Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Tero Vesterinen kulkee vastavirtaan

    Tero Vesterinen keikkailee viikonloppuisin yhtyeensä kanssa ympäri Suomea. Arkipäivät hän viettää normaalia perheenisän elämää maaseudun rauhassa.
    Kaksi vuotta sitten Tero Vesterinen jättäytyi työstään näyttämöteknikkona ja rupesi täyspäiväiseksi muusikoksi. ”Meidän yhtyeen voimavarana on se, että toiminta perustuu enemmän ystävyyteen kuin tarpeeseen luoda musiikkia. Bändi muodostaa ainoan ystäväpiirini, joten onneksi siinä on kymmenen jäsentä."
    Kaksi vuotta sitten Tero Vesterinen jättäytyi työstään näyttämöteknikkona ja rupesi täyspäiväiseksi muusikoksi. ”Meidän yhtyeen voimavarana on se, että toiminta perustuu enemmän ystävyyteen kuin tarpeeseen luoda musiikkia. Bändi muodostaa ainoan ystäväpiirini, joten onneksi siinä on kymmenen jäsentä." Kuva: Pettay Esko

    Melankolista pop-rockia esittävä Vesterinen Yhtyeineen liittää myötätuulessa. Uusi Faaraoiden aika -albumi on saanut hienon vastaanoton ja keikat ovat olleet loppuunmyytyjä Helsingistä Rovaniemelle.

    Yhtyeen solisti Tero Vesterinen, 43, iloitsee siitä, että kymmenen vuoden ahkera keikkailu maakunnissa on tuottanut tulosta.

    ”Joka keikalla moni kertoo nähneensä meidät aiemmin ja houkutelleensa nyt kaverinsakin mukaan.”

    Vesterinen Yhtyeineen kulkee vastakarvaan musiikkialalla. Yhä useampi artisti on siirtynyt albumien julkaisemisesta yksittäisiin kappaleisiin, mutta Vesterinen Yhtyeineen keskittyy yhä vahvojen albumikokonaisuuksien luomiseen.

    Taustanauhojen yleistyessä keikoilla Vesterinen Yhtyeineen puolestaan luottaa yhä aidon livesoitannan voimaan.

    ”Meidän kymmenhenkiseksi paisuneesta orkesterista irtoaa paljon energiaa ja dynamiikkaa. Samalla esiintymisessä säilyy aito vaaran tunne ja jännitys. Jokainen keikka on taatusti erilainen.”

    Vesterinen Yhtyeineen tunnetaan väkevistä ja koskettavista sanoituksistaan. Faaraoiden aika -levyllä pohditaan vahvasti yhteisöllisyyttä ja välittämistä sekä yksilön iloja ja suruja.

    Vesteristä innostaa sanoittamisessa se, että parhaimmillaan teksti voi herättää kuulijassa uudenlaisia näkökulmia.

    ”Joku asia voi olla kuulijalle hyvin mustavalkoinen, mutta laulu voi tuoda mukanaan uusia sävyjä.”

    ”Olen huomannut, että minun kannattaa kirjoittaa itselle tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista. Siksi teksteihini liittyy aina jokin omakohtainen kosketus. Jos en olisi sisällä tekstimaailmassa, lopputuloksena olisi pelkkää sanaleikkiä”, lauluntekijä puntaroi.

    Vesterinen saa paljon henkilökohtaista palautetta. Hiljattain eräs mies tuli keikan jälkeen kertomaan, että yhtyeen musiikki on antanut hänelle voimaa näkökyvyn menettämisen surussa.

    ”Tällaiset palautteet pysäyttävät, mutta samalla lauluntekijänä tunnen hyvä oloa siitä, että musiikki on auttanut surussa. Onneksi saamme myös onnellisempaa palautetta. Moni on kertonut astelleensa vihille meidän biisin soidessa.”

    Vesterinen varttui Vantaan Martinlaakson betonilähiössä. Hän soitti kitaraa hevibändissä. Ensimmäistä kertaa hän esiintyi laulajana kaverinsa häissä vuonna 2002. Laulaminen sujuikin niin hyvin, että hänen kiinnitettiin hääbändin vakituiseksi laulajaksi.

    Muutama vuosi sitten Vesterinen muutti biologi-vaimonsa Sannan kanssa Helsingistä Porvoon Veckjärvelle. Perhe asuu 1890-luvulla rakennetussa torpassa.

    Vesterinen nauttii maaseudun rauhasta eikä hän voisi enää kuvitellakaan asuvansa kaupungissa.

    Pihapiiristä löytyy oma kasvimaa ja isännän pystyttämä kasvihuone, joista saa syötävää omaan ruokapöytään. Perheen 9-vuotias tytär ja 4-vuotias poika ovat vanhempiensa tapaan innokkaita kasvimaan laittajia.

    ”Tärkeintä on, että lapset tutustuvat kasvimaan hoitoon ja heillä pysyy tuntuma maaperään. Kasvoin itse betonilähiössä, joten on hienoa, että he saavat viettää lapsuutensa täällä maaseudulla.”

    Vesterinen on Suomen kuuluisimman harmonikansoittajan Viljo ”Vili” Vesterisen (1907–1961) pojanpoika. Nyt oma tytär jatkaa suvun harmonikan soiton perinnettä.

    ”Molemmat lapset ovat umpimusikaalisia, joka tietysti lämmittää mieltä. Tytär on jo isäänsä taitavampi harmonikan soittaja. Siellä se kulkee suvun perinne.”