Korona-ajan ylioppilas kävi ensimmäisen vuoden lukiota etänä ja harjoitteli vanhojen tansseihin maskit kasvoilla sekä kumihanskat kädessä

Jemina Sartovuo oli töissä, kun kirjoituksen tulokset tulivat. Kuva: Jarno Mela

Kun askolalainen Jemina Sartovuo, 18, aloitti lukion, hän opiskeli ensimmäisen vuoden lähes kokonaan kotona etäkoulussa koronapandemian takia. Toisen lukuvuoden vanhojen tansseihin piti harjoitella kumihanskat käsissä ja maskit kasvoilla. Tansseja katsomaan sai kutsua vain neljä vierasta.

”Se vaikutti ryhmähenkeen, kun nähtiin toisiamme vain tietokoneen ruudulla ja tavattiin tosi harvoin. Olihan se aika yksinäistäkin, varsinkin uusille”, Jemina miettii.

Askolan lukio on pieni, noin sadan oppilaan koulu. Kullakin vuosikurssilla on kaksi luokkaa. Jeminalla oli siellä yläkoulusta tuttuja, mutta myös uusia oppilaita, kuten Milla, joka tuli kouluun Porvoosta.

Jemina tutustui Millaan heti ensimmäisenä koulupäivänä.

”Hän oli uusi meidän luokassamme, ja menin heti kysymään, että onko hänellä tuttuja täällä. Meistä tuli parhaita kavereita.”

Sellainen Jemina on. Hän haluaa, että kaikki ovat mukana eikä ketään jätetä yksin. Yhteisöllisyyteen hän on kasvanut isossa sisarusparvessa neljän isonsiskon ja yhden pikkuveljen kanssa.

Perhe asuu Askolan Onkimaalla paikassa, jossa jo Jeminan äiti on asunut omien isovanhempiensa kanssa. Pihapiiri on sama, missä äiti on leikkinyt, mutta rakennukset uusia.

Vaikka Askolan kirkolle on kotoa neljän kilometrin matka ja lukioon kaksi kertaa pitempi, niin Jeminasta maaseudulla on ollut ihana kasvaa.

”Olen asunut täällä koko ikäni ja tykännyt. On tilaa ja rauhaa tehdä kaikkea ja sisarukset ovat olleet lähellä.”

Pandemiaeristyksen aikakaan ei tuntunut Jeminasta niin raskaalta, koska perhettä oli koko ajan ympärillä. Kaksi vanhempaa siskoa asuu lähellä. Toisella on jo kolme lasta, joten vilinää riitti omasta takaa, vaikkei kouluun ja kylille päässytkään.

Oli silti haastavaa aloittaa lukio lähes kokonaan etänä ja Teamsissa.

”Onneksi toisen ja kolmannen vuoden sai käydä koulua normaalisti, yhdessä muiden kanssa”, Jemina hymyilee nyt, kun rupeama on ohi.

Jeminalle oli itsestään selvää pyrkiä lukioon, sillä 15-vuotiaana hän ei vielä tiennyt, mitä haluaisi isona tehdä. Askolan lukio vaikutti lisäksi kivalta paikalta opiskella, ja keskiverto-oppilaana Jeminalla oli hyvät mahdollisuudet päästä sisään.

Kolme vuotta lukiossa kului nopeasti. Jeminan luokalla oli 20 oppilasta, ja kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään.

”Meillä oli hyvä yhteishenki. Jos jollakin oli vaikeuksia, tehtiin yhdessä, kuunneltiin ja autettiin. Haastavia tehtäviä tehtiin ryhmässä, eikä jätetty ketään yksin. Siitä tuli kolmen vuoden aikana tapa.”

Aika paljon lukiossa keskityttiin tuleviin kirjoituksiin, mutta Jemina päätti olla stressaamatta liikaa. Hän arvelee, että lukion raskaus riippuu siitä, haluaako suoriutua täydellisesti ja saada kaikesta kiitettävän.

”Minun neuvoni on, että panosta niihin aineisiin, jotka haluat kirjoittaa ja joista olet kiinnostunut, äläkä ota paineita muista.”

Jeminan lempiaineita olivat psykologia ja uskonto, ja ne hän kirjoittikin. Lisäksi hän kirjoitti pakolliset äidinkielen, vieraan kielen ja matematiikan. Yhteensä siis viisi ainetta, jotka kaikki menivät läpi.

Vaikka Jemina päätti olla stressaamatta liikaa, niin tottakai paineita oli. Ei vähiten sen vuoksi, että jos olisi sairastunut, niin kirjoituksiin ei olisi voinut osallistua.

Jemina purki paineita viettämällä aikaa kavereiden kanssa, mieluiten Porvoossa kahviloissa tai kaupoilla. Ennen kuin hän tammikuussa sai ajokortin, sinne tarvittiin joku kyytimään. Julkiset yhteydet ovat heikot: busseja kulkee vain pari päivässä, ja matka yhteen suuntaan on 25 kilometriä.

Kirjoitusten tulokset tulivat koululle toukokuun 16. päivänä. Hän laittoi koulusihteerille viestin, saisiko sähköpostilla omat tuloksensa.

”Katsottiin ne sitten työkaverin kanssa. Oli tosi onnellinen fiilis, kun näin, että pääsen ylioppilaaksi ja saan pitää juhlat.”

Arvosanoihinsa Jemina on tyytyväinen, mutta ei halua kertoa niitä.

”Ne ovat minulle hyvät, keskivertoa”, hän myhäilee.

Kotona alkoi ankara valmistautuminen juhliin, muun muassa lattiat saivat uudet päällysteet. Äidin kanssa Jemina on tilannut kakkuja ja muuta tarjottavaa ja käynyt ostamassa juhlamekon.

”Siinä oli vähän vaikeuksia. Lopulta löytyi valkoinen, jossa on röyhelöä.”

Juhliin tulee noin 50 vierasta, ja illalla askolalaiset ylioppilaat menevät lakkiaistapahtumaan Helsinkiin Kaivohuoneelle. Sinne tulee ylioppilaita muualtakin Uudeltamaalta.

Opiskelusta Jemina aikoo nyt pitää välivuoden ja tienata rahaa opiskeluaikaa varten. Hän sai heti kirjoitusten jälkeen työpaikan Monninkylän päiväkoti Sateenkaaresta. Työnsaannissa auttoi lukiopohjan lisäksi kerhonohjaajan ja isosen koulutus.

Aiempina kesinä Jemina on poiminut mansikoita, ollut rippileirillä isosena ja työskennellyt elintarvikekaupassa Askolassa.

Jemina pitää lasten kanssa työskentelystä. Hän on pitkään miettinyt luokanopettajan ammattia ja aikookin vuoden päästä pyrkiä opiskelemaan opettajaksi. Toki hän on tietoinen koulumaailman paineista, mutta työn hyvät puolet painavat enemmän.

”Saa suunnitella omannäköiset oppitunnit ja toteuttaa itseään.”

Jeminan juuret ovat syvällä Askolan Onkimaalla, sillä jo hänen äitinsä on asunut siellä omien isovanhempiensa kanssa. Kuva: Jarno Mela

Hyvä opettaja on Jeminan mielestä läsnä, kuuntelee ja samaan aikaan saa luokan keskittymään tehtäviin.

”Ja osaa jutella muustakin kuin oppiaineesta. Opettaja vaikuttaa paljon siihen, miten oppilaat opiskelevat. Luottamus pitää ansaita.”

Askolan lukiossa aloitti kaksi vuotta sitten toimintansa lukiokoutsi, mikä Jeminan mielestä oli hieno asia. Historian ja filosofian opettaja Kuisma Keskinen toimi koutsina eli piti kahvihetkiä, auttoi koulutehtävissä ja piti lukiokoutsitunteja.

Lisäksi Jemina haluaa mainita opinto-ohjaajansa Jaana Sunnvikin. ”Hän oli erityisen hyvä. Hän sanoi aina, että tee parhaasi, se riittää.”

Saman opin Jemina on saanut kotoa äidiltään.

”Äiti on näyttänyt, että sillä pärjää, miten itse saa kaiken tehdyksi. Äiti on pitänyt perhepäivähoitoa ja ollut kotona vahtimassa meitä. Äiti oli aina kotona, kun tulin koulusta. Se tuntui kivalta. Hän on antanut hyvän mallin”, Jemina kiittää äitiään, joka on pitkään ollut sairauseläkkeellä.