Kuvan käspaikka on valmistettu Venäjällä ennen vuotta 1914. Kuva: Suomalaisen käsityön museo
Käspaikkoihin kirjottiin koko elämä
Karjalaisiin käsipyyhkeisiin liittyy paljon elämän käännekohtiin ajoittuvia uskomuksia. Esimerkiksi morsiamen piti kirjoa pyyhkeitä miehen miespuolisille sukulaisille lunastaakseen paikkansa uudessa suvussa. Tämä juttu on julkaistu aiemmin MT:ssä keväällä 2008.
Ortodoksisissa kirkoissa käspaikat eli pyyhkeet ovat säilyneet käytössä. Kuva on Lintulan luostarista Heinävedeltä. Kuva: Lari LievonenKarjalaisten käsipyyhkeiden syntyhistoria lienee kirjoittamaton. Kodeissa on jo muistin tuolta puolen pesty ja kuivattu kädet ennen sisään astumista.
Käsipyyhkeet, käspaikat, syntyivät karjalaisnaisten iltapuhteena. Usein punaisella kirjotut pellavapyyhkeet roikkuivat ovenpielessä tulijaa odottamassa.
Kaksi vuosisataa sitten käspaikkojen merkitys alkoi muuttua. Kirjonnat kehittyivät entistä koristeellisemmiksi ja pyyhkeet kauniimmiksi, lopulta liian kauniiksi arkikäyttöön. Pyyhkeet alkoivat siirtyä porstuasta kirkkojen koristeiksi.
”Siinä oli myös naisten välistä kilpailua mukana. Kirkossa katsottiin tarkkaan, kuka oli tehnyt mitä”, kertoo Suomen ortodoksisen kirkkomuseon museolehtori Minna Jaakkola.
Käspaikoilla ei koskaan ollut liturgista tehtävää ortodoksisessa kirkossa. Ne ovat kuitenkin edelleen keskeisinä mukana kirkollisissa toimituksissa.
Käspaikkoja ripustetaan muun muassa ikonien päälle. Pääsiäisen ristisaatoissa käspaikka asetetaan ikonin kantajan kaulalle tai käsivarsille.
Aiemmin käspaikkoja myös uhrattiin kirkkoon tai tuotiin pyhitettäväksi papille. Kangasuhrien ja siunattujen liinojen uskottiin parantavan sairaita.
”Kirkon opetukset sekoittuivat perinteisiin uskomuksiin.”
Häissä morsiusparille lahjoitettiin käspaikkoja lujittamaan yhteenkuuluvuutta ja torjumaan pahoja voimia. Morsian puolestaan kirjoi pyyhkeitä miehen miespuolisille sukulaisille lunastaakseen paikkansa uudessa suvussa.
Läheisten poismenon jälkeen käspaikkoja ripustettiin ikkunanpuitteisiin tai narulle ikkunasta pihamaalle.
40 päivän ajan näitä pellavaportaita pidettiin paikoillaan, jotta vainajan sielu pääsi käymään talossa ennen siirtymistään pois elävien maailmasta.
”Pellavaportaat olivat välittäjiä elämän ja kuoleman välillä.”
Pitkänmuotoisia käspaikkoja käytettiin myös arkunkantoliinoina. Hautajaisten jälkeen käspaikkoja ripustettiin grobujen eli puisten hautamuistomerkkien päätyyn.
”Koristeelliset liinat kertoivat, että haudalla käytiin. Näihin käspaikkoihin eli itkuliinoihin tai tuulipaikkoihin omaiset saivat myös kuivata kyyneleensä.”
Käspaikkojen ajateltiin olevan hyödyksi omaisten lisäksi myös vainajalle. Raamatun kertomukset eivät olleet täysin auenneet kirkkoslaavilla pidetyissä jumalanpalveluksissa. Muun muassa ylösnousemusta pidettiin konkreettisena.
”Haudasta noustessaan vainaja sitten pyyhkisi silmänsä grobuun ripustettuun käspaikkaan.”
Pitkä pellavapalttinainen käspaikka on tarkoitettu juhlakäyttöön. Liinan molemmissa päissä on elämänpuuaiheinen kirjontakoristelu. Kuva: Suomalaisen käsityön museoAlunperin jokainen käspaikka oli erilainen. Pellavaliinoihin kirjottiin tarinoita.
”Usein aiheina olivat puut, elämänpuut. Juuret kertoivat menneistä sukupolvista ja versot uusista”, Jaakkola kuvailee.
Puiden lisäksi kuvitukseksi vakiintuivat linnut ja kasvit. Ympäröivän maailman tutut aiheet.
”Käspaikkojen tutkimuksessa on jätetty luovuuden merkitys turhan vähälle. Pyyhkeet olivat naisille tapa ilmaista itseään. Käspaikkoihin kirjottiin koko elämä.”
Vuosikymmenten aikana ihmisten elämässä ja maailmassa tapahtuneet muutokset näkyvät kuvissa.
”Karjalainen perinne ja arkipäiväistyminen ovat huomattavissa muun muassa linnuissa. Aiemmat sirot, kyyhkysmäiset sielulinnut ovat muotoutuneet jyhkeiksi karjalaisiksi metsoiksi. Eurooppalaiset vaikutukset näkyvät puolestaan muun muassa ruusuköynnösten yleistymisenä.”
Jaakkolan mukaan 1800-luvun eurooppalaistuminen näkyy kaikessa kirkkotaiteessa. Stereotyyppinen kuvasto yleistyi niin maalauksissa kuin tekstiileissäkin.
Pyyhkeet olivat niitä kirjoville naisille tapa ilmaista itseään. Aiheissa yhdistyivät perinteet ja oma elämänpiiri. Kuva: Suomalaisen käsityön museoOrtodoksisessa kirkkomuseossa esillä olleen käspaikkakokoelman keräsi ilomantsilainen Ritva K. Korhonen. Satojen liinojen kokoelma on luultavasti Suomen suurin. Vanhojen pyyhkeiden lisäksi näytteillä on uusia, osa Korhosen itse tekemiä.
”Kokoelma on museaalisesti arvokas. Korhonen on jäljentänyt vanhoja malleja sekä tallentanut pyyhkeiden keräyspaikkoja ja tietoja tekijöistä”, Jaakkola sanoo.
Kerääjän tehtävä ei ole ollut helppo. Liinavaatekaappien ovet eivät auenneet ensi kysymällä keräysmatkoilla Karjalaan.
”Kommunismin myötä käspaikkaperinnettä alettiin vaieta maan alle. Vaikka käspaikat eivät olleetkaan varsinaisesti hengellisiä tekstiilejä, ne kuuluivat kiinteästi uskontoon.”
Rajan taakse jääneillä käspaikkaperinteen kultamailla käspaikkoja alettiin piilotella.
”Aluksi käspaikkoja ei meinannut löytyä mistään. Vähitellen Korhonen sai ihmisten luottamuksen ja kokoelma alkoi karttua.”
Korhosen kokoelman pyyhkeet ovat hyvin säilyneitä. Yli sata vuotta vanhat pellavaliinat ovat puhtaita ja ehjiä.
”Kauneimpia on säilytetty varoen. Kokoelmasta löytyy myös käyttöesineitä, jotka on kulutettu loppuun.”
Käspaikoilla on edelleen vahva merkitys ortodoksisen kirkon perinteissä. Kuvassa on Tampereen ortodoksinen kirkko. Kuva: Kari SalonenKauniisti kirjotut käsipyyhkeet koristavat edelleen ortodoksisia kirkkoja. Jaakkolan mukaan kirjontaharrastus on harventunut, muttei suinkaan loppunut.
”1800-luku oli uskomusten kultakautta ja myös käspaikkojen kultakautta ortodoksisessa perinteessä. Sodan jälkeen käspaikkojen käyttö siirtyi lähes kokonaan kirkkoon. Pellavaportaat ja muut vastaavat unohdettiin.”
Kirkoissa pyyhkeitä käytetäänkin jatkuvasti. Piispa pesee kätensä ennen jokaista jumalanpalvelusta ja pyyhkii kätensä käspaikkaan.
Pääsiäisen alla kirkoissa muistellaan Jeesuksen viimeistä ateriaa, jolloin hän pesi ja kuivasi opetuslapsiensa jalat. Kiirastorstaina piispa pesee Jeesuksen esimerkin mukaan kirkossa palvelijoidensa jalat ja kuivaa ne käspaikkaan.
”Vaikka vanhat uskomukset ovat karisseet, on käspaikoilla on edelleen vahva merkitys.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
