Lumi Karmitsa löysi lapasten ja villasukkien suunnittelusta unelmatyönsä

"Monet luulevat, että neulominen on hankalaa. Monimutkainenkin kuvio syntyy silti usein pelkillä oikeilla ja nurjilla silmukoilla, lisäyksillä ja kavennuksilla", Lumi Karmitsa miettii. Kuva: Jaana Kankaanpää

Mansardikattoisen puutalon ovi aukeaa. Ulos ryntää pieni koira ja sen omistaja, joka pahoittelee talon ränsistynyttä ilmettä.

Lumi Karmitsa, 39, on käsityökirjailija, jonka viime vuodet ovat olleet varsin kiireisiä. Ensimmäinen kirja ilmestyi toissa vuonna, toinen viime vuonna ja kolmas on tulossa painosta hetkenä minä hyvänsä.

"Vuosi sitten vuokrakämppääni tuli putkirikko siinä vaiheessa, kun mulla oli kaksi kuukautta aikaa tehdä edellinen kirja loppuun. Ostin suurin piirtein ensimmäisen talon, joka tuli vastaan", Karmitsa kertoo.

Maantieteellisiä rajoituksia ei ollut. Edellinen asunto sijaitsi Kouvolassa, uusi on melkein toisella puolella maata Loimaan Mellilässä.

Vaikka olohuoneen lattia on vinossa ja tuntuu vajoavan koko ajan lisää ja muutakin remonttia on tiedossa riittämiin, talon omistaja vaikuttaa hankintaansa tyytyväiseltä.

"Tämä talo on mun suuri projektini. Jos saan talon joskus laitettua, puutarhahan siellä odottaa."

1920- tai 1930-luvulla rakennetun omakotitalon tontti on niin suojaisa, että useimmat paikalliset eivät edes tunnu tietävän talon olemassaolosta, vaikka se sijaitsee aivan kylän keskustassa.

On unelmien täyttymys, että pystyy elättämään itsensä tällä.

"En mä tunne ketään täältä", Karmitsa sanoo. "Tärkeintä oli, että talon läheltä löytyy kauppa ja kirjasto. Olen muuttanut niin usein, ettei yksinäisyys pelota. Me ollaan tiimi Kaalepin kanssa."

Kaaleppi on yhdeksänvuotias koira, venäjäntoyn ja chihuahuan risteytys, ja tärkeä osa omistajansa elämää.

"Vien koiran ulos aamulla ja illalla ja välissä teen kirjaa."

Karmitsa tekee töitä seitsemän päivää viikossa, aamusta iltaan.

Kuulostaa niska- ja hartiasärkyiseltä hommalta, kun työ koostuu enimmäkseen neulomisesta ja mallien piirtämisestä paperille sekä ohjeiden kirjoittamisesta puhtaaksi.

Mutta ei, Karmitsa ei kärsi säryistä.

"Tämä on ideaalitilanne, unelmien täyttymys, että pystyy elättämään itsensä tällä."

Kun ensimmäinen kirja oli ilmestynyt, Karmitsa päätti ryhtyä ammattimaiseksi kirjailijaksi. Se oli hyppy tuntemattomaan.

"Kirjailija saa kerran vuodessa könttäsumman, enkä siinä vaiheessa vielä tiennyt, paljonko rahaa on tulossa."

Esimerkiksi kaunokirjallisuutta kirjoittavien kirjailijoiden mediaaniansio on noin 2 000 euroa vuodessa – ei siis kuukaudessa, vaan vuodessa, Suomen Kirjailijaliiton selvitys vuodelta 2010 kertoo. Päälle tulevat apurahat nostavat vuosiansiot noin 10 000 euroon.

"Olen tosi onnekas, kun tämä työ kantaa. Ei tässä silti missään rahoissa pyöriskellä, mulle riittää pieni elanto."

Ennen kirjailijaksi ryhtymistään Karmitsa teki sekalaisia hommia. Hänellä on muun muassa rakennusmaalarin koulutus. Taiteellista ja kirjallista taustaa on ainakin sen verran, että pöytälaatikosta löytyy valmiita lastenkirjoja kuvituksineen – tekijänsä mielestä ei riittävän hyviä julkaistaviksi.

"Olen semmoinen puuhailija. En ikinä kyllästy, kun olen kotona. Kaikenlaisia ideoita syntyy, ja tuntuu, että on liian vähän aikaa tehdä asioita."

Kaaleppi-koira on saanut kuvansa lapasiin ja sukkiin. Kuva: Jaana Kankaanpää

Karmitsan ura on siitä erikoinen, että hän aloitti työksi muuttuneen harrastuksensa vasta joitakin vuosia sitten.

"Neuloin kaverille kirjoneulelapaset. Niitä tehdessäni ajattelin, että osaanhan itsekin suunnitella tällaiset."

Siitä kaikki alkoi, itse suunnitelluista lapasista, joihin tuli Kaaleppi-koiran kuva. Niiden ohje löytyy Karmitsan ensimmäisestä kirjasta nimeltä Villit vanttuut & vallattomat villasukat.

Kirjaan oli alkujaan tarkoitus tulla pelkkien kirjoneulelapasten malleja. Kesken kolmevuotisen suunnittelu- ja kirjoitustyön lapasten tekeminen alkoi kyllästyttää, joten Karmitsa laajensi sukkiin. Ilmestyneistä ohjeista on puolet on lapasia, puolet sukkia.

Neulomispiirit ovat olleet lapas- ja sukkamalleista innoissaan. Pari vuotta sitten oli ihan uusi juttu, että kirjoneuleissa voi olla esittäviä kuvioita.

Käsityöharrastajien verkkoyhteisöt pullistelevat kuvia lapasista ja sukista, jotka on tehty Karmitsan ohjeiden mukaan. Kuvissa vilisee esimerkiksi kissoja, tiikereitä, pesukarhuja, pääkalloja, luurankoja, Buddhia ja Jeesuksia.

Pitäisikö Buddha tai Jeesus tulkita uskonjulistukseksi?

"Vai ehkä molemmat yhtä aikaa?" Karmitsa nauraa.

"Niiden tarina on sellainen, että tein ensin Buddha-lapaset, kun Buddhan kasvojen muoto tuntui sopivan lapaseen. Sitten aloin miettiä, että voisihan tällaiset tehdä toisenkin uskonnon edustajasta."

Karmitsa kertoo, että Jeesus-lapasista on tullut eräänlainen hitti. Niitä valmistetaan paitsi kirkollisiin piireihin myös tietokonenörteille, joiden huumorintajuun kämmenpuolella oleva disketin kuva ja "Jesus saves" -teksti vetoavat.

Lapasen selkämykseen mahtuu rajallinen määrä silmukoita. Joidenkin lapasten kuvio onkin levitetty jatkumaan vasemmasta kädestä oikeaan. Kuva: Jaana Kankaanpää

Villit vanttuut & vallattomat villasukat -kirjasta ilmestyy tässä kuussa englanninkielinen laitos Yhdysvaltain markkinoille.

"Se on ihan mielettömän iso juttu! Eihän joka kirjaa suinkaan käännetä!"

Kirjailijan mielestä on erittäin hyvä juttu, että Moreeni sai solmittua käännössopimuksen nimenomaan englannin kielelle. Neulekieli on hyvin yksinkertaista, joten harrastajat eri maissa pystyvät helposti lukemaan englanninkielisiä ohjeita.

Tähänkin mennessä kirjaa on mennyt jonkin verran ulkomaille, onhan mallipiirroksia mahdollista tulkita ilman suomen kielen taitoa.

Virheitä Karmitsan ohjeista ei juuri löydy, siitä pitää huolen koeneulojien verkosto, joka testaa ohjeet siinä vaiheessa, kun Karmitsa on kirjoittanut ne puhtaaksi.

Käsityökirjailijan katse on kuitenkin kääntynyt tällä välin kirjoneuleista eteenpäin.

Lokakuussa ilmestyvän Muhkeat sukat -kirjan ohjeet ovat palmikkoa ja pitsiä. Kirjan tekeminen on vaatinut Karmitsalta paljon uuden opettelua.

"Kuvittelin, että olisin virtuoosi! Mutta on todella haastavaa keksiä jotain uutta, mitä kukaan muu ei ole keksinyt. Uskon, että muutaman mallin kohdalla onnistuin."

Vaikka kirja ei ole vielä ilmestynyt, mieli vetää jo takaisin kirjoneuleiden pariin.

Mitä on odotettavissa seuraavaksi, ehkä villapaitojen ohjeita?

"On sekin käynyt mielessä, mutta mulla ei riitä kiinnostus neuloa viikkotolkulla yhtä tuotetta. Jos pystyn kehittämään nopeasti valmistuvan paidan, niin ehkä sitten."