Monet tuottajat joutuvat tekemään kipeitä ratkaisuja, mutta samaan aikaan omavaraisuus on henkivakuutuksemme

Kaataisinko, jos satoa ei tule tarpeeksi? Kuva: Kari Salonen

Lukemisto|Ihmissuhteet

7.8.202209:00

Kolumni

Pekka Särkiö

Onkohan puillakin korvat? Huomaan ajatelleeni näin, kun katselin kirsikkapuun punaisina roikkuvia oksia. Nyt kirsikoita oli aika kerätä talteen. Vuotta aiemmin tutkin samaa puuta, josta ei saatu koskaan kirsikoita. Oksat olivat vähälehtisiä ja harvat kirsikat rupisia. ”Mitä tekisin, panenko saman tien nurin?” – ”Vai katsonko vielä yhden vuoden?”

Puutarhassa ja elämässä yleensä monet toiveet kohdistuvat uuteen kasvuun. Koskahan tulokset alkavat näkyä? Kärsivällisyyttä ja uskoa koetellaan niin vihannespalstoilla, peltolohkoilla, kuin eläinten kasvatuksessa.

Samoin vanhemmat katsovat omaa jälkikasvuaan rakkain silmin, mutta samalla pohtien, mitä heistä vielä tulee.

Yrittämiseen ja tuotantoon pätevät ankarat lait. Tuottamatonta ei kannata pitää. Rehujen, lannoitteiden, polttoaineiden ja koneiden kulut on saatava katettua. Hedelmätön puu tai kalliiksi tuleva eläin saa mennä.

Monet tuottajat joutuvat tekemään kipeitä ratkaisuja. Porsitussikalan täytyi lopettaa 800 porsasta, kun niille ei löytynyt ostajaa. Lihan tuottajahinta on niin alhainen ja kannattavuus tiukalla, että moni luopuu eläinten kasvattamisesta.

Ruokaa kuitenkin tarvitaan. Omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat meille henkivakuutus, erityisesti nyt Ukrainan sodan aikana.

Kirsikkapuun katselu saa minut pohtimaan itseäni. Löytyyköhän minusta sellaisia hedelmiä, joita Luoja minusta odottaa? Vai olenko vain tuhlaamassa maan voimaa ja kasvutilaa muilta?

Eikö sivistyneeltä ihmiskunnalta voi odottaa hyvää – elämän perustan suojelemista sen tuhoamisen sijaan? Kymmenen käskyn noudattamista eikä rikkomista? Hyvien hedelmien sijaan näkyy kaikkialla synnin seurauksia.

Johannes Kastaja sanoi kuulijoilleen, että kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. (Matt 3:10). Ehkä suuri kirves on jo ryhtynyt harventamaan hedelmättömiä puita, mutta onko harvennushakkuu alkanut oikeasta päästä?

Jeesus kertoo vertauksen pitkämielisestä puutarhurista, joka pyytää hedelmättömälle puulle lisäaikaa: ”Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympärillä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää.” (Luuk 13:8-9). Jeesus on itse se puutarhuri, joka tekee työtä hyvän kasvun puolesta.

Vuodessa voi tapahtua paljon. Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa. Virressä sanotaan, että lyhyt on toiminnan hetki. Mutta Jumalan armo ennättää kaukaa, muokkaa ihmistä, karsii turhia oksia ja saa hedelmät kasvamaan. Ehkä jo ensi vuonna!

Lue lisää:

Metsän viisaus antaa vastavoimaa kulutuksen kulttuurille

Omavaraisuudesta ja varautumisesta

Kirjailija Eeva Kilpi ajattelee, että ihmisen on opittava nöyrästi kunnioittamaan luontoa – ”Meidän selviytymisemme riippuu metsistä”