Ulkomailla ei aina ymmärretä Sibeliusta – Silloin kapellimestari Santtu-Matias Rouvali saa selittää, että säveltäjänero oli myös masentunut alkoholisti

Santtu-Matias Rouvali toimii Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana sekä Göteborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Kuva: Rami Marjamäki

"Santtu on suunnilleen enemmän innoissaan vuosittaisesta kyyhkyskauden avauksesta kuin debyyttikonsertista Berliinin filharmonian kanssa," kertoo Tampere Filharmonian sellisti ja Rouvalin kihlattu Elina Sipilä. Kuva: Rami Marjamäki

Kapellimestari Santtu-Matias Rouvalista ja kyyhkysistä kerrotaan aina samaa tarinaa. Eikä ihme, juttuhan on kultaa: nopeaa nousukiitoa klassisen musiikin tähtitaivaalle tekevä ”menninkäinen” nylkee aamulla ampumansa kyyhkyset Tampere-talon parkkipaikalla kanttiinista lainaamallaan puukolla orkesterin harjoitusten välissä.

Tarinaa kerrotaan lehdissä kerta toisensa jälkeen, sillä se havainnollistaa niin osuvasti nuoren maestron kaksoiselämää. Metsästysharrastuksessa ei sinällään ole mitään erityisen erikoista. Pyssyjen pauketta kuitenkin harvemmin yhdistetään siihen, mitä klassisen musiikin ammattilaiset tekevät.

Kyyhkyjä nylkevä kapellimestari on maanläheinen ja persoonallinen.

Punainen peräkärry herättää hilpeyttä Rouvalin Volvon perään kytkettynä. Kuva: Rami Marjamäki

Suurella persoonalla on merkitystä. Sen Rouvali oppi Sibelius-Akatemiassa professoriltaan Leif Segerstamilta. Opettajana Segerstam ei ollut erityisen kiinnostunut siitä, millainen tyyppi tuleva orkesterinjohtaja on. Kunhan tekniikka saadaan moitteettomaksi.

Muottien puuttuminen ilmeisesti myös kannattaa, sillä Suomi tuottaa yksi toisensa jälkeen maailman huipulle nousevia kapellimestareita.

Suomessa kapellimestarikoulutuksen etuna on, että sen piiriin pääsevät periaatteessa kaikki joiden lahjat riittävät. Koulutuksen hintalappu ei näy esimerkiksi lukukausimaksuissa.

On sanottu, että ainoastaan Hornet-lentäjien kouluttaminen maksaa enemmän kuin kapellimestareiden. Jotta orkesteria voisi opetella johtamaan, on oltava orkesteri, jota johtaa. Siihen menee melkoisesti rahaa.

Akatemiasta valmistuneista nuorista otetaan kuitenkin nopeasti kaikki irti. Yksi Suomen vahvuuksista on Rouvalin mukaan se, että nuoret pääsevät nopeasti johtamaan omia orkestereita. Tullessaan Tampere Filharmonian ylikapellimestariksi ja taiteelliseksi johtajaksi vuonna 2013 hän oli vasta 27-vuotias.

Tampereen orkesteri antoi Rouvalille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. Sen myötä tulivat vierailut ja vakiopestit ulkomaille, missä arvostetaan suomalaista outoutta.

Kapellimestarin on osattava soittaa vähintään "auttavasti" pianoa. Rouvalin oma instrumentti ovat lyömäsoittimet. Kuva: Rami Marjamäki

Sibelius sukeltaa sinfonioissaan sellaisiin vesiin, että muun kuin suomalaisen voi olla niitä vaikea käsittää. Siksi Rouvali on maailma kysytty tulkki säveltäjän tunteille. Kapellimestarin ote säveltäjän musiikkiin on koruton, kuin kyyhkystä nylkisi.

”Ulkomaalaiselle orkesterille saa usein selittää, miksi Sibeliuksen musiikissa voi olla heille käsittämättömiä kohtia: ’He was an alcoholic – hän oli alkoholisti ja sodan kärsinyt masentunut ihminen.’ Jos ensin juo pullon viinaa ja sitten alkaa kirjoittaa musiikkia, niin voi olla, että käsi lipsahtaa ja tuleekin erikoinen nuotti erikoiseen kohtaan.”

Suorapuheinen ote usein naurattaa soittajia aluksi. Se voi kuitenkin myös avata katsomaan musiikkia eri näkökulmasta, kuin mihin he ovat tottuneet. Keski-Euroopassa on soitettu ja tulkittu esimerkiksi Beethovenia samalla tavalla 200 vuotta. Silloin uusia suuntia voi olla vaikea löytää ilman, että joku ravistelee.

”Mieti jotain vanhaa maestroa, joka on syönyt hyvissä ravintoloissa ja juonut hyviä viinejä. Hän tulkitsee partituuria ja pyytää orkesterilta 'soittakaa tämä kohta hieman terävämmin', niin sehän on aika nössön kuuloista.”

”Mutta jos sanoo, että haluan tähän kohtaan sellaisen terävän lävähdyksen. Soittakaa se, niin kuin nyrkki osuisi naamaan, niin ajatus menee paremmin läpi.”

Kalastuksesta ja metsästyksestä nauttiva Rouvali pääsee virvelöimään naapurinsa laiturille. Kuva: Rami Marjamäki

Rouvali tahtoo runnoa ylhäistä mielikuvaa klassisesta musiikista. Boheemi tyyli ja rock-elämäntapa miellyttävät häntä enemmän kuin diivailu. Siksi mies ei ole jättänyt paikkaansa Tampere Filharmonian johdossa, vaikka maailman suurille lavoillekin on vientiä.

Suomessa ajatellaan Rouvalin mielestä musiikkia eri tavalla kuin monissa muissa maissa. Klassinen musiikki on meillä vähemmän elitististä kuin esimerkiksi länsinaapurissa. Suomessa orkesterit eivät ole koskaan soittaneet tai säveltäjät säveltäneet hoviaateliston viihteeksi.

Taidemusiikki on meillä myös verrattain uusi ilmiö. Vaikka ennen Sibeliusta on joitakin huomattavia hahmoja, on kansallissäveltäjä toiminut todellisena alkusysäyksenä maamme klassisen musiikin perinteelle – eikä hänen kuolemastaan ole vielä vierähtänyt kuin runsaat 60 vuotta.

Omintakeinen tyyli on saanut myös yleisöt villiintymään Rouvalista. Ranskassa ja Englannissa häntä rakastetaan, ja ensiesiintyminen New Yorkissa poiki välittömästi uusia kutsuja johtamaan orkesteria. Suomessa hänen ansiokseen on luettu nuorten totuttaminen klassisen musiikin kuuntelijoiksi. Esimerkiksi Tampereella konserttikävijöiden joukossa on runsaasti muitakin kuin arvokkaasti harmaantuneita.

Vahva tunneside ensimmäiseen omaan orkesteriin ja tuttuun yleisöön pitää miehen otteessaan. Kulmilla on helppo pysyä myös siksi, että Rouvali on löytänyt itselleen ja kihlatulleen, Tampere Filharmonian sellistille Elina Sipilälle kotitilan aivan kaupungin kupeesta Ylöjärveltä. Siellä Rouvali voi elää sellaista elämää kuin haluaa.

”Minulle on tärkeää elää ja ura tulee siinä sivussa. Pidän yksinkertaisesta, arkisesta ja sellaisesta wannabe-farmarin elämästä, jota täällä voi viettää.”

Tampere Filharmonian sellisti Elina Sipilä on Santtu-Matias Rouvalin kihlattu. Pari viettää häitään heinäkuussa vanhan navetan ylisillä. Kuva: Rami Marjamäki

Pihatyöt hoituvat kätevästi kirkkaanvihreällä Avantilla. Lähialueen kauriskanta on voimissaan ja paikallinen metsästysseura on toivottanut uuden jäsenen avosylin tervetulleeksi. Keväällä tilan maille istutetut 30 fasaania ovat asettuneet lähialueen puskiin, ja pihapiirin autotallissa harjoittelee Popeda.

Kotipihalta pääsee hetkessä lentokentällä, sieltä mihin tahansa maailmalle, johtamaan orkestereita Lontooseen, New Yorkiin, Berliiniin tai Pariisiin. Ura on luotu ja siitä pääsee nauttimaan nyt, kun ensimmäinen luku on takana.

Koronakeväänä oma rauhaisa kaistale suomalaista maaseutua on ollut erityisen arvokas. Kotitilaa kunnostaessa ympärillä jylläävää virusta ei ole juuri ehtinyt huomata. Tuntuvin muutos ovat olleet peruuntuneet konsertit. Osa esiintymisistä on siirtynyt verkkoon. Ruotsin kansallispäivänä Rouvalin johtama Göteborgin sinfoniaorkesteri esiintyi verkossa 300 000 katsojalle. Vaikka ei se siltä tuntunut, ilman paikalla olevaa yleisöä tunnelma jäi ontoksi.

Lontoossa Rouvali pääsee yleisön eteen vasta vuonna 2021. Tampereella väki päästetään konserttisaleihin heti, kun koronarajoitukset sallivat.

Kolmen orkesterin ylikapellimestarin tehtäviensä jälkeen Rouvalille jää kuutisen viikkoa vuodessa aikaa kiertää maailmaa vierailevana tähtenä. Silloin hän johtaa mieluiten orkestereita, jotka ovat tajunneet, miltä nyrkin iskun naamaan pitää kuulostaa.

• 34-vuotias kapellimestari ja lyömäsoittaja.
• Syntynyt Lahdessa, asuu kihlattunsa kanssa Ylöjärvellä.
• Toimii Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana sekä Göteborgin sinfoniaorkesterin ylikappelimestarina.
• Aloittaa syksyllä 2021 London Philharmonia Orchestran ylikapellimestarina Esa-Pekka Salosen seuraajana.
• Johtanut lukuisia orkestereita Suomessa ja maailmalla, mukaan lukien Lontoossa, New Yorkissa, Pariisissa ja Berliinissä.
• Harrastaa metsästystä ja kalastusta. Suosii erityisesti riistalintuja.
• On äitinsä puolelta viljelijäsukua Pekolan tilalta Artjärveltä.