Ei ole hyviä syitä olla osallistumatta

Kun sain esikoiseni kouluun, oli itsestään selvää, että osallistuisin vanhempainiltoihin ja vanhempainyhdistyksen toimintaan. Se oli kunnia-asia minulle. Merkki hyvästä, osallistuvasta ja sitoutuneesta vanhemmuudesta.

Pienessä kyläkoulussa kaikki osallistuivat tietäen, että heidän panoksensa on merkittävä ja tarpeen toiminnan onnistumiseksi. Koska lapsia oli vain kourallinen, jokainen tunnettiin. Poissaolo yhteisistä tapahtumista näkyi heti.

Vaihto rahtusta isompaan kouluun oli kulttuurishokki minulle vanhempana. Yhteisöllisyyteen sitoutuminen puuttui. Vain aniharva vanhempi osallistui. Vanhempainilloissa hävetti kaikkien osallistumattomien puolesta laskeskellessani, kuinka häviävän pieni prosentti vanhemmista oli vaivautunut paikalle. Vanhempainyhdistyksessä toimii tätä vielä pienempi joukko yrittäen venyä tekemään hyvää kaikille oppilaille.

Onkohan isoissa kouluissa luonnostaan riittävästi osallistuvia vanhempia toimivaan vanhempainyhdistykseen asti? Vai pitäisikö joka luokasta velvoittaa vähintään yksi aikuinen osallistumaan? Ottaa käyttöön vanhempainyhdistyskiintiöt?

Tavallaan ymmärrän. On työ, koti, harrastukset. Kiire ja väsymys. Mutta en sitten kuitenkaan. Koulu on lapsen tulevaisuuden avaintekijä. Siellä luodaan sivistyksen pohja ja muodostetaan tärkeitä sosiaalisia verkostoja. Jos lapsi näkee, että vanhempi ei osallistu koulun toimintaan, minkälaisen viestin se antaa vanhemman arvostuksesta koulua kohtaan? Jos vanhempi ei osallistu vanhemmille tarkoitettuihin tehtäviin, miksi oppilaan pitäisi sitoutua omiin kouluun liittyviin tehtäviinsä?

Lapsesi tarvitsee nähdä, että hänellä on vanhempien verkosto, joka sitoutuu koulun toimintaan. Osallistu vanhempainiltoihin ja vanhempainyhdistyksen toimintaan. Piste.