Suomi lämpenee auringolle pikkuhiljaa
Lappeenranta (MT)
Aurinkoenergian perusteet ovat Suomessa hallussa, mutta kokemus puuttuu.
Näin kuvailee saksalainen Christian Breyer, joka aloitti vuosi sitten Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) aurinkotalouden professorina. Professuuri on ensimmäinen laatuaan paitsi Suomessa myös koko Pohjoismaissa.
”Tiedon puutteesta ei ole kyse, mutta aurinkoenergiamarkkinat ovat täällä vielä lapsenkengissä”, Breyer täsmentää.
Hänen mukaansa kysyntää kestävälle energiantuotannolle Suomessa kyllä riittää, mutta poliittinen tuki on erittäin vähäistä.
Breyer huomauttaa, että jopa Puolassa tilanne on tällä hetkellä Suomea parempi, vaikka siellä 80 prosenttia energiasta pohjautuu hiileen.
Monen muun maan tavoin Puolassa käytetään syöttötariffia, joka olisi Breyerin mukaan tärkeä saada Suomeenkin. Myös nettomittarointi Ruotsin tapaan olisi kannattava vaihtoehto.
”Joissain maissa uusiutuvan energian investoinnit ovat elvyttäneet taloutta, mutta Suomessa ei valitettavasti näytä niin käyvän. Tuulivoimapäätökset vievät energiapolitiikkaa väärään suuntaan, eikä aurinkoenergia näytä olevan kovin korkealla poliitikkojen asialistalla.”
Breyerin mielestä on hyvä, että Suomessa käytetään paljon bioenergiaa, mutta hän muistuttaa sen olevan rajallinen energianlähde.
”Loppu energiantarve on tuotettava jotenkin. Aiotaanko täällä edelleen jatkaa kaasun, öljyn ja hiilen tuontia ulkomailta, vaikka ne voitaisiin korvata tuottamalla energiaa paikallisesti tuulen ja auringon avulla?”
Breyer kertoo, että Euroopassa ajatellaan Suomen tulevan hieman jälkijunassa. Tiedetään, että täällä käytetään paljon bioenergiaa, ja sen käytön laajuus ymmärretään, mutta ydinvoiman lisääminen herättää ihmetystä.
”Viime vuosina otsikoihin on noussut, että Suomessa suunnitellaan ydinvoiman lisärakentamista, mikä poikkeaa monesta maasta. Valitettavasti aurinko ja tuuli ovat energiantuotannossa vielä pienessä osassa.”
Breyer uskoo, että asenne muuttuu pikkuhiljaa, koska sen on pakko.
Avain muutokseen olisi hänen mukaansa se, että asiasta keskusteltaisiin enemmän. Breyer kehottaakin jokaista aurinkoenergiaa kannattavaa asentamaan paneelin omalle katolleen.
”Kun naapurisi näkee sen, hänkin haluaa samanlaisen.”
Parinkymmenen vuoden kuluttua Suomessa olisi Breyerin mukaan mahdollisuus saavuttaa sama aurinkoenergian kapasiteetti kuin hänen kotimaassaan on nyt. Vuoden 2014 lopussa se oli Saksassa 38 300 megawattia, Suomessa vain 14–15 megawattia.
”Aurinko ei ole Saksassa sen parempi kuin Suomessakaan. Saksassa vain alettiin kiinnostua aurinkoenergiasta paljon aiemmin, mikä on yksi syy maiden väliseen eroon.”
Saksassa valtaosa aurinkoenergian investoinneista on yksityishenkilöiden tekemiä. Yksi suuri aurinkoenergian tuottajaryhmä ovat viljelijät, jotka löysivät uusiutuvan energian hyvin aikaisin.
”Maanviljelijät alkoivat käyttää bioenergiaa, tuulta ja aurinkoa, ja he tuottivat energiaa yli omien tarpeidensa. Heille on maassa oma termikin, energiafarmarit. Nykyään Saksassa on vaikea löytää tilaa, jossa ei olisi aurinkopaneeleja katolla.”
Pelkän aurinkoenergian käyttöön ei Suomessa ole tarvetta pyrkiä. Paras ratkaisu olisi Breyerin mukaan tuulen, bioenergian, auringon ja vesivoiman yhdistelmä.
”Se olisi Suomessa mahdollista ja myös taloudellisesti houkuttelevaa.”
Aurinkoenergiaa pidetään vielä kalliina vaihtoehtona, mutta Breyer muistuttaa sen halpenevan koko ajan viidellä prosentilla vuodessa. Hän myös huomauttaa, että uusiutuva energia on ylipäänsä edullista verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin.
”Jos joku sanoo uusiutuvan energian olevan kallista, se on ihan puppua. Fossiilisten polttoaineiden käyttö tulee kalliiksi niistä käytyjen sotien takia, ja ilmastonmuutos ja raskasmetallien aiheuttamat terveyshaitat tuovat myös epäsuoria kustannuksia. Niihin verrattuna uusiutuva energia on tänä päivänä erittäin kilpailukykyinen vaihtoehto.”
Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimuksen mukaan täysin uusiutuvaan energiaan perustuva energiajärjestelmä olisi Suomessa teknisesti ja taloudellisesti mahdollinen vuonna 2050.
Tutkimus on osa Tekesin tukemaa Neo Carbon Energy -hanketta, jota LUT tekee yhdessä Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) ja Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa.
Breyerin mukaan sataprosenttisesti uusiutuvaan energiaan olisi mahdollisuus päästä jopa 20 vuodessa, jos se olisi Suomen ykköstavoite.
”Jos asialle ei anneta erityistä painoarvoa, menee 40 vuotta. Jos tavoitteita ei aseteta ollenkaan ja uusiutuvaa energiaa vastustetaan, menee 60 vuotta. Joka tapauksessa se on väkisinkin edessä jossain vaiheessa.”
Aurinkotalouden professuuri on viisivuotinen, mutta jos kaikki menee hyvin ja opiskelijat ovat tyytyväisiä, Breyer jää Suomeen pidemmäksi aikaa. Se olisi saksalaisprofessorille mieluinen vaihtoehto, sillä hän näkee maassa olevan vielä paljon tehtävää.
”Olemme viimeinen sukupolvi, joka voi korjata ongelman. Jos emme sitä tee, ei ole enää mitään, mitä pelastaa.”
Yksi LUT:n painopisteistä on vihreä energia ja teknologia. Opiskelijoiden kiinnostusta aurinkotaloutta kohtaan tuore professori ei vielä osaa arvioida, mutta pitämiensä kahden kurssin perusteella häntä hämmästyttää suomalaisten opiskelijoiden vähäinen osallistuminen.
”Toisella kurssillani puolet opiskelijoista oli suomalaisia, mutta toisella vain noin viidennes. Toivottavasti kursseilleni tulee heitä enemmänkin. Muutos on tämän päivän opiskelijoiden käsissä.”
Piia Matikainen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
