Teatteriarvio: Oopperan kummituksen voima perustuu äärilleen viritettyihin tunteisiin – Jyväskylässä tunnelma ei saavuta huippuaan

Oopperan kummitus (Riku Pelo) opettaa Christinen (Saara Jokiaho) laulamaan kauniimmin kuin kukaan muu. Kuva: Jiri Halttunen / Jyväskylän kaupunginteatteri

Viime kevät ei ollut Jyväskylän kaupunginteatterille helppo. Tammikuussa yksi suuren näyttämön nostolavoista petti, minkä seurauksena yli 20 esitystä jouduttiin perumaan.

Teatteri odottaa edelleen remonttia, mutta siitä huolimatta syksyn esityskausi on saatu kunnialla käyntiin. Syksyn suuri spektaakkeli Phantom – Pariisin oopperan kummitus jouduttiin suunnittelemaan uudestaan tasalattialle, mutta lopputulos on siitä huolimatta visuaalisesti vaikuttava.

Christine ( Saara Jokiaho) päätyy oopperan koelauluihin samana päivänä, kun perinteikkään talon johto vaihtuu. Nuoren naisen ääntä pidetään kauniina, joskin koulimattomana. Oopperatalon kätköistä löytyy Christinelle opettaja, joka ei tosin ole valmis paljastamaan itseään muulle maailmalle. Samalla oopperan kummitus ( Riku Pelo) yrittää tehdä kaikkensa, jottei elämä vanhassa talossa muuttuisi.

Phantom – Pariisin oopperan kummitus -esityksessä ei kuulla elokuvaversioista tuttuja Andrew Lloyd Webberin sävellyksiä, vaan Maury Yestonin musiikkia. Tuttujen sävelmien puuttuminen ei haittaa, sillä esiintyjäkaarti tulkitsee Yestonin kappaleita vakuuttavasti.

Vaikka Phantom on visuaalisuudessaan kekseliäs, jää kokonaisuus aavistuksen verran latteaksi. Esityksen tunteet kaipaisivat virittämistä äärimmilleen. Pelon pitäisi olla hyytävämpää, rakkauden suloisempaa ja intohimon räiskyvämpää.

Mitään vähempää ei voi odottaa oopperatalon asukkailta ja työntekijöitä.

Phantom – Pariisin oopperan kummitus Jyväskylän kaupunginteatterissa 2020 saakka. Ohjaus: Maiju Sallas.