Taivas sijaitsee maaseudulla ja siellä syödään myös lihaa – tällaiseen paikkaan ihminen saattaa Raamatun mukaan päätyä kuoleman jälkeen

Moni uskoo taivaan olevan paikka, jossa tavataan läheiset ja lemmikit. Kuva: Stiina Hovi

Ei kärsimystä, ei kuolemaa, ei kylmää, ei kipua, ei syntiä, ei aikaa.

On oikeastaan helpompi sanoa, mitä taivaassa ei Raamatun mukaan ole kuin yrittää tavoittaa täältä rajan toiselta puolelta, mitä siellä voisi olla.

Kukaan kun ei palaa sieltä enää takaisin kertomaan.

Taivas ei ole kristinuskossa yksiselitteinen asia, sillä siitä vallitsee erilaisia näkemyksiä.

Ensinnäkin se on fyysinen paikka, jota voimme havainnoida jo nyt. Sinisellä taivaalla leijuvia pilvenhattaroita tai yönmustassa kimaltelevia tähtiä.

Toiseksi taivas tarkoittaa Jumalan ja enkelien sekä näkymättömien hahmojen asuinpaikkaa, jota ei voi silmin nähdä.

”Raja konkreettisen taivaan ja näkymättömän taivaan välillä ei ole veitsenterävä. Nämä kaksi taivasta esiintyvät teksteissä myös samanaikaisesti”, kertoo eksegetiikan eli tieteellisen raamatuntutkimuksen professori Lauri Thurén Itä-Suomen yliopistosta. Hän on kansainvälisesti tunnetuimpia Uuden testamentin retoriikan tutkijoita.

Vajaa viidennes suomalaisista uskoo, että kuoleman jälkeen ihminen menee joko taivaaseen tai helvettiin. Se selvisi Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyssä vuonna 2015. Tämän jälkeen tutkimusta ei ole tiettävästi tehty.

Jos katsoo kehitystä vuosina 1999–2011, suomalaisten usko elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen on heikentynyt. Käsitykseen, että kaikki herätetään kuolleista ja toisille seuraa iankaikkinen elämä ja toisille kadotus, uskoi 23 prosenttia suomalaisista vuonna 1999. Vuonna 2011 siihen uskoi enää 12 prosenttia kansasta.

Kun näitä tuloksia peilaa yhteiskunnan maallistumiseen ja moniarvoistumiseen sekä lasten kastemäärän laskemiseen, voisi olettaa, että yhä harvempi uskoo enää taivaaseen ja helvettiin.

Taivas on Raamatun mukaan joko käsin kosketeltava paikka tai aineeton henkimaailma, sanoo eksegetiikan professori Lauri Thurén Itä-Suomen yliopistosta. Kuva: Jarno Mela

Jotta voisimme ymmärtää taivaan luonteen mahdollisimman syvällisesti, on kuljettava aivan kristinuskon historian alkujuurille.

On selvitettävä, mitä juutalaiset ajattelivat taivaasta, sillä kristinusko on alun perin erkaantunut juutalaisuudesta. Juutalaisten ja kristittyjen pyhä kirja heprealainen Raamattu eli Vanha testamentti on kirjoitettu 700–100 eKr.

”Vanhan testamentin alkupuolella ei ole tuonpuoleisuutta eikä kuolemanjälkeisyyttä. Jumala asui Israelin kansan keskellä, loisti tulipatsaana ja paini Jaakobin kanssa”, Thurén kertoo.

Juutalaiset ajattelevat, että tuleva maailma ei ihan hirveästi poikkea tästä nykyisestä, Thurén toteaa.

Eräs MT:n lukija kirjoittaakin, että taivas ei sijaitsekaan tuolla korkeuksissa vaan eloon herätettyjen ihmisten paikka on täällä, missä nyt asumme.

Maaseutumainen maisema. Se on näky taivaasta, minkä profeettojen kirjat Vanhassa testamentissa tarjoavat. Viinitarhojen istuttamisesta ja niiden hedelmien nauttimisesta puhutaan Jesajan kirjassa, jossa kuvataan uutta taivasta ja uutta maata.

”Taivaasta käytetään hienoimpia käsitteitä, mitä vain tiedetään. Yritetään vähän kuin inhimillisin kielikuvin kuvata, mitä ei pystytä sanoin tavoittamaan.”

”Uudessa testamentissa ei ole mitään omia ajatuksia taivaasta, vaan se vain toistaa Vanhan testamentin ajatuksia. Tietyllä tavalla voisi sanoa, että sekä juutalaisuuden että kristinuskon käsitykset taivaasta ovat samoja.”

Tämä samankaltaisuus johtuu siitä, että lukiessaan taivaasta Raamatusta kristityt lukevat tekstiä, joka on alun perin kirjoitettu juutalaisille. Taivaassa on siis samat rakenteelliset ominaisuudet.

Toki kristinuskon ja juutalaisuuden pelastussanoma on aivan erilainen – kristinuskossa uskotaan Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Häneen uskominen tie taivaaseen, kun taas juutalaiset keskittyvät yleensä vain maanpäälliseen elämään eikä kuolemanjälkeisyyttä juurikaan ajatella.

Osa kristityistä ja juutalaisista katsoo myös taivaan tarkoittavan ainoastaan hyvää suhdetta Jumalaan.

Raamattu on myös verhoutunut tietyissä kohdissa symboliikkaan. Tämä näkyy siinä, että taivaassa ei Raamatun mukaan ole merta.

”Lähi-idän kaikissa uskonnoissa meri tarkoitti symbolisesti Jumalan vastustajaa. Meri merkitsi kaaosta, ja sen vastakohta on kosmos eli Jumalan luomistyö, joka pisti kaaoksen kuriin. Tämän vuoksi taivaassa ei ole merta, koska siellä ei ole enää pahuutta.”

Maaseutumainen iankaikkisuus on kuitenkin eri asia kuin luomiskertomuksen paratiisi.

”Taivas on pikemminkin hengellisellä tasolla, kun taas paratiisi oli täällä maan päällä. Kun Jeesus sanoi ryövärille ristillä, että olet kanssani tänään paratiisissa, niin se oli jonkinlainen taivaan esiaste.”

Juutalaiset ajattelevat, että tuleva maailma ei ihan hirveästi poikkea nykyisestä. Kuva: Jarno Mela

Isä meidän -rukouksessa puhutaan sekä taivaasta että taivaista. Tarkoittaako se, että on olemassa monta eri taivasta?

”Tämä voi johtua siitä, että heprean kielessä monikon ja yksikön jako ei ole ihan samanlainen kuin Suomessa. Monikkoversio voi olla vain kunnioittavampi ja hienompi. Se voi tehdä taivaasta mystisemmän paikan.”

Toisaalta juutalaisilla oli myöhemmissä teksteissä monen tasoisia taivaita. Paavali esimerkiksi kehuskelee Korinttilaiskirjeessä käyneensä kolmannessa taivaassa, Thurén sanoo.

”Taivaiden kerroksisuus viittaa siihen, että eri taivaissa oli erilaiset oltavat. Paremmat tyypit pääsivät parempaan paikkaan kuin toiset. Myös helvetistä kehittyi näitä eri tasoja.”

”Kristinuskossa ei yleensä ajatella taivaan eri tasoja. Vaikka toisaalta jotkut saattavat ajatella Jeesuksen puheiden perusteella, että taivaassa toiset saavat paremman palkinnon kuin toiset.”

”Minun taivaassani on rakkaat edesmenneet ihmiset ja eläimet sulassa sovussa keskenään. He ovat onnellisia, hyväntahtoisia, hyväkuntoisia ja rakastavia. Mutta kyllä taivaaseen pääsyyn tarvitaan oma ratkaisu Jumalan ja Jeesuksen kanssa”, kuvailee eräs MT:n lukija.

Kristittyjen pyhässä kirjassa puhutaan paljon taivaan juhla-ateriasta, johon kuuluu paljon yhteyttä ja iloa.

”Jos Jeesusta on uskominen, niin taivaan juhla-aterialla tarjoillaan myös lihaa, syöttövasikkaa. Jeesus itse vihjaa, millainen menu juhla-aterialla on, ja ei se ihan vegaaninen näytä olevan”, toteaa Kuopion piispa Jari Jolkkonen.

Jokainen ehtoollinen ja myös jouluateria on esimakua siitä, mitä taivaassa tulee olemaan. Siellä ei ole valomerkkiä, Jolkkonen uskoo.

Tunnelma taivaassa onkin riemullinen, arvelee raamatuntutkija Thurén.

”Taivaassa ylistetään Jumalaa suuressa jumalanpalveluksessa. Ilmeisesti niillä on hyvin hauskaa siellä.”

Taivaassa susi ja lammas kulkevat yhdessä laitumella ja leijona nautiskelee rehusta. Käärme luikertelee maassa syöden maan tomua. Kukaan ei ole toisensa vihollinen, vaan hyvyys vallitsee eläinten välillä. Näin kuvataan Jesajan kirjassa.

”Jos taivaassa on susi, niin miksi siellä ei olisi koiraa? Sen sijaan kissaihmisille niin kuin minulle tuo on paljon pahempi. Raamatussa ei mainita kissaa kertaakaan”, pohdiskelee Thurén.

Kissa oli yleisimpiä eläimiä Raamatun aikaan. Silti kristinuskon pyhässä kirjassa mainitaan vain leijona ja pantteri, Thurén ihmettelee.

”Joidenkin tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että Egyptissä kissa oli jumaluuden ylin ilmenemismuoto. Siksi kissa haluttiin kokonaan kieltää Raamatusta ja olla siitä vain hiljaa.”

Mitä kauemmaksi tullaan juutalaisilta juurilta, sitä enemmän taivaasta tulee himmeä ajatus. Se on vain kasa ideoita, aineeton todellisuus. Nämä molemmat käsitykset taivaasta fyysisenä paikkana ja aineettomana maailmana elävät kristittyjen keskuudessa, sanoo Thurén.

Tämä näkyy myös MT:n lukijan mielikuvassa:

”Taivas piirtyy mieliini autuaana paikkana, jossa ihmisten sielut "leijailevat". Ollen ikään kuin tiedottomina.”

Taivas aineettomana todellisuutena pohjautuu kreikkalaiseen, hellenistiseen kulttuuriin ja Platonin ideamaailmaan.

”Taivaasta haluttiin tehdä mahdollisimman idealistinen, jotta tiede ei pystyisi kumoamaan sitä”, Thurén kertoo.

Taivas laskeutuu alas maan päälle. Se on kuin kaupunki, jossa on hyvää ruokaa, musiikkia ja taidetta. Eläimiäkin siellä on. Se on kuin uusi paratiisi, jossa on kaikkinainen hyvyys. Meillä on siellä uudet ruumiit, jotka tarvitsevat uudet ruumiilliset puitteet. Näin kuvailee MT:n lukija.

Lukijan näkemykset heijastavat käsitystä pyhästä kaupungista, uudesta Jerusalemista, joka laskeutuu maan päälle. Kyse on siis konkreettisesta, käsin kosketeltavasta taivaasta.

”Tämä ajatus maan päälle laskeutuvasta taivaasta kumpuaa juuri juutalaisuudesta”, kommentoi Thurén.

Kissaa ei mainita Raamatussa kertaakaan, mutta leijonasta ja pantterista kyllä puhutaan. ”Kissan poissaolo saattaa johtua siitä, että muinaisessa Egyptissä kissa oli jumaluuden ylin ilmenemismuoto”, arvelee Lauri Thurén. Kuva: Jarno Mela

Mutta mitä ihmiselle sitten tapahtuu heti kuoleman jälkeen?

Erään tutkimuksen mukaan ihmisen tietoisuus jatkuu kolme minuuttia kuoleman jälkeen. Asiaa on tutkittu niiltä, jotka ovat kokeneet esimerkiksi sydämenpysähdyksen ja tulleet tajuihinsa elvytyksen ansiosta.

Raamatuntutkija Thúren ja Kuopion piispa ovat eri linjoilla siitä, mitä sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen.

Kuopion piispa Jolkkonen uskoo, että sielu päätyy niin sanottuun välitilaan odottamaan viimeistä tuomiota.

”Persoona pysyy kuitenkin samana.”

Thúren sanoo, että Raamatun perusteella ei voida sanoa, onko välitilaa olemassa vai ei.

”Toisten mielestä tietoista olemista on olemassa ennen loppua, toisten mielestä ei. Ilmestyskirjassa puhutaan temppelin alla olevista marttyyreista, jotka ovat välitilassa ja odottelevat jo vähän tuohtuneina viimeistä tuomiota. Sen sijaan katolilaisten oppi kiirastulesta on ihan puuta heinää. Se perustuu väärään tulkintaan Paavalin puheista.”

Joskus asioille ei löydy elämässä vastausta. Tuonpuoleisuus on juuri sellainen: saamme Raamatusta ainoastaan ripauksia siitä, mitä taivaassa voi olla. Emme voi tietää varmuudella, mutta voimme uskoa.

Ja juuri se usko riittää Raamatun mukaan.

”Taivas on jotain, että ollaan Jumalan kanssa, ja kaikki on hyvin”, kiteyttää Kuopion piispa Jari Jolkkonen.

Mutta mitä se konkretia on, jää toistaiseksi pimentoon.

MT:n lukijoiden sitaatit taivaasta on koottu kyselypyynnön kautta joko sähköpostitse tai WhatsAppilla. Lukijoiden uskonnollisesta vakaumuksesta ei kysytty.

Tilastotietoja juttua varten antoi tutkija Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimuskeskuksesta.