"Tule tunnistamaan yrttejä", Liu Eteläaho innostaa 4H:n pöydän ääressä. Tunnistajia riittää, vastauskuponkeja ropisee laatikkoon.
Tuolla voi tarkistaa kuulonsa, tuolla juoda nokipannukahvit ja tuolla tutustua vapaaehtoiseen pelastustoimintaan. Suomen Punainen Risti kutsuu mukaan toimintaansa, samoin lukuisat terveysalan toimijat.
Etelä-Pohjanmaan kuntia kiertävä Järjestömarkkinat polkaistiin käyntiin viime viikolla Alajärvellä. Vapaaehtoistyön voimaa esittelevä kierros jatkuu vielä tämän viikon.
Vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro tulee 6,5-kertaisena takaisin.
"Kansalaisyhteiskuntaa ei ole ilman järjestöjä", Miika Kataja sanoo. Järjestötalon osallisuusagenttina Seinäjoella työskentelevä Kataja on yksi markkinoiden kehittelijöistä.
”Haluamme näyttää, miten monipuolinen järjestökenttä meillä on, kuinka hienoa osaamista niissä on ja kuinka paljon työtä ne tekevät."
Järjestömarkkinoita ideoitiin talven aikana. Varsinainen työ tehtiin alueellisissa tiimeissä, joita oli kahdeksan. Kussakin on ollut väkeä parista kolmesta kunnasta. Järjestömarkkinoiden startti hoitui alajärveläisten, lappajärveläisten ja vimpeliläisten voimin.
Myös toritapahtumia on kahdeksan. Niiden peruskaava on sama mutta sisältö eri. Osanottajajoukko elää, paikallisia mausteita on luvassa. Kunnat ovat omanlaisiaan myös järjestö- ja yhdistyselämältään.
Vapaaehtoisesti tehdään valtava työmäärä. ”Jos vaikkapa sosiaali- ja terveysalan vapaaehtoistyö taantuu, siinä horjuu koko yhteiskunta", Miika Kataja sanoo.
Järjestötoiminnan kansantaloudellista merkitystä on tutkittu.
”Ruralia-instituutissa tehdyn selvityksen mukaan vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro tulee 6,5-kertaisena takaisin.”
Kataja pahoittelee kehitystä, joka sysää järjestöt ja niiden aktiiviset ihmiset taka-alalle. ”Kutsun sitä juhlapuhetaantumaksi. Järjestöistä puhutaan kauniisti, mutta suloiset sanat eivät johda mihinkään.”
Merkkejä ilmiöstä oli esimerkiksi sote-keskustelussa, Kataja sanoo. ”Järjestöjä pakotettiin niille vieraaseen rooliin. Niiltä alettiin edellyttää liian ammattimaista tai markkinahenkistä toimintaa.”
Järjestöillä on iso tehtävä alueellisen eriarvoistumisen estäjänä tai ainakin hidastajana. Ne paikkaavat aukkoja, joita valtio tai kunnat eivät ehdi tilkitä.
”Pitää silti olla tarkkana, että julkisen vallan tehtäviä ei ruveta lykkäämään järjestöjen vastuulle. Siinä hämärtyy toiminnan luonne. Järjestöjen voima on vapaaehtoisuudessa.”
