Vaikka valkolakki on ilon aihe, lukiosta valmistumiseen liittyy myös epävarmuutta tulevaisuudesta. Kuva: Suvi Elo
Mynämäen lukiossa sai olla oma itsensä, tuore abi kertoo: "Jos on huono päivä, niin on, ja aina ei täydy laittaa meikkejä naamaan"
Viiden laudaturin ylioppilas Inka Laaksonen jää kaipaamaan lukiosta välittäviä opettajia ja hyvää yhteishenkeä.
Inka Laaksonen on yksi noin 25 200 kevään ylioppilasta. Kuva: Suvi EloKulunut vuosi on ollut 19-vuotiaan abiturientin, Inka Laaksosen, elämän jännittävintä aikaa. Syksyllä alkanut ylioppilaskirjoitusurakka huipentui tiukkaan kevääseen ja loppujen aineiden kirjoittamiseen maaliskuussa.
Melkein pari kuukautta Laaksonen sai jännittää kirjoitusten tuloksia. Samalla hän kävi myös yliopiston pääsykokeissa — ei sekään aivan helppo nakki.
Nyt koitokset ovat onneksi takanapäin, ja huomenna juhlitaan valkolakkia. Kuusikymmentä vierasta on kutsuttu tunnelmalliselle Kilan Rälssitilalle Mynämäessä Varsinais-Suomessa.
Tarjottavat on tilattu pitopalvelusta. Valkoinen, pitsillä koristeltu mekko roikkuu henkarissa ja odottaa pukijaansa Laaksosten olohuoneessa. Valkolakki lepää toimintavalmiudessa laatikossa.
”Olo on tosi helpottunut, mutta samalla epäuskoinen. Kun on kolme vuotta tähdännyt siihen, että tulee hyvät paperit, niin on tosi outoa, että se oli siinä sitten”, Laaksonen sanoo.
Hän kirjoitti kuusi oppiainetta, joista viidestä — pitkästä matematiikasta, yhteiskuntaopista, historiasta, psykologiasta ja äidinkielestä — hän sai laudaturin eli L:n, korkeimman arvosanan. Pitkästä englannista Laaksonen kirjoitti magna cum laude approbaturin eli M:n, joka on seitsemästä arvosanasta kolmanneksi korkein.
”M ei olisi ärsyttänyt, jos en olisi tiennyt, että se jäi kahden pisteen päähän E:stä”, Laaksonen kertoo ja nauraa.
Olen ollut aina suunnitelmallinen ihminen, ja nyt ei tiedäkään, mitä tapahtuu muutaman kuukauden päästä.
Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että Mynämäen lukiossa pärjätään kirjoituksissa. Tämän kevään viidestä kahdeksan laudaturin kokelaasta yksi valmistuu Mynämäen lukiosta.
Vuonna 2017 Mynämäen lukio sijoittui suomenkielisistä lukioista toiseksi STT:n selvityksessä, jossa verrattiin opiskelijoiden ylioppilaskirjoitusten tuloksia heidän peruskoulun päättötodistuksiensa keskiarvoon.
Mikä on Mynämäen lukion menestyksen salaisuus?
”Meillä on tosi mukavat opettajat, ja he ovat ottaneet oppilaat hyvin huomioon ja seuranneet jaksamistamme. Koulussa on muutenkin aina tosi tervetullut olo.”
Opettajat paitsi tuntevat oppilaat nimeltä, myös tietävät, millaisia persoonia he ovat ja millainen opetustapa kehenkin tehoaa, Laaksonen kuvailee.
Esimeriksi matematiikanopettaja on aina kannustanut Laaksosta yrittämään kovemmin, vaikkei matematiikka ole ollut Laaksosen ykkösaine.
”Kun olen itse ollut kasista onnellinen, opettaja on sanonut, että pystyt parempaankin, Laaksonen nauraa.
”Opettaja näki minussa aina jotain potentiaalia ja L:n minä loppupeleissä pitkästä matikasta sain.”
Laaksonen odottaa, että pääsee lauantaina juhlistamaan valkolakkiaan läheistensä kanssa. Kuva: Suvi EloYksi Mynämäen lukion vahvuus on Laaksonen mielestä sen sopiva koko. Kaiken kaikkiaan opiskelijoita on noin 180.
Suurin osa Laaksosen abikavereista on vanhoja tuttuja alakoulusta.
”Meillä on aika tiivis yhteishenki, kun meitä abeja on ollut se reilu viisikymmentä. Kaikki tuntevat toisensa, ja lukiossa on voinut olla vapaasti sellainen kuin haluaa. Jos on huono päivä, niin sitten on, ja aina ei täydy laittaa meikkejä naamaan.”
Yhteishenkeä ja opettajia Laaksonen jää kaipaamaan lukiosta. Hän aikoo kiittää koulun henkilökuntaa ja opiskelijoita perinteisessä uuden ylioppilaan puheessa, jonka hän pitää koululla valmistujaisjuhlassa.
”Aion myös sanoa, että kyllä me pärjätään. Olimme ensimmäinen ikäluokka, joka kirjoitti koko ylioppilastutkinnon sähköisenä, lyhyttä matikkaa lukuun ottamatta, ja meillä oli myös uusi opetussuunnitelma. On ollut paljon epävarmoja asioita, mutta kaikesta on selvitty.”
Omissa juhlissaan Laaksonen laulaa Charlie Chaplinin tunteikkaan kappaleen Smile yhdessä ystävänsä kanssa. Sen jälkeen ystävä laulaa Laaksoselle vielä pari kappaletta Juha Tapiolta.
”Itkuvaaran takia esitämme yhteisen kappaleen ensin.”
Laaksonen on saanut apua äidinkielen opettajaltaan uuden ylioppilaan puheen kirjoittamiseen. Kuva: Suvi EloKun kirjoitusurakka päättyi, muulle elämälle on jäänyt taas aikaa. Laaksonen on ehtinyt nähdä enemmän kavereitaan ja poikaystäväänsä, joka asuu Taivassalossa ja muuttaa syksyllä opiskelemaan pedagogiikkaa Raumalle.
Heti kirjoitusten päätteeksi Laaksonen lähti äitinsä kanssa reissuun Israelin Eilatiin. 30 asteen lämmössä rannalta sai mukavan päivetyksen ylioppilasjuhlin. Kaksikko kävi myös Kuolleellamerellä, Jerusalemissa ja Timnan luonnonpuistossa.
”Äidin kanssa voi tehdä vähän kaikkea, se kestää sen, että shoppaillaan tai maataan rannalla. Iskä vähän turhautuu sellaiseen.”
Laaksosen kolme vuotta vanhempi veli on jo muuttanut pois lapsuudenkodista. Jos Laaksonen lähtee syksyllä opiskelemaan, vanhemmat jäävät kaksin omakotitaloon.
”Äiti on kyllä sanonut, että on joka viikonloppu Turussa.”
Laaksonen haki opiskelemaan ensimmäisenä vaihtoehtonaan Turun yliopistoon poliittista historiaa ja valtio-oppia. Lukion toisen luokan lopulle saakka hän oli tähdännyt oikeustieteen opintoihin ja valitsi lukiokurssit sen mukaan. Unelma-ala muuttui, kun lukiosta käytiin yliopistovierailulla.
”Kun pääsin ysiluokalta, en tiennyt, että tällainen oppiaine oli olemassa.”
Jos Laaksonen ei pääse opiskelemaan ensimmäisellä yrittämällä, hän aikoo täydentää ylioppilastutkintoaan ja kirjoittaa ruotsin kielen.
”Ensi vuonna alkaa päästä enemmän suoraan papereilla sisään, ja voi olla, että ruotsi vaaditaan.”
Laaksonen ei panisi pahakseen, vaikkei opiskelupaikkaa irtoaisi ensimmäisellä yrittämällä. Suurin osa kavereistakin aikoo pitää välivuoden.
”Ehkä teen töitä tai lähden ulkomaille matkustamaan tai töihin. Olisi kiva saada hyöty irti välivuodesta. Että kokisi jotain.”
Laaksonen on tehnyt lukion ohessa töitä muun muassa Mynämäen S-Marketissa ja Vakka-Suomen Sanomissa. Hän on avustanut sanomalehdessä jo neljä vuotta.
”Toimittaja on yksi unelma-ammattini. Myös diplomatia kiinnostaa, ja voisi minusta virkamieskin tulla. Ylipäänsä kansainvälinen toiminta ja työ Euroopan unionissa ovat haaveitani. Ja jos vaikka joskus lähtisi politiikkaan mukaan, ei sitä tiedä.”
Paljon kysymysmerkkejä, paljon haaveita. Maailma on auki ja kaikki mahdollista. Toisaalta tuttu paikkakunta, vanhat piirit ja koulu vaihtuvat. Miltä se tuntuu?
”Olen ollut aina niin suunnitelmallinen ihminen, ja nyt ei tiedäkään, mitä tapahtuu muutaman kuukauden päästä, että asunko kotona vai yksin. Siinä on paljon epävarmuutta — mutta silti odotan sitä.”
Inka Laaksonen
Koulutus: Ylioppilas
Perhe: Vanhemmat ja isoveli
Harrastukset: pianon soitto, laulaminen ja kuntosali
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
