Kyllä seuraavaan saunaan pitää tuore vihta tehdä

Vaikka lämpö antoi tänä vuonna odottaa itseään pitkään, talvi taittui lopulta vauhdilla. Täällä Kemiönsaaressa kevät on edennyt niin nopeasti, että olen jo reilun viikon verran tarkkaillut, josko olisi aika toteuttaa itselleni ehdoton kesän symboli ja tehdä lauantaisaunaan tuore vihta.

Pitkään luulin, että vihdan ja vastan ero oli vain suomenkielen murteissa: idässä vastotaan, lännessä vihdotaan. Tovi sitten kuulin kuitenkin vastan olevan vihtaa pidempi, noin 75-senttinen ja pyöreämpi kuin vihta, sidonnaltaankin erilainen. Olen vihtonut koko ikäni, sekä kielellisesti että myös muodon puolesta.

Kuljen omalla pihalla, nappaan tuulen leyhytyksestä tuoreenvihreän koivunlehden irti oksastaan. Murskatessani sen sormieni välissä tunnen jäljittelemättömän aromin ja mieli vie suoraan lauteille, näyttää kuvasarjaa omista kokemuksista, kertomuksista, kuvitelmista. Niin vahvasti tuoksu nivoutuu saunomiseen, ettei tulisi mieleen muulla vihtoa.

Nokkosvihdasta lapsena luin, ja Agricolan kielen syntiinlankeemuskertomuksessa Aatami ja Eeva tekaisivat molemmille vihdat viikunanlehdistä äkättyään olevansa alasti. Eksoottiselta kyllä tuntuisi laittaa vihtaan mukaan mustaherukkaa tai katajaa, kuten kuulemma voisi, tuoksun lisäämiseksi tai verenkierron vilkastuttamiseksi, saati sitten tehdä vihta kokonaan tammesta, kuten Venäjällä. Hieskoivua voisi sentään muutaman oksan käyttää, vaikka raudus onkin itselleni se ainoa oikea vihta-aines.

Kun kokoaa vihtaa ja asettelee oksia nippuun, lehdet asettuvat kuin luonnostaan alapuoli päällepäin, kauniiksi, isoksi koivukimpuksi. Ajattelin pitkään tämän olevan vain omaa estetiikankaipuutani, oksat asettuvat symmetrisemmin ja vihtamaisemman näköiseksi niin. Luettuani oikeaoppisesta vihdanteosta huomasin tehneeni vahingossa, kuten kuuluikin. Vihdan sidon yleensä juuttinarulla, mutta tänä kesänä voisin opetella sujuvammin vitsaksen käytön.

Lapset kauhistelivat aikoinaan vihtavadin veden olevan ällön limaista. Pyysin kokeilemaan uudelleen, liukasta se vain oli, koivunlehtien sisältämää saponiinia ja eteerisiä öljyjä. Hyttysenpuremat lakkaavat kutiamasta kun niitä vihtoo, lihakset vetreytyvät, pieni flunssanalkukin katoaa samoin tein. Parhaan puhtauden tunteen saa hyvin vihdotun kehon huuhtelemalla lopuksi vihdan liotusvedellä.

Taikoja en ole vielä kokeillut, mutta mistä tietää, josko joskus pitäisi vihdan mukaan pihlajanoksa livauttaa. Sen joka tapauksessa tiedän, että tämän kirjoitettuani en voi enää malttaa mieltäni: kyllä seuraavaan saunaan pitää tuore vihta tehdä.

Kirjoittaja nauttii saunomisesta ja vihtomisesta.