Nuoren voimanaisen punttisali navetassa on kuntoilijoiden kohtaamispaikka

Elli Rautiaisen treenisalissa kohtaavat kaikenikäiset kyläläiset. Kuva: Hanne Manelius

Elli Rautiaisen harjoittelupaikat sijaitsevat lähellä kotia. 

Kuva: Hanne Manelius

Honkolan kylässä asuvan Elli Rautiaisen kotipihasta löytyy vanhanajan punttisali, jossa perinteinen painojen nostelu on edelleen pääosassa.

Isä Erkki Rautiaisen rakentama sali sijaitsee piharakennuksessa, joka on toiminut aiemmin navettana, heinälatona ja autotallina.

Rautiaisten sali toimii harjoittelupaikkana Äänekosken voimailijat ry:n jäsenille sekä kaikille kyläläisille, jotka haluavat nauttia kuntoilusta. Aukioloajat ovat vapaat eikä pääsymaksua ole.

Salista on muodostunut sosiaalinen kohtaamispaikka, jossa myös kahvitellaan ja vaihdetaan kuulumisia.

"Minun olisi vaikea käydä yleisellä salilla, jossa on paljon ihmisiä. Täällä juttu lentää ja kaikki auttavat toisia. Parempaa treeniyhteisöä ei voisi olla", Elli Rautiainen kehuu.

Rautiainen harjoittelee salilla noin viisi kertaa viikossa. Lisäksi hän vetää kylän naisille ohjattua liikuntaa.

Vaikka harjoittelupaikka sijaitsee vain muutaman askeleen päässä kotoa, ilman motivaatiota ei puntti nouse.

"Vaikka sali on lähellä, tänne on joskus yllättävän vaikea siirtyä kotoa. Toisaalta pyörin täällä sellaisinakin päivinä, jolloin en treenaa. Täällä jutellaan ihan kaikesta. Joskus ukot jauhavat pelkästään autoista", Rautiainen virnistää.

Lukiota käyvä nuori nainen on saavuttanut kolmessa vuodessa jo useita penkkipunnerruksen SM-mitaleja ja MM-pronssia.

Rautiaisesta ei edes pitänyt tulla voimanostajaa. Yläkouluikäisenä hän kilpaili cheerleading-joukkueessa eikä lajinvaihto käynyt mielessä. Kolme vuotta sitten Rautiainen joutui kuitenkin lopettamaan loukkaantumisten takia.

Voimanosto oli hänelle ennestään tuttu laji, sillä Erkki-isä on penkkipunnerruksen veteraanisarjojen moninkertainen SM-mitalisti.

"Sanoin aikoinani, että en rupea koskaan voimailemaan, koska olen nähnyt sitä touhua tarpeeksi. Leikin pikkulapsena salilla ja kiersin isän mukana kilpailuissa. Nyt olen joutunut ottamaan sanoja takaisin", Elli Rautiainen toteaa.

Kuntosali kuului myös cheerleadingin harjoitusohjelmaan. Rautiainen toimi joukkueessa alimpana nostajana, joten jaloissa ja käsissä oli voimaa jo ennestään.

"Missään vaiheessa isä ei tuputtanut voimanostoa. Kerran hän sanoi salilla, että tehdäänpäs penkkiä ja kyykkyä. Liikkeet menivät hyvin ja innostuin lajista."

Tuloksia syntyi nopeasti. Jo seuraavana vuonna Rautiainen teki 17-vuotiaiden 63 kilon sarjan varustepenkkipunnerruksen Suomen ennätyksen, 72,5 kiloa.

Nyt oma ennätys lähentelee sataa kiloa.

Elli Rautiaista valmentaa Erkki-isä. Kokenut punttimies on seurannut mielenkiinnolla tyttärensä kehitystä.

"Toivottavasti harjoitusmotivaatio säilyisi ja hän välttyisi loukkaantumisilta. Voimanosto vaatii pitkäjänteisyyttä, henkistä lujuutta ja kykyä kuunnella omaa kehoa. Kaikista ei ole siihen."

Voimanostossa mitataan raakaa voimaa. Laji on armoton, ja kilpailu on kovaa jo junioreissa.

"Ulkomailla juniorikilpailuissa ei puhuta tai kommunikoida millään tavoin toisen kilpailijan kanssa. Olemme kuin vihollisia, vaikka tavallaan vedämme yhtä köyttä. Onneksi vanhemmissa ikäluokissa osataan ottaa rennommin ja jutella keskenään", Elli Rautiainen kuvailee.

Hyppäys cheerleading-joukkueesta voimanostajaksi oli suuri, sillä nyt hän päättää asioista yksin.

"Muita ei enää tarvitse ottaa huomioon. Toisaalta joudun selviämään myös pettymyksistä yksin. Haastavinta on, kun kehitys loppuu ja tulokset huononevat. On osattava hyväksyä, että se kuuluu tähän lajiin."

Voimanostossa Elliä kiehtoo onnistumisen tunne ja oman kehityksen ja saavutusten näkeminen.

"Nostosuorituksen aikana ei ehdi ajatella mitään eikä siitä jää juuri muistikuvia. Suoritus on lyhyt, mutta fyysisesti erittäin raskas."

Kuntosaliharjoittelun ja fitness-urheilun suosio on kasvanut viime vuosina. Tyttöjä on tullut lisää myös voimailupiireihin.

Elli Rautiainen on pahoillaan siitä, että fitness-buumin myötä moni nuori tuntee itsensä riittämättömäksi. Monen nuoren vartalo ja mieli eivät kestä lajia.

"Monet nuoret kokevat alemmuudentunnetta verrattuaan itseään tiukaksi treenattuun fitness-kisaajaan. Täytyy muistaa, että voimanostajat eivät tavoittele kroppaa vaan suurempia painoja", hän korostaa.

Puntti ei nouse ilman riittävää ja monipuolista ruokavaliota. Rautiainen syö tavallista kotiruokaa, joka sisältää paljon kasviksia, proteiinia ja hiilihydraatteja. Hän ei käytä lisäravinteita.

"En edes tiedä lisäproteiinien sisällöstä ja niiden terveellisyydestä. Monella harrastajalla on harhaluulo, että tuloksia syntyy, kun ostaa kymmenen pönttöä proteiinia."

Nykyään painoja nostavat naiset eivät aiheuta enää kovin paljon ihmetystä.

"Palaute on pääasiassa hyvää, mutta joskus tulee huonoakin palautetta. Useimmiten kysytään, että paljonko nostan penkistä."

"Onhan se hullua, kun tämän ikäinen ja kokoinen tyttö nostaa melkein sata kiloa. Sekin tuntuu oudolta, että tässä lajissa matkustetaan toiselle puolelle maapalloa tekemään kolme nostoa, jotka pahimmassa tapauksessa epäonnistuvat."

Rautiaisen tavoitteena on kirkastaa MM-mitalinsa lähivuosina. Ensi vuonna kisat järjestetään Etelä-Afrikassa, mutta varsinainen päätavoite ovat Tokion MM-kisat vuonna 2019.

Kilpailumatkoihin kuluu tuhansia euroa. Rautiainen on saanut tukea paikallisilta yrityksiltä.

Jokaista kilpailua edeltää tutuksi tullut poppaskonsti.

"Kasvatan pitkät kynnet ennen kilpailuja ja leikkaan ne heti kisojen jälkeen. En tiedä onko se taikauskoa, mutta sellainen tapa minulla on."