Tiesitkö: STT:n ääntötavan muutos radiouutisissa aiheutti äläkän 1960-luvulla

Vuonna 1962 jo melkein puolet kansasta piti S-kirjaimen ääntötapaa muodossa ”äs” parempana kuin muotoa ”es”.
Kuvassa Suomen tietotoimiston toimitus vuonna 1962. Radiouutistoimituksen Kaj Linden lukee puheliuutisia levylle.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Aa, bee, see, dee, ee, äf, gee… Tällä tavoin suomenkielinen todennäköisesti aloittaa aakkosten luettelemisen, mutta ei välttämättä.

Tiettyjen kirjainten, kuten F:n, M:n ja S:n nimityksistä käytiin 1960-luvulla kiivas kielikeskustelu. Kaikkien korvia ei miellyttänyt, että keväällä 1960 radion uutistenlukija siirtyikin lukemaan ”es-tee-teen” uutisten sijaan ”äs-tee-teen” uutisia.

Uutisten lähde eli Suomen Tietotoimisto (STT) pysyi samana, mutta uutistoimiston lyhenteen ensimmäisen kirjaimen ääntöasu muuttui.

Suurin kiista kirjainten nimistä rauhoittui parissa vuodessa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Pahimman E- ja Ä-äännemyrskyn laannuttua Helsingin Sanomissa julkaistiin syksyllä 1962 mielipidekysely, jonka mukaan 48 prosenttia vastaajista piti Ä-ääntämistapaa parempana. 37 prosenttia oli E-ääntämistavan kannalla ja 13 prosentille ääntämistapa oli samantekevä. Vain kaksi prosenttia jätti vastaamatta.

Aihe on noussut keskusteluun vielä tällä vuosituhannellakin. E-vokaalilla ääntämistä kuulee edelleen erityisesti lyhenteessä ”uu-es-aa” (USA) ja toisinaan myös SDP:n ja SMP:n ääntöasuissa ”es-dee-pee” ja ”es-em-pee”.

Lähde: Ällätikulla silmään! (Kielikello 2/ 2008)