Toimittaja kutoi ensimmäisen villasukkansa – näin se onnistui Katse kantapäähän -kirjan ohjeella

Ensimmäinen sukka tekeillä. Kirjan helpoinkin ohje vaati kirjoittajalta ohjeiden tarkkaa lukemista ja silmukoiden tarkistuslaskentoja. Kuva: Sanne Katainen

Anna Mäkilä: Katse kantapäihin – vaihtelua villasukan neulontaan. 176 sivua. Moreeni. Kuva: Sanne Katainen

Puolalaissyntyisen Anna Mäkilän kirja Katse kantapäihin esittelee nimensä mukaisesti erilaisia tapoja neuloa kantapää. Esimerkiksi lappukantapäämalleja on neljä: hollantilainen, ranskalainen, walesilainen ja nauhakantapää.

Kirjan nimi saattaa kuitenkin johtaa harhaan, sillä kantapääratkaisut eivät ole itsetarkoitus. ”Malli on tärkein, ei kantapää”, toteaa Mäkiläkin kirjan esipuheessa.

Sukkamalleja ja -ohjeita on kirjassa 20. Niistä viisi on neulottu yhdellä langalla, yhteen yksiväriseen on pujotettu helmiä ja loput ovat kirjoneuleita.

Mallien vaikeus vaihtelee, mutta yhtään aivan aloittelijalle sopivaa mallia ei kirjassa mielestäni ole.

Tekijä on sijoittanut mallit kirjaan oman arvionsa mukaan helpoimmasta vaikeimpaan. Viimeisen, Finlandia 100 -sukan ensimmäisen version tekijä suunnitteli vuonna 2016 itsenäisyysvuoden kunniaksi järjestettyyn neulekilpailuun.

Finlandia 100 -sukan ohje kuvineen ja kaavioineen on peräti 12 sivun mittainen. Mittaa lisää, että kaikki kaaviot ovat kolmelle sukkakoolle: S, M ja L.

Pääosa kirjan malleista on suunniteltu ohuelle sukkalangalle. Ohjeet on kirjoitettu pitkille pyöröpuikoille, mutta tekijän mukaan kaikki mallit voi neuloa myös viidellä sukkapuikolla.

Päätin kokeilla yhtä ohjeista. Valitsin turvallisesti ensimmäinen mallin kahdesta syystä. Se on Mäkelän arvion mukaan yksinkertaisin, ja sitä varten tarvitsi ostaa vain yhtä lankaa.

Olen nuorena kutonut paljon, myös kirjoneuleita, erilaisia palmikoita ja kuvioita, mutta yhtään sukkaa en ollut tehnyt. Äitini oli superinnokas kutoja, joten minulle ja perheelleni oli aina sukkia yli tarpeen.

(Käytän tässä sanaa kutoa, koska minun murteessani sukkia kudotaan, ei neulota.)

Valitsemassani mallissa on koristeena sydämiä muodostava palmikko ja kantapään kiilassa pieni koristepalmikko. Oikean ja vasemman sukan palmikot ovat toistensa peilikuvia.

Varren joustinneuleen kutominen sujui hyvin, kun sain ensimmäiset pari–kolme kerrosta valmiiksi ja pääsin kunnolla vauhtiin.

Sydänpalmikon ohje­kaavion tulkinnassa tarvitsin apua. Jouduin kysymään, mitä tarkoittaa silmukkakaavion ruutu ”ei silmukkaa”.

Ohjeessa niin ikään mainitulle ”silmukan jalka” -käsitteelle en löytänyt selitystä sen paremmin kirjasta kuin googlaamallakaan. Päättelemällä pääsin eteenpäin.

Jouduin tankkaamaan ohjeita aika paljon. Ristiintarkistin asioita: jos kudon niin kuin ohjeen ymmärrän, päädynkö samaan silmukkamäärään kuin mihin pitäisi päätyä?

Tarkistamista olisi helpottanut, jos kirjassa olisi ollut pari lisäkuvaa esimerkiksi siitä, miltä sukka näyttää kantapään takaa ja jalan alta.

Vastoin odotuksia kantapään kutominen ei ollutkaan vaikeinta, vaikka sitäkin tehdessäni jouduin tekemään ristiintarkistuksia.

Jalkaterä ja kärkikavennukset sujuivat jo melko helposti.

Vasemman jalan sukan kutomiseen kului paljon aikaa, mutta oikea sukka syntyy varmasti paljon helpommin – kunhan tässä ehdin aloittaa.