotyöhön Leipzigiin HASAGin ammustehtaalle. Siellä yhdeksikön pakosuunnitelman johtaja Helene Podliasky organisoi laajan sabotaasin, jota pystyttiin harjoittamaan SS:n silmien alla, sillä tehtaalla ei osattu epäillä naisen pystyvän niin laajamittaiseen sabotaasiin. Helene oli koulutukseltaan insinööri, mutta naisena hänen osaamiselleen lähinnä naureskeltiin.

Strauss on tehnyt valtavan tiedonhankintatyön kirjaa varten. Helene on Straussin isotäti ja tämän haastatteluista kirja on saanut alkunsa. Myöhemmin Straussille selvisi, että monet yhdeksikön jäsenet ovat kirjoittaneet muistelmiaan ja lehtiartikkeleita kokemuksistaan.

Kirja kietoo yhteen historiallista kuvaa naisen asemasta sodan aikana ja sen jälkeen, vastarintaliikkeen toiminnasta, keskitysleireistä, kuolemanmarsseista, yleisestä maailmantilanteesta sekä tavallisten saksalaisten asenteista. Sodan loppuvaiheessa pakomatkalla olleiden riutuneiden naisen auttaminen on ollut osittain oman edun tavoittelua.

Vaikka tarina on vertaansa vailla ja näin huikaisevan tarinan kritisoiminen lähes pyhäinhäväistys, joudun sen harmikseni tekemään. Yhdeksän naisen tarinan kertominen niin, että tarina pysyy eheänä ja soljuvana on jo haaste itsessään. Strauss kyllä onnistuu siinä upeasti, mutta hänen tarpeensa ripotella sinne tänne pitkähköjä kertomuksia omasta tiedonhankintaseikkailustaan latistaa kirjan tunnelman.

Tämän tyyppisessä kirjassa toivookin kirjailijan kertovan kirjaan liittyvästä tiedonhankinnasta, Strauss vaan kylvää omaa tarinaansa liikaa. Ehkä tarina oli kirjailijalle niin läheinen, ettei hän malttanut jättää omia tutkimusmatkojaan raportoimatta.

Veikkaan, että Straussin tyyli kirjoittaa jakaa mielipiteet. Pienistä vioistaan huolimatta suosittelen kirjaan tutustumista. Kannattaa kuitenkin varautua, että mielenkiinto kirjan teemoja kohtaan herää entisestään ja löydät itsesi seuraavaksi historiankirjojen ääreltä.

Yhdeksän - vastarintanaisten pakomatka natsi-Saksan halki. Bazar kustannus. 475 s.