Suomi unohtanut ammatillisen koulutuksen - sille on nousevissa talouksissa tarvetta
Suomalaisten kannattaa jatkaa käytännöllistä tasa-arvotyötä pitämällä esillä naisten ja tyttöjen asemaa. Keskustelu tulovirroista ja tulojen jaosta on tehokkainta käydä kuitenkin perheiden sisällä.
Eija Pehu ja Leena Kirjavainen korostavat, että talouden ja sosiaalisen kehityksen yhdistelmästä on hyötyä ratkoessa ruokaturvan, perheiden toimeentulon ja ravitsemuksen kysymyksiä. Kuva: Jaana KankaanpääAmmatillinen koulutus on ollut väliinputoaja, kun Suomi on viime vuosina ryhtynyt viemään koulutusmallejaan ulkomaille, arvioivat Leena Kirjavainen ja Eija Pehu.
Molemmilla on usean vuosikymmenen kokemus kansainvälisen kehityspolitiikan asiantuntijoina. Heidän yhteinen konsulttiyrityksensä Widagri täytti tässä kuussa 30 vuotta.
Suomen kehitysyhteistyössä on keskitytty peruskoulutukseen, joka on toki köyhyyden poistamisen perusta ruuantuotannon ja terveydenhuollon ohella.
"Mutta jotta työpaikkoja syntyisi, tarvitaan joustavaa monimuotoista koulutusta", tähdentää Pehu.
"Varsinkin naisilla koulutuksen pitää olla käytännölistä ja nopeaa, että he saisivat töitä", lisää Kirjavainen.
Ilmastonmuutos, digitalisaatio ja nuorten työllisyys ohjaavat kehitystä erityisesti siellä, missä väestö kasvaa nopeimmin. Yritysten ja työpaikkojen synty on keskiössä konfliktien ja pakolaisuuden ehkäisemisessä, kuten myös YK:n maaseuturahaston IFAD:in pääjohtaja Gilbert F. Houngbo totesi Suomen vierailullaan.
Maatalouden tuotanto keskittyy yhä harvempien monikansallisten jättien kuten Nestle ja Cargillin ympärille.
Kansainvälisesti huomio on laajentunut maataloudesta ruokaketjujen ja -jarjestelmien rooliin. Tällä hetkellä yksityissektori on se, joka vetää maaseudun muutosta, sanoo Pehu.
Yksityissektori tarvitsee tässä kuviossa paitsi henkilökohtaista ammatillista vahvistusta myös yhteistoimintaa.
Länsimaiset ammatti- ja etujärjestöt voivat toimia järjestäytymisessä kummeina, jotta taloudellinen ja yhteiskunnallinen osaaminen kehittyy myös köyhemmissä maissa.
"Esimerkiksi Martat ovat tehneet Kamerunissa yhteistyötä paikallisen kotitalousliiton kanssa. Samoin tuottajajärjestöjen kehitysjärjestön FFD:n malli on hyödyttänyt useita viljelijäryhmiä", hän kiittää.
"Se on myös tärkeää demokratiatyötä", jatkaa Pehu.
Naisten roolin edistäminen kehitysohjelmissa oli se asia, joka yhdisti yhtä aikaa Sudanissa työskennelleet Kirjavaisen ja Pehun. Sen ympärille syntyi myös ajatus omasta konsulttitoimistosta.
"Olimme kumpikin eläneet yhteiskunnassa, jossa oli mahdollisuus valintoihin ja paikan hakemiseen. Kehitysmaissa olemme nähneet epätasapainon naisten ja miesten välillä niin perheissä, yhteisöissä kuin yhteiskunnassa laajemmin", Pehu summaa.
Monissa Afrikan ja Lähi-idän maissa väestön keski-ikä on alle 30, jopa alle 25 vuotta.
"Usein kun puhutaan nuorisosta, tarkoitetaan poikia. Mutta myös tytöt on huomioitava. Kestävä muutos syntyy vain, kun molempien asioita viedään yhdessä eteenpäin", Eija Pehu sanoo.
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on vaikeaa, koska se elää syvällä kulttuurissa.
"Teillä suomalaisilla on maalaisjärkeä siinä, kuinka käsitellä tätä asiaa. Jatkakaa sen kanssa", kertoo Pehu terveisinä Widagrin 30-vuotisjuhlasta, johon osallistui useita ulkomaisia kehitystyön asiantuntijoita.
Suomalaisetkin ovat silti tehneet tasa-arvotyössä virheitä, naiset havainnoivat. On koetettu siirtää yksi yhteen Suomessa toiminutta mallia köyhään maahan.
"Toinen virhe on, että otetaan asia esiin yhteisössä liian isossa joukossa. Meille se on ehkä normaalia. Mutta kaikkialla se ei toimi", Pehu sanoo.
Bangladeshissä naisten saamat mikroluotot osoittautuivat niin toimiviksi toimeentulon tuojina, että miehet olivat naisten menestyksestä kateellisia. Se johti joissain perheissä väkivaltaan.
Leena Kirjavainen kertoo, että juuri maaseuturahasto IFAD on onnistunut tasa-arvon kanssa kehittämällä mallin, jossa perheen sisällä keskustellaan tulovirroista ja tulojen jaosta.
"Lisääntynyt toimeentulo hyödyttää koko perhettä ja yhdessä puhuminen helpottaa asian oivaltamista."
Pehu on asunut 17 vuotta Yhdysvalloissa Maailmanpankin asiantuntijana ja viettänyt Suomessa vain osan vuotta. Hän huomauttaa, ettei länsimaisissakaan yhteiskunnissa olla tarpeeksi tutkittu, kuinka myös perinteinen miehen rooli on muuttunut.
"Näen sosiaalisen muutoksen miesten ja naisten rooleissa täällä Suomessakin nyt aiempaa selvemmin. Ja olen nyt varttuvan nuorison suhteen yhä optimistisempi."
Käytännöllisyys kuuluu suomalaisten vahvuuksiin kansainvälissä tehtävissä. Kirjavainen on työskennellyt paljon juuri kodin talouden ja ravitsemuksen asiantuntijana. Pehu taas edustaa toista tutkimuksen näkökulmasta soveltavaa tieteenalaa eli kasvinviljelytiedettä.
"Jos ajattelee uraa näissä töissä, tekninen, talouden ja sosiaalinen osaaminen kannattaa yhdistää", he vinkkaavat.
Widagrin suurimmat hankkeet osuivat 1990-luvulle ja 2000-luvun alkupuolelle. Niissä tehtiin yhteistyötä niin suomalaisten kuin muista maista tulevien konsulttien kanssa.
Heidän joukossaan on ollut paljon ihmisiä, jotka ovat hyviä sosiologiassa ja erityisesti tasa-arvotyössä. Suomalainen yhdistelmä on harvinainen.
"Jos et tiedä, kuka sen perunan tai riisin siellä pienviljelijäperheessä kasvattaa, et myöskään huomaa sitä, että naisilla on vaikeuksia saada pankista lainaa maatalouden investointeihin", Eija Pehu nostaa esimerkin.
Käytännöllisyydestä kumpuaa myös kotitalouden opetus, joka on Suomessa niin poikien kuin tyttöjen suosiossa.
"Kokkiohjelmien ansiosta ruuasta ja sen alkuperästä ollaan hirveän kiinnostuneita kaikkialla, ja se on tosi hyvä. Mutta lisää tietoa ruuan epätasaisesta saatavuudesta ja ruokaturvasta maailmalla tarvitaan edelleen niin televisioon kuin verkkoon", Leena Kirjavainen toteaa.
Lue myös:
Pienmetsänomistajia ei ole huomioitu ilmastorahastoissa
Ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun ratkaiseminen vaativat sijoituksia maatalouteen (artikkeli avautuu MT:n kestotilaajille)
Suomalaisten käsitys kehitysmaista kaipaa päivittämistä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
