IT-tykki Karhumäellä. Lauri Jokinen palveli talvisodassa tykin suuntaajana kenttätykistössä Taipaleenjoella.
MT julkaisee otteita jämsäläisen tykkimiehen talvisodan päiväkirjasta: ”Ryssä ampui koko päivän mutta iltapäivällä vielä paransi ampumistaan niin, että ei tuntunut jouluaatolta vähääkään"
Kirvesmies Lauri Jokinen (1906–1998) palveli talvisodassa tykin suuntaajana kenttätykistössä. Idea Jokisen päiväkirjojen julkaisemiseen MT:ssä tuli entiseltä poliisijohtajalta Teuvo Veijalaiselta.
Tältä näytti Maaseudun Tulevaisuuden etusivu 2. joulukuuta 1939. Kyseessä on ensimmäinen lehti, joka ilmestyi talvisodan alkamisen jälkeen. Kuva: Kari SalonenTalvisota syttyi reilut 80 vuotta sitten Neuvostoliiton puna-armeijan hyökättyä Suomeen 30.11.1939 ilman sodanjulistusta.
”Hälytys oli 4:50, silloin tuli kiire tykkimontulle ja metsää kaataan. Ja klo 7 alkoi ryssän tykinjyske kuulua Metsäpirtiltä, jolloin ryssä alkoi marssia maamme kamaralle siinä mielessä, että se käy yhtä helposti kuin Puolassa.” Näin talvisodan alkamista kuvaa sotapäiväkirjassaan tykkimies Lauri Jokinen Karjalankannaksella.
Jämsäläinen rakennustyömies Lauri Jokinen (1906–1998) palveli talvisodassa tykin suuntaajana kenttätykistössä. Maaseudun Tulevaisuus julkaisee otteita Jokisen kirjoittamasta päiväkirjasta. Siitä selviää esimerkiksi, millainen oli joulu vuonna 1939.
”Kokopäivä oli erittäin hiljaista. Päivällä ammuttiin 3 ryhmää. Illalla saatiin joulupakettia melkein joka mies. Tuntemattomalle sotilaalle tuli myös”, Jokinen kuvaa aatonaaton tapahtumia 1939.
”Ryssä ampui koko päivän mutta iltapäivällä vielä paransi ampumistaan niin, että ei tuntunut jouluaatolta vähääkään. Meiltä kaatui Otto Peltonen ja haavoittui K. Jokinen, P. Lahtinen ja H. Laaksonen”, Jokinen kirjaa talvisodan jouluaaton tunnelmat.
Suomen sodanjohto määräsi kaikki armeijan yksiköt pitämään sotapäiväkirjaa. Ohjeiden mukaan hyvin pidetty sotapäiväkirja oli takeena siitä, että ”sotilaiden tekojen, saavutusten ja uhrien rohkaiseva ja velvoittava muisto säilyisi sotahistorian aikakirjoissa jälkipolvien tietoisuuteen”.
Osa päiväkirjoista on kadonnut, mutta sota-arkiston kokoelmissa olevia digitoituja talvisodan päiväkirjoja voi lukea Kansallisarkiston verkkosivuilta.
Korkeiden upseerien muistelmissa on kerrottu sodan kulusta kokonaisuutena. Lauri Jokisen sotapäiväkirja kuvaa talvisodan tapahtumia yksittäisen rivimiehen näkökulmasta.
Idea Jokisen päiväkirjojen julkaisemiseen MT:ssä tuli entiseltä poliisijohtajalta Teuvo Veijalaiselta. Eläkkeellä oleva liikkuvan poliisin päällikkö sai sotapäiväkirjan lainaksi Jokisen tytärpuolelta Elma Salmiselta kootessaan historiikkia Himoksesta.
”On ihailtavaa, että mies, joka ei ollut käynyt päivääkään koulua, osasi laatia pelkistetyn, ymmärrettävän ja johdonmukaisen kuvauksen kunkin sotapäivän tapahtumista. Minua tykkimiehen kokemukset kiinnostavat erityisesti, koska suoritin itse vuonna 1964 asevelvollisuuteni kenttätykistössä”, Veijalainen sanoo.
Taipaleenjoella taistelleen Jokisen päiväkirja on koruton ja lakoninen. Päiväkirjan sivuilla ei turhaan tunteilla, vaan pääosassa ovat taistelut.
”Eikä ollut meilläkään aikaa huilia, kun täytyi ampua niin paljon kun vain tykin kuumenemiselta voi. Me lähetimme 142 kranaattia Molotohville. Tämä oli koko sota-ajan kuumin päivä. Mikko Lehtinen kaatui ja Nurmisen Otto haavoittui mutta myöhemmin hänkin kaatui.”
Tämä kappale on Jokisen päiväkirjasta joulukuun 15. päivältä 1939.
Välillä rintamalla on rauhallista ja toisena päivänä tykillä ammutaan niin, että joka jätkällä on tukka märkänä. Sotatapahtumien lisäksi päiväkirjoissa kuvataan ilonhetkiä, kun miehet pääsevät lämpimään saunaan tai leipomaan rieskaa.
Usean talvisodan päivän Jokinen kuittaa vain lauseella: ”Ei mitään erikoista.”
Tammikuun 28. päivä tykkimies osoittaa päiväkirjassaan pystyvänsä myös hiljaiseen huumoriin synkän sotaretken keskellä.
”Rauhallista koko päivä, paitsi minä säikähdin yöllä vartiossa niin, että oli housuihin vahinko tulla, kun pikatykin ammus meni ihan korvan juuresta.”
Jokisen asemapaikalla Taipaleenjoella Karjalankannaksella käytiin talvisodan ratkaisevia taisteluita joulukuusta 1939 helmikuuhun 1940.
Pitkittynyt sota oli Neuvostoliitolle kiusallinen, koska puna-armeija ei pystynyt miehittämään Suomea muutamassa viikossa, kuten Josif Stalin oli etukäteen arvioinut. Niinpä vihollinen pyrki vuoden 1940 alussa nopeaan ratkaisuun ja keskitti Suomen rintamalle lisäjoukkoja.
”Tämä päivä oli kaikkein kovin päivä koko sodassa, kun koko päivä täytyi ampua myöhään iltaan niin paljon kuin kerkisi. Joka tykillä meidänkin patterissa ammuttiin 143 kranaattia ja tavallinen määrä on 60 ammusta päivässä”, Jokinen kirjoittaa 11. helmikuuta 1940.
Samana päivänä Neuvostoliiton joukot saivat aikaan ratkaisevan läpimurron Summassa. Taipaleenjoella suomalaisten joukot kestivät puna-armeijan rajut hyökkäykset 11.–20. helmikuuta ja pääosin säilyttäen alkuperäiset asemansa sodan loppuun asti.
”Ryssä yritti vaan tulla hyvällä taikka pahalla, tänäänkin, joten ampua täytyi hienostaan koko päivä, ennenkö saatiin pysymään aisoissaan”, Jokinen kirjaa 12.2.1940.
7.–12. maaliskuuta Jokisen rintamalohkolla Taipaleenjoella on rauhallista, kun venäläiset keskittävät hyökkäyksen Viipurin suunnalle. Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin 12. maaliskuuta ja taistelutoiminta rintamilla päättyi seuraavana päivänä 13. maaliskuuta. Rauha tulee niin yllättäen, että Lauri Jokinen ei meinaa uskoa sitä todeksi.
”Aamupäivällä laitettiin vehkeitä kokoon, kun tuli määräys, että nyt on lähettävä uusiin asemiin. Mutta juuri kun saatiin tykit montuista ylös, niin saatiin kuulla, että nyt alkaa aselepo klo 11. Mutta ei sitä kukaan uskonut, niin kova pauke kuului Viipurin puolesta. Mutta klo tuli 11 niin silloin lakkasi pauke joka suunnalta”, Jokinen kirjoittaa 13.3.1940.
105 päivää kestänyt sota vaati liki 26 000 suomalaisen hengen. Neuvostoliiton tappiot olivat moninkertaiset.
”Tämän tapainen oli minun sotaretkeni. Jos joku haluaa tarkempia tietoja, niin koittakoon itse hankkia”, Lauri Jokinen päättää päiväkirjansa Jämsässä 2.6.1940.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
