Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Nainen kohtaa maatalousyrittäjänä edelleen vähättelyä – kunnioitusta ei löydy aina edes omasta järjestöstä

    Miten ihmeessä juuri sinä viljelet, eikö sinulla ole miestä, isää tai veljeä? Traktorin ratissa istuva Peiponen saa usein vastata kuluneisiin kysymyksiin.
    ”Minä olen sukupolvea, jolle sukupuolella ei ole väliä. Mutta maatalousyrittäjänä olen huomannut, että kyllä sillä tuntuu olevan väliä”, Peiponen kertoo.
    ”Minä olen sukupolvea, jolle sukupuolella ei ole väliä. Mutta maatalousyrittäjänä olen huomannut, että kyllä sillä tuntuu olevan väliä”, Peiponen kertoo. Kuva: Lari Lievonen

    Suvirinteen tilan pihaan kaartaa traktori rikkahara perässään. Jos hytistä ulos nousevan kuljettajan sukupuolta veikattaisiin jossain televisio-­ohjelmassa, suurin osa valitsisi vaihtoehdon mies.

    Uskokaa pois, kaikesta huolimatta me ihmiset olemme kaavamaisen ja ennakkoluuloisen ajattelumme vankeja.

    Sen on saanut kokea lieksalainen maatalousyrittäjä, luomusiemenviljantuottaja Suvi Peiponen.

    Hänen yrittäjäntaipaleensa alkoi viisi vuotta sitten sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Samalla alkoi utelu ja ihmettely.

    ”Eikö sinulla ole miestä”, on yksi kolmesta kysymyspatteristoon kuuluvasta kysymyksestä, johon Peiponen saa toistuvasti vastata.

    ”Sinun isäsi varmaan asuu jossain tilan lähellä ja tekee tilan töitä?”, on patteriston kysymys numero kaksi.

    Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Peiposen isä ja äiti muuttivat pois tilalta toisille paikkakunnille.

    ”Eikö sinulla ole veljiä, joka olisi jatkanut tilanpitoa”, kuuluu patteriston viimeinen kysymys.

    Peiposella on kyllä isoveli, mutta hän on jo vuosia sitten valinnut aivan muun alan kuin maatalouden ja asuu muualla.

    ”Minä olen sukupolvea, jolle sukupuolella ei ole väliä. Mutta maatalousyrittäjänä olen huomannut, että kyllä sillä tuntuu olevan väliä.”

    Peiponen on sekä MTK-Pohjois-Karjalan maaseutunuorten asiamies että keskusliitossa maaseutunuorten valiokunnan jäsen.

    Maaseutunuoret haluavat purkaa maaseutuyrittäjien epätasa-arvoista ja ennakkoluuloista kohtelua kampanjalla, joka käynnistyy Okra-maatalous­näyttelyssä tänään perjantaina.

    Ennakkoluulojen purkamisen lisäksi sen tavoitteena on kohentaa tuottajien omaa ammattiylpeyttä.

    ”Ihmisten on aika herätä huomaamaan, että ei ole olemassa mitään yhdestä puusta veistettyä maatalousyrittäjää. Meitä on vaikka minkälaisia.”

    Koulutukseltaan Peiponen on agrologi. Hän on erikoistunut ja kehittänyt Suvirinteen luomutilaa koko ajan. Pieni parsinanavetta tyhjeni lypsylehmistä sukupolvenvaihdoksen myötä.

    Vuosien saatossa leipäviljan tuottajasta tuli siemenviljantuottaja. Tänä vuonna pellolla kasvaa siemeneksi ensi kerran timoteitä.

    Erikoistumisesta ja kehittämisestä huolimatta leipä on kaventunut koko ajan.

    ”Maausko ei enää elätä, yhä useampi nuori yrittäjä hallitsee talouslaskelmien tekemisen ja tilalla työskentelyä koskevat valinnat perustuvat tunteen sijaan talouden tunnuslukuihin.”

    Itselleen ja koiralleen hän tienaa leveämpää leipää MTK- Pohjois-Karjalan Vipuvoimaa viljelijälle -hankkeen osa-aikaisena työntekijänä.

    Peiponen kertoo esittelevänsä itsensä maatalousyrittäjänä, joka tekee osa-aikatöitä tilan ulkopuolella.

    MTK-työn ohella Peiponen toimii johtokunnan jäsenenä sekä Lieksan tuottajayhdistyksessä että Pohjois-Karjalan tuottajaliitossa.

    ”Järjestötoimintaan lähdin aivan sattumalta. Mutta olen viihtynyt, oman ikäisiltä viljelijöiltä saamani vertaistuki on todella tärkeää.”

    Hän haluaa luottamustoimissaan uudistaa järjestöä.

    ”Järjestössä on ihan liikaa vanhahtavia ja ennakkoluuloisia käsityksiä, jotka jarruttavat kehitystä.”

    Peiposen mielestä myös alan ulkopuolelta arvostusta ja lisäarvoa maataloudelle saadaan vasta sitten, kun myös järjestön ja alan sisältä löytyy arvostusta ja kunnioitusta ihan jokaista maatalousyrittäjää kohtaan.

    Peiposen mielestä yksi tärkeä osa ammattiylpeyttä on se, miten nimeää ammattinsa itsensä esitellessään.

    ”Sanooko olevansa ’vain maanviljelijä’ tai että ’minulla nyt on vaan tällainen pieni tila’.”

    Mikä Peiponen on itse? Onko hän emäntä vai isäntä?

    ”Emännässä on vääränlainen kaiku, se ei kerro minun roolistani.”

    ”Mutta en minä isäntäkään ole. Maatalousyrittäjä minä olen mieluummin kuin maanviljelijä, maanviljelijän tittelin koen vähän vanhahtavana.”

    Hän korostaa, että maatalousyrittäjältä vaaditaan tänä päivänä monen alan osaamista.

    Pitää hallita kirjanpitoa, koneiden korjaamista, tuki­byrokratian hallitsemista, johtamista ja niin edelleen.

    ”Isojen tilojen omistajat ovat toimitusjohtajia siinä missä muillakin aloilla.”

    Maatalous ei ole ollut mikään intohimon kohde tai haaveammatti Peiposelle. Hän lähti nuorena rehvakkaasti maailmalle, eikä luvannut palata tilalle. Toisin kävi.

    Oma paikka maailmassa ja intohimon kohde muuttui, maatalous ja tilanpito alkoivat kiinnostaa.

    ”Oli tärkeää, että intohimo maataloutta kohtaan syttyi oma-aloitteisesti.”

    ”Nyt tuntuu hyvälle, että saan jatkaa tilanpitoa neljännessä polvessa.”

    ”Tunnen ylpeyttä siitä, että saan tuottaa kotimaista raaka-ainetta ja tehdä työtä, jolla on merkitystä. Alan olen saanut valita itse, se on hienoa.”