Anne B. Ragdenin uutuusromaani päättää sikatilan perillisistä kertovan sarjan – luvassa on eroottistakin vipinää

Anne B. Ragde: Talon tytär. Suom. Katriina Huttunen. 295 s. Tammi. Kuva: Kirjailijan Lasse Berre / Tammi

Berliininpoppelit (suom. 2007) avasi norjalaisen Anne B. Ragden kirjoittaman kiemuraisen sukutarinan. Suomalaisetkin lukijat innostuivat silottelemattomalla realismilla kuvatusta maaseutudraamasta.

Pohjoismainen yhteiskunta taustalla on ollut samaistuttava.

Neshovin suvun vaiheet ovat hätkähdyttäneet, liikuttaneet ja riemastuttaneet. Sarjan päättävässä kuudennessa osassa maatilan on perinyt nelikymppinen Torunn. Hänen äitinsähän ei kelvannut taloon miniäksikään ja joutui kasvattamaan tyttärensä yksinhuoltajana kaupungissa.

Torunn kunnostaa isoa asuinrakennusta ja hoitaa sedältään perimäänsä hautaustoimistoa. Lisäksi hän huolehtii isoisäksi kutsumastaan Tormodista, joka alkaa viihtyä palvelutalossa.

Nuorena tämä omalaatuinen vanhus painostettiin – sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi – lumeavioliittoon. Vaimo teki appensa kanssa kolme poikaa, joista yksi oli Torunnin isä.

Vipinää nytkin riittää, sillä Tanskassa asuva Erlend-setä saapuu erikoisine suurperheineen lomalle. Työkuvioissa Torunn tapaa eroottisesti puoleensavetävän papin. Ja tuttu maatalouskoulun opettaja pyörii yhä läheisyydessä hänkin. On valintojen aika.

Päätösosa käynnistyy hieman kömpelösti, kun tekijä palauttelee muistiin suvun mutkikkaita perhesuhteita. Uusille lukijoille se on tärkeää ja saanee kiinnostumaan aiemmista osista.

Ragden kerronta sijoittuu viihteen ja vakavasti otettavan kirjallisuuden välimaastoon, joskus jälkimmäiseen kallistuen. Sarja päättyy suvantovaiheeseen; keskeiset henkilöt jäävät hyvillä mielin elämään omannäköistään elämää.