Lohjalainen Juha Kemiläinen kerää maratoneja – haaveissa siintää tuhannen rajan rikkominen

”Maratonkeräily tuo sisältöä elämään”, nauraa Juha Kemiläinen. ”Harrastuksen sivutuotteena on kertynyt monta laatikollista, yhteensä 27 kiloa mitaleita. Ne ovat varsinainen riesa, koska näillä ei ole mitään käyttöä.” Kuva: Jaana Kankaanpää

Kun maratonmatkoja on takana jo yli 700, voi sanoa, että Juha Kemiläinen kerää maratoneja. Tämän viikon aikana niitä olisi kertynyt taas yksi lisää, ilman koronataukoa.

Vaikka tavoite on aina nykyisessä tai seuraavassa juoksussa, haaveissa Kemiläisellä siintää tuhannen maratonin rajan rikkominen. Siihen voi kulua kymmenkunta vuotta.

Helsinki City Marathon vuonna 1986 oli lohjalaisen Kemiläisen ensimmäinen maraton. Vaikka 42 kilometriin sisältyi tuskaista askellusta, kokemus maalilinjan ylittämisestä oli niin palkitseva, että Kemiläinen oli vuoden kuluttua valmis seuraavaan.

Viime vuosina Kemiläinen on juossut noin 50 maratonia vuodessa eli suurin piirtein yhden viikossa.

Harrastuksesta tietämätön voisi luulla, että eihän maratoneja edes järjestetä niin usein. Apuna on maratoonareiden oma seura, joka mahdollistaa juoksun myös tunnettujen maratonien ulkopuolella.

Seura itse, sen aktiivijäsenet ja paikalliset urheiluseurat järjestävät useita tilaisuuksia viikoittain, onpa joukossa ollut Kemiläisen itse järjestämä 60-vuotissyntymäpäivämaraton Lohjanjärven maisemissa.

Jokainen maratonjuoksu on erilainen. Mukaan mahtuu mitattuja reittejä niin kaupunkimiljöössä kuin maalaismaisemissakin ja erilaisilla alustoilla, myös hallissa.

Osa juoksuista on omatoimimaratoneja, joissa huoltopisteitä ei ole ja juoksijat tai heidän huoltojoukkonsa huolehtivat reitin varrelle oman juomapullonsa.

Jos maratonin reunaehdot täyttyvät ja maaliin saapuneita juoksijoita on vähintään viisi, juoksu voidaan merkitä suorituksena maratoonareiden listaukseen.

Parhaan aikansa, 3:26:03, Juha Kemiläinen juoksi vuonna 2008 Kempeleessä.

”Enää en tavoittele parasta aikaa, vaan jokainen juoksu on oma haasteensa”, Kemiläinen sanoo. Harrastuksen katkaiseva loukkaantuminen voi sattua koska tahansa.

Harrastusvälineillä Kemiläinen ei sen kummemmin hienostele. ”Tarvitaan paita ja housuja sekä kesä- että talvikeleille. Lenkkitossut ovat nykyisin niin hyvin tehtyjä, että yhdellä kenkäparilla voi juosta jopa 100 maratonia.”

”Reitin varrella suosikkejani ovat sokeroitu cokis ja Mehukatti. Joskus huoltopisteillä on banaania, suklaata tai suolakurkkuja. Tukholman maratonilla tarjotaan lihalientä.”

Kemiläinen suosii Suomessa juostavia maratoneja, mutta monilla maratoonarilla on omat tapansa ja periaatteensa, millaisiin tapahtumiin he osallistuvat. Toiset juoksevat vain pieniä maratoneja

Toiset innostuvat massatapahtumista, kuten Berliinin, Tukholman ja New Yorkin maratoneista. Pehmeitä juoksualustoja suosivat monet. On niitä, jotka eivät halua juosta kahta kertaa samaa juoksua, vaan joka maratonille on löydettävä ennenkokematon juoksu.

Kemiläiselle suuri kannuste lähteä juoksemaan on maratoonareiden sosiaalinen yhteisö. Harrastuksen parissa hän tapaa viikoittain samoja henkilöitä, juttelee kuulumiset, saa ja antaa kannustusta. Jokaisen sadan maratonin juostuaan koittaa juhlapäivä, jota juhlitaan kakkukahvilla.