Jokainen päivä voi olla hyvä päivä, sanoo maidontuottaja ja muistuttaa, että maatilojen taloudessa yksi työkalu on ylitse muiden

"Hallituksia tulee ja menee, mutta maa pysyy. Yhteiskunta järkkyy, jos ruoka on liian kallista, mutta perusmaanviljelijän tärkeänä tehtävänä on tehdä työnsä hyvin", Jukka Ojantakanen sanoo. Kuva: Kai Tirkkonen

Jos olet sattunut seminaariin, jossa puheenvuoron pyytää ja pitää mies, joka hehkuttaa maatalouden hienoutta ja piiskaa kuulijoitakin positiivisuuteen, olet luultavasti kuunnellut Jukka Ojantakasta.

Hänellä on Pohjois-Pohjanmaalla 150 lypsävän maitotila ja suuri palo maailman parhaaseen ammattiin eli maanviljelijän työhön. Koskinivan tilalla on lypsänyt vuodesta 2010 kolme robottia, ja se työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi pari ulkopuolistakin.

Ojantakanen on hankkiutunut myös vaikuttaviin luottamustehtäviin ja osallistuu siksi tällä viikolla myös MTK:n liittokokoukseen Porissa.

”En ole numeroekspertti, mutta annan oman vaatimattoman panokseni, tulevaisuudenuskoa ja periksiantamattomuutta”, Ojantakanen sanoo.

”Uskon tähän toimialaan kuin vuoreen. Meillä on kaikki valttikortit ruuantuotannossa: vettä, bioenergiaa, lehmänlantaa, uusiutuvien imagohyöty ja mahdollisuus tuottaa vientiin. Olemme voittajan puolella!” hän hehkuttaa ja kannustaa MTK:ta valistamaan kuluttajia vielä rohkeammin suomalaisen tuotannon ylivertaisuudesta.

Hän lisää, että suomalaisten on täysin vastuutontakin ulkoistaa päästöjä jonnekin, missä ei ole riittävästi vettä tai riistetään työvoimaa.

Perhe menee miehen arvoasteikossa luottamustoimien edelle, sillä tekemistä ohjaavat perhearvot sekä nykyisin niin tärkeä itsensä johtamisen taito.

”Kevään valtuuskunta jäi väliin, koska olimme varanneet perheen kanssa hiihtolomareissun, ei kahta puhetta. Haluan omilla valinnoillani näyttää myös lapsilleni, että vaikka on monessa mukana, aikaa pitää osata jakaa ja välillä sanoa ei. Poikia kiinnostaa maatalous, ja se lähtee meistä vanhemmista ja oman työn arvostuksesta.”

Koskinivan tilalle suunnitellaan tuulivoimalaa ja biokaasun tuotantoa. Navetan katolla on jo rivi aurinkopaneeleita.

Toukokuussa Ojantakanen oli pari viikkoa hyvinkin kaukana, sillä hän pääsi jo toistamiseen vain itselleen räätälöidylle opintomatkalle Atlantin taakse, tällä kertaa Kanadaan.

”Se on pohjoinen maa, ja siellä on Amerikkaan verrattuna perhetiloja ja aivan vastikään Euroopasta tulleita maahanmuuttajia. Keski-Lännen peltoalue on melkein Suomen kokoinen, maat tehokkaasti farmin ympärillä, lumen sulamisvedet antavat kevätkosteutta eikä kastelua pohjavedellä tarvita. Lopettavalle maitotilalle löytyy ostaja, ja maatalouspolitikka on hoidettu todella taitavasti”, Ojantakanen innostuu kertomaan.

Myöskään tuontia Yhdysvalloista ei ole, sillä rajat ovat kiinni ja tullit kovat.

”Eräs saksalainen tuottaja oli väsynyt EU:n byrokratiaan ja piti tätä järjestelmää yksinkertaisena. Fokus pysyy ruuantuotannossa eikä tarvitse täyttää lappuja. Kyllä EU:ssakin pitäisi nyt ottaa järki käteen, kun ruokapulaa kohti ollaan menossa. Tätä tehdään isolla intohimolla, eikä yksikään viljelijä saa joutua sivuraiteelle. Ruualle pitää saada oikeudenmukainen hinta, byrokratia pienemmäksi ja viljelijöille työrauha sekä luottamus tekemiseen, kuten lääkäreillekin työssään.”

Nykyisin politiikassa on Ojantakasen mukaan liikaa vihreiden aatteellisuutta, epäluottamusta ja vaatimuksia.

”Kanadassa viljelijät olivat hyvällä fiiliksellä. Vaikka kustannukset ovat nousseet, siitä ei puhuttu, vaan siitä, että tehdään tärkeää työtä ja ollaan siitä ylpeitä.”

Maidon tilityshinta oli 67 senttiä, eikä peltotukia ole. Hyvät tuotanto-olot pitävät kustannukset pieninä.

Ojantakanen ryhtyi agrologiopiskelijaksi kavereiden perässä, ja opintojen kuluessa vakuuttui hyvästä päätöksestä.

”Sain hyvät opit, ammatillista identiteettiä ja vahvan uskon siihen, että maatalous on hyvä juttu.”

Vaimo Liisa Ojantakanenkin löytyi alalta. Hän on Mustialan käynyt agrologi, Saarijärveltä kotoisin ja kotitila tuottaa luomunurmea paikalliselle luomukarjatilalle.

Myöhemmin vastaan tulivat Pellervo-instituutin Jukka Suvitien HLJ-kurssit.

”Hän ohjasi minua psykologian polulle, kun olin niin erilainen ja positiivinen. Lopputyöni aiheena oli Positiivisuus voimavarana. ”

Oikeastaan Ojantakaselle avautui samantien aivan uusi maailma.

”Lueskelin psykologisia kirjoja ja ymmärsin, että olin elänyt alkuosan elämästäni ihan käytännön tasolla enkä ajatellut, että joku on ihan työnään tutkinut näitä. Positiivinen ja luottavainen suhtautuminen toimii minkä tahansa asian suhteen. Ihminen on ainoa eläin, joka voi päättää aamulla, millä asenteella päivään lähtee ja tuleeko päivästä hyvä vai huono.”

Ojantakaselle jokainen päivä näyttää olevan hyvä. Rottakokeista ja lapsiryhmistäkin tiedetään, että jos toisen ryhmän kerrotaan olevan fiksumpi, siinä myös opitaan paremmin ja odotuksiin vastataan, vaikka ryhmissä ei oikeasti olisi mitään eroa. Asenne ja odotukset ratkaisevat.

”Olen oppinut, että raskasmielisyys johtuu käsittelemättömistä asioista ja että menestyvät ihmiset eivät takerru vastoinkäymisiin. Se on sitä niin sanottua resilienssiä. Vaikka emme voi valita elämäämme aikaa, oman asenteemme voimme.”

Ojantakanen miettisikin uutisten tarkkaa seuraamista.

”Asioihin ei voi vaikuttaa, mutta ne voivat vaikuttaa sinuun. Minä kuuntelen mieluummin fiksuja äänikirjoja ja täytän alitajuntani positiivisilla asioilla.”

Myönteinen elämänasenne juontuu perusturvallisuudesta, mummon sylistä keinutuolissa ja kiitollisuudesta.

”Olen uskovaisen perheen lapsi ja aina kokenut suurta kiitollisuutta siitä, että on terve ja miettinyt iltaisin, mitä hyvää päivässä oli. Tulee hyvä fiilis, vaikka ei mitään ihmeellistä olekaan.”

Tämä päivä oli sellainen.

”Kävimme vaimon kanssa parturissa, minulta lähti koronaparta, illalla mennään tanssimaan ja nyt minulle soittaa vielä tuttu toimittaja! Minusta tuntui jo aamulla, että tänään käy hyvin!”

Viljelijöiden taloustilanne on nyt tukala, eikä iloinen asenne riitä. Ojantakaset ovat pärjänneet tarkalla toiminnalla.

”Kustannusnousu ei ole kenenkään yksittäisen tilallisen syy, kun on parhaansa tehnyt. Kannattaa keskittyä omaan tekemiseensä. Minulla ollut tuotannossa perusnuukuus aina: vanhemmatkin koneet ovat riittäneet enkä ole intoutunut maksamaan peltomaasta liikaa”, Ojantakanen kertoo. Hän muistuttaa, että tilan tärkein työkalu on laskin.

”Kuluja on seurattava ja tuotantoa säännösteltävä kysynnän mukaan. On myös osattava sanoa suoraan, jos tarvitsee apua ja tekeminen on jatkuvaa puurtamista eikä hyvää elämänlaatua ole. Tilanne voi muuttua yhdessä sukupolvessa, jos se laiminlyö tilan kehittämisen.”