Sotaveteraani muistelee: Tytöt pyöräilivät katsomaan jenkkipoikaa
Pienenä poikana Amerikasta Suomeen muuttanut Louis Nyyssönen, 91, on elänyt pitkän ja vaiheikkaan elämän.
Synnyinkieltään englantia Louis Nyyssönen ymmärtää, muttei osaa enää puhua. ”Kun katson Kauniita ja rohkeita, tiedän milloin ne ovat menossa petille”, hän nauraa. Kuva: Johannes TervoLappajärven Tarvolan kylällä vaimonsa Ellin kanssa asuva sotaveteraani Louis Arnold Nyyssönen on ikäisekseen virkeä ja hyväkuntoinen.
Nyyssönen syntyi New Yorkissa vuonna 1925. Hän muistaa vielä asioita lapsuudestaan.
”Asuimme Brooklynissa. Pyöräilimme usein kaverien kanssa Manhattanin puistoihin leikkimään. Siellä oli joka päivä jotain ohjelmaa lapsille”, veteraani muistelee.
Vanhemmat erosivat, kun Nyyssönen oli 9-vuotias. Perheen ainokainen muutti äitinsä kanssa äidin synnyinseudulle Lappajärven Tarvolaan. Isä jäi asumaan Amerikkaan.
”Olin täysi jenkki tullessani Suomeen. En osannut sanaakaan suomea. Opin kielen muutamassa kuukaudessa.”
Muutto suurkaupungista pieneen maalaiskylään oli iso muutos.
Amerikkalainen pikkupoika aiheutti ihmetystä kylällä. Pikkutytöt pyöräilivät kilometrien päästä katsomaan nättiä jenkkipoikaa, joka oli pukeutunut siisteihin golfhousuihin, polvisukkiin ja kauluspaitaan.
”Pukeutumistani pidettiin erikoisena. Suomessa ei siihen aikaan pidetty kauluspaitoja”, Nyyssönen sanoo.
Vuoden kuluttua muutosta Nyyssösen äiti sairastui ja kuoli. Amerikkaan jääneestä isästä ei ollut huoltajaksi, joten pieni poika jäi orvoksi uudessa kotimaassa.
”Menin tädin luokse asumaan. Perheessä oli samanikäisiä lapsia. Vaikka yritin olla heitä vahvempi, he kiusasivat minua koko ajan. Lisäksi kylällä puhuttiin, että olin avioliiton ulkopuolella syntynyt äpärä.”
Vaimoonsa Elliin hän tutustui kansakoulussa. Pian takana on 70 yhteistä avioliittovuotta.
”Myin kansakoulussa postikortteja. Kymmenen korttia sai markalla. Tälle minä annoin yksitoista”, Nyyssönen naurahtaa ja osoittaa elämänkumppaniaan.
Ennen kuin nuoripari alkoi seurustella, Nyyssönen suoritti kauppakoulun ja taisteli jatko-sodassa. Hän muistelee, että orpous korostui rintamalla ollessa.
”Muille lähetettiin siviilistä sukkia ja villapaitoja, mutta minulle ei kirjeen kirjettä tai pakettia. Kerran varastin varikolta manttelin, jotta sain tehtyä itselleni lämpimiä jalkarättejä.”
Sotien päätyttyä suunnitelmissa oli muuttaa takaisin Amerikkaan.
Amerikan ihmemaa siinsi haaveissa, kunnes kohtalo puuttui peliin. Kaivoksessa tehdyssä lääkärintarkastuksessa Nyyssösellä todettiin vakava keuhkotauti.
Sodan jälkeen Amerikkaan oli erittäin vaikea saada viisumia. Sinne ei huolittu etenkään, jos olit kommunisti tai keuhkotautinen.
”Kävin todistamassa Lappajärven nimismiehelle ja kunnanhallituksen puheenjohtajalle, että en ole kommunisti. Keuhkotautiin muutto lopulta tyssäsi.”
Nyyssönen ei katkeroitunut, vaikka Atlantin horisontti vaihtui Lappajärven rantamaisemiin.
”Monet Amerikkaan muuttaneet ystäväni ryyppäsivät ikävissään itsensä hautaan. Olen lohduttautunut sillä, että todennäköisesti minulle olisi käynyt samoin.”
Myöhemmin Nyyssöset perustivat kotiompelimon Lappajärvelle. Ompelimo oli yhteen aikaan Suomen suurin ryijylangan ostaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
