PASSIPAIKALLA Risaista historiaa

Risaisesti alkoi tämän eduskunnan työ. Maria Lohela (ps.) valittiin puhemieheksi 127 äänellä. Sotien jälkeen ei yksikään puhemies ole aloittanut vaalikautta näin vähäisellä kannatuksella, ellei hänelle ole suoraan asetettu vastaehdokasta.

Sauli Niinistö (kok.) sai viimeisellä kaudellaan 2010 vain 89 ääntä. Se oli väkevä protesti hänen toiminnalleen puhemiehenä.

Tuskin kukaan osasi aavistaa, miten laajan suosion sama Niinistö saisi muutaman vuoden kuluttua toimiessaan presidenttinä.

Aloittavalle puhemiehelle annetaan yleensä mahdollisuus. Poliittisista syistä saatetaan asettaa vastaehdokas, kuten Riitta Uosukaiselle (kok.) asetettiin 1994.

Lohelan kokemattomuus ei ole eriskummallista. Myös pääministeri, valtiovarainministeri ja oppositiojohtaja ovat toisen kauden kansanedustajia.

Entinen nuiva

Vaalin tulos kertoo epäluottamuksesta Lohelan kykyihin. Viime kaudella hän oli hiljainen takarivin tyttö.

Valinnan jälkeen kaivettiin esille Lohelan vanha vaalipropaganda. Halla-aholaista rasismia se oli, vaikka voissa paistaisi. Porukan jäsenet käyttivät 2011 itsestään nimitystä nuiva.

Vaalikauden puolivälissä Lohela äkkäsi, että hän voisi pärjätä myös yleisessä sarjassa. Puoluejohtaja Timo Soini poimi hänen ryhmän varapuheenjohtajaksi.

Perussuomalaisista natsikohelluksen takia erotettu James Hirvisaari luokitteli läksiäisiksi ryhmän jäsenet. Lohelaa Hirvisaari oli alkanut epäillä. Onko hän oikeasti nuiva?

Takuunuivan arvonimen Hirvisaarelta saivat nykyedustajista vain Teuvo Hakkarainen ja Olli Immonen.

Perimmäisten äärelle

Sosiaalidemokraatit äänestivät jokaisessa puhemiesvaalissa tyhjää. SDP:n rivit ovat vaalitappion jäljiltä täysin sekaisin. Puolue ei ole kenenkään käsissä.

Vaatimus yhden puhemiehenpaikan luovuttamisesta perinnesyistä oppositiolle on tyypillistä Eero Heinäluomaa (sd.). Ei sellaista perinnettä ole.

Heinäluoma palautti viime vaalikaudella taitavasti puhemiesinstituution arvovaltaa muun muassa perinnäistapoihin vetoamalla. Moni Heinäluoman perinnäistapa oli korkeintaan parin vaalikauden mittainen. Kahvilan pöydässä hän myi ne toimittajille, joiden muisti on kolmen viikon mittainen.

Maria Lohelan on äkkiä keksittävä vastaavia kikkoja saadakseen istunnot haltuunsa. Musiikkitalon akustiikka on suunniteltu ihan toisiin tavoitteisiin kuin vanhan eduskunnan sokeriruokokatto.

Viimeistään kyselytuntien käynnistyessä on salin mölinäkuoro saatava käyttäytymään aikuisen asiallisesti.

Sipilä testataan

Vaaleissa rökälevoiton saavuttanut keskustakin on heräämässä arkeen. Ruusuilla tanssinut puheenjohtaja Juha Sipilä saa kaivella kantapäistään piikkejä.

Peruskeskustalaiselle karvain pala Sipilän hallitusohjelmassa on suurituloisten holtiton suosiminen.

Perusluterilainen kärsii vaikka miten pahoja iskuja, kunhan taakka jakautuu oikeudenmukaisesti. Keskustan vanhaisäntä Seppo Kääriäinen ärähti heti, että taakka on oikaistava.

Sipilä vetosi kirkkoon. Arkkipiispa Kari Mäkinen ja emerituspiispa Eero Huovinen vastasivat jämerästi, että almut ovat almuja mutta yhteiskunnallista oikeutta hoidetaan verotuksella.

Toistaiseksi Sipilä ei ole kertonut, miten johtajien vapaaehtoinen tulonleikkaus auttaisi valtiontaloutta. Paljonko työpäivän pidentäminen palkatta kohentaa työllisyyttä?

Istuntosalissakin keskustalla on äänenmurros. Vuosikaudet lähes yksin puoluetta puolustanut Mauri Pekkarinen mykisti vapaaehtoisesti itsensä varapuhemieheksi. Vakiovastustaja Ben Zyskowicz (kok.) on entistä yksinäisempi.

Avaa artikkelin PDF