Jälkeläisiä jo ainakin seitsemässä polvessa – talonpoikaisnaisen hautakivi on kotiseudulla ylpeyden aihe

Margareta Hakkola on Sami Hakkolan (oik.) isän isän isän isän äidin äiti. Margaretan ja Salomonin raivaamilla mailla asuu myös Hakkolan naapuri Tapani Lahti. Hän on pariskunnan tyttären pojan tyttären tyttären pojan poika. 

Sukunsa vaiheita tutkinut Sami Hakkola on ylpeä esiäidistään.

”Hän oli isäni isän isän isän äidin äiti. Aika harvalla tutulla on noin vanhoja esivanhempien hautakiviä. Olen kierrellyt kirkkomaita, mutta minun silmääni ei ole osunut yhtä vanhaa talonpoikaisnaiselle pystytettyä hautakiveä.

Joitakin 1800-luvun loppupuolella naiselle pystytettyjä hautakiviä olen nähnyt. Tämä on vuodelta 1834. Hän kuoli joulukuun lopulla 1833.

Kivessä lukee ’1834 Täsä lebä ennen dädä kunniallinen dalon emäntä Maragreta Erikintytär Hackola syntynyt 1 hei:cuu 1769’. Margareta syntyi Kurikan Latva-Koivistossa.

Hän meni naimisiin Salomon Heikinpoika Nätkinmäen kanssa ja muutti Nätkinmäen tilalle asumaan. Salomon otti sen haltuunsa vuonna 1796. Tilan pellot olivat veden vaivaamia ja naapuri kulki tilan mailla.

Margareta ja Salomon kävivät asiasta käräjiäkin. He hävisivät ja katsoivat olevansa pakotettuja muuttamaan.

He hakkasivat uuden asuinpaikan umpimetsään. Siitä kuului kova hakkoo, ja he vaihtoivat tilansa uudeksi nimeksi Hakkoola. Siitä nimi on lyhentynyt yhteen o:hon, mutta se lausutaan meillä päin puolenatoista o:na.

Kiinnostuin sukututkimuksesta, koska olen elänyt ja kasvanut näiden vanhojen rakennusten keskellä ja isoisäni tykkäsi kertoa tarinoita esivanhemmista.

Hakkoolan isäntä, miksei emäntäkin, oli kova kaivamaan ojia. Tilan maille kaivettiin ojia 5 560 syltä, mikä vastaa 11 kilometriä. Tilalla oli 14 rakennusta ja viljelyssä oli yhdeksän tynnyrinalaa ja 22 kapanalaa uutta peltoa. Kytömaata oli 30 tynnyrinalaa.

Margareta ja Salomon saivat molemmat Suomen Talousseuran hopeiset raivaajamitalit vuonna 1818. Naisille ei ole annettu kovinkaan montaa tällaista mitalia, ja pariskunnillekin todella vähän. Perimätieto ei kerro kaikkea, mutta Margareta on varmasti ollut tehokas.

Olen suomennellut Talousseuran tekstejä. Pariskunnan sanotaan kiitettävällä tavalla säilyttäneen esivanhempiensa vaateparren ja elämäntavan. Kun mitalit jaettiin, kaikkia Ilmajoen pitäjän talonpoikia kehotettiin ottamaan mallia tästä pariskunnasta.

Asun edelleen tilalla, jonka Margareta ja Salomon raivasivat. Isäni asuu sillä paikalla, johon he rakensivat alkujaan tupansa. Se oli kivijalan päältä harjalle 12 metriä korkea.

Tilalla on edelleen heidän rakentamansa hirsinavetta. Se on listattu tilan omaisuuteen vuoden 1818 mitaleita jaettaessa, eli navetta on ollut pystyssä yli 200 vuotta. Kun tekee hyvin niin kestää pitkään.

Myöhemmin tila pilkottiin. Sen mailla oli Hakkolan koulu ja yhteensä 25 tilaa, torppaa ja mäkitupaa.

Niistä puolet on edelleen asuttuja. Kylällä on paljon Margaretan ja Salomonin jälkeläisiä viljelijöinä. Jälkeläisiä heillä on ollut varmaan muutamia tuhansia. Osa on Amerikassa ja Ruotsissa.

Mutta aluksi tälle pariskunnalle annettiin todella vähän. Tilan alkuaikoina heidän piti syödä päivittäin olki- ja pettuleipää.

Olen ylpeä esivanhemmistani, jotka ovat kovalla työllään luoneet itselleen parempaa tulevaisuutta.”

Kolme kysymystä

Kenelle haluat näyttää ylpeydenaiheen?

Sellaisille ihmisille, jotka arvostavat edellisten sukupolvien raatamista. Jos he eivät olisi raataneet, niin ei Suomi olisi tämän näköinen.

Onko jotain, mistä et ole erityisen ylpeä?

Kaikesta ollaan ylpeitä. Mikä vaan tielle näkyy, näyttää hyvältä. Mutta aina löytyy jotain parannettavaa.

Kenen henkilön saavutuksia ihailet?

Margaretan ja Salomonin saavutuksia ja esivanhempien ketjua. Julkisuuden henkilöitä on turha alkaa ihailemaan.

Juttu on MT:n Viikonvaihde-liitteen Kotiseudun ylpeys -kesäsarjan ensimmäinen osa. Sarjaa julkaistaan kesän ajan joka viikko.