METSÄLLÄ Tapiolan vainioilla
Kuulas pakkasaamu, puut lumivaipassa ja aurinko pilkistelee latvuksissa. On mitä parhain jäniskeli. Pappa laittaa gepsin Ansan kaulaan ja laskee koiran irti, vilkaisee kelloa ja laittaa hihnan olalle.
Alan kerätä nuotiopaikalle puita. Syksyllä tuli jo katsottua hyvät nuotiopuut. Silloin olivat mättäät täynnä puolukoita. Aina, kun Ansa sai ajon ja se pyöri mukavasti lähimaastossa, minä poimin puolukoita saavillisen ja vahdin nuotiota.
Joskus kyykittyäni aikani mättäillä, alkoi tuntua siltä, että pitäisi käväistä isolla asialla, mutta autossa ei ollut muuta paperia kuin rekisteriote. Siitä pappa sanoi, että siihen et ainakaan leimaa, pyyhi vaikka sammaleen. Tultuani asialta sanoin papalle, että ei siitä nyt oikein hyvää tullut. Siihen pappa sanoi, että tosimiehellä pitääkin olla aina ruskea raita housuissa.
Tulipahan poimittua hyvä tili syksyisestä metsästä, ja löysin äidille hyvät marja- ja sienipaikat. Ensi kesänä voin ostaa marjatilillä veljeni kanssa uusia kalastustarvikkeita ja pikkusiskolle virvelin.
Puita katkoessani kuulin, kuinka Ansa sai ajon. Huikkasin papalle, että nyt lähti. Pappahan sen varmaan gepsistä jo huomasi, mutta minä toimin papan korvina, kun vanhojen metsämiesten kuulo tahtoo heiketä.
Kun ajo alkoi pyöriä hyvin lähimaastossa, aloin nuotion teon. Vuoleskelin tervaksesta lastuja ja asettelin niitä puiden väliin. Muistelin, kuinka ensi kerran sytytin nuotiota, ja sytykkeinä meni kaikki eväspaperit, vessapaperit ja kenkäheinätkin, eikä se silti syttynyt. Pappa opetti oikean tavan ja nyt nuotio syttyy yhdellä tikulla.
Kun olimme syöneet makkarat ja juoneet kahvit, arveli pappa, että ajo saattaisi tulla läheisen nevan laitaan. Siinä oli hyvä passipaikka ja hyvällä tuurilla saisi Ansalle kaadon.
Seisoimme nevan laidassa kiihkeää haukkua kuunnellen. Pappa osasi lukea haukusta, kuinka lähellä koira oli jänistä. Pappa käski olemaan hissukseen ja otti aseen olalta. Seisoin hievahtamatta. Näin, kun jänis tuli juosten nevan laitaa. Pidätin hengitystä, kun pappa nosti haulikon poskelle ja lähetti vihtavuodenpiiskan matkaan. Heti oli jäniksellä konttori sekaisin. Se teki täyden ilmavoltin ja mätkähti hangelle selälleen. Se oli laaki ja vainaa.
Ansa tuli paikalle nuuhkimaan. Pistin sille hihnan ja pappa ehdotti, että ottaisin isosta jäniksestä kuvan ja lähettäisin sen Härmän jänismiehille tekstillä niin on isoo, että joutuu kaharen kantaa. Siinä olisi vastine viimekesän viestiin, jossa kerrottiin, että härmäläisten Posiolla pyydystämä lohi piti tuoda kattotelineellä kotiin.
Pappa avasi jäniksen ja antoi Ansalle makupalat taputellen ja kehuen tyytyväisenä. Sitten Ansa nostetaan auton häkkiin ja pappa tarkastaa sen tassut ja silmät. Sitten se pyyhkäistään kuivaksi ja asetetaan makuulle. Vielä pitää vähän taputella ja kehua.
Kotimatkalla jo vähän nuokuttaa, ja pappa kysyy, että menikös se jo päivä korvaan. Seitsemän tuntia raitista ilmaa, nuotiomakkaraa ja pitkästi kävelyä, niin kyllä se nukuttaa. Onnistuneen päivän päätteeksi tunnen syvää tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta. Tunnen olevani etuoikeutettu kokiessani kaiken tämän.
Heleena Lassila
Kälviä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
