Maitohuoneesta suksiverstas: Krista Pärmäkosken vanhemmat opettelivat huoltohommat alkeista lähtien
Välillä tuli juniorikisan voitelussa takkiin, kun samalle viivalle liukui Anita Kirvesniemi isänsä Harri Kirvesniemen laittamilla suksilla.
Maitohuone on lypsykarjatilalla tärkeä tekninen tila. Kun Kirsi ja Ari Lähteenmäki luopuivat lehmistä 2000-luvun alussa ja urheilevien tyttärien suksihuolto piti järjestää, navetan tilatankki sai väistyä ja maitohuoneesta tuli suksiverstas. Kuva: Jussi PartanenKun hiihtäjä Krista Pärmäkoski juhli olympialaisissa palkintokorokkeella mitali kaulassa, riemu oli ylimmillään myös hänen vanhemmillaan, Kirsi ja Ari Lähteenmäellä. Urheilua seuraava yleisö tuntee tummatukkaisen, periksi antamattoman hiihtokuningattaren ja tämän saavutukset laduilla, mutta ennen parrasvaloihin nousua urheilijan kotona on paiskittu vuosia aikaisemmin töitä sen eteen, että tytär voisi hiihtää.
”Totta kai se tuntuu hyvältä”, toteaa Ari Lähteenmäki Kristan menestyksestä.
”Kaikkien niiden tuntien jälkeen, jotka olen viettänyt suksiverstaalla. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon Kirsi on kuskannut Kristaa harjoittelemaan.”
Lähteenmäet asuvat Vahon kylässä Ikaalisten laidalla. Muutaman kilometrin päässä heidän kotoaan levittäytyy laaja Seitsemisen kansallispuisto. Vaikka ympärillä on metsiä, peltoja, järviä, mäkiä ja hiekkateitä, ympäristö ei ole mitenkään optimaalinen nuoren kilpahiihtäjän harjoittelun kannalta.
”Täältä piti ajaa 40–50 kilometriä, että päästiin ladun varteen”, Kirsi Lähteenmäki toteaa.
Lumettoman ajan harjoittelumuoto, rullahiihto, ei liioin kotinurkilla onnistunut – siihen tarvitaan asfalttibaana. Nämä pulmat ratkottiin nuoren urheilijan yläkouluaikana siten, että Kirsi-äiti ajoi neljä kertaa viikossa tytärtään vastaan koululle ja kuljetti hänet harjoittelemaan latujen ääreen.
”Kristalla olisi mennyt yläasteella 1,5 tuntia bussimatkaan kotiin. Säästimme aikaa.”
Kun harjoitukset olivat ohi, Kirsi ryhtyi kotona laittamaan ruokaa seuraavaa päivää varten.
Myös Kristan siskot Sirja ja Sara harrastivat urheilua.
Kirsi pyöritti arkipäivien rumbaa yksin, sillä Ari oli maanantaista perjantaihin pois kotoa, rakennusalan töissä.
”Meillä oli selkeä työnjako. Minä olin viikot reissutöissä ja viikonloput suksiverstaalla. Kirsi hoiti urheilutalkoot”, Ari kertoo.
Lähteenmäet ryhtyivät jatkamaan Arin vanhempien lypsykarjatilaa vuonna 1995 ja muuttivat tuolloin pienten lastensa kanssa Ikaalisten keskustasta Vahon kylään.
He pitivät lehmiä ensimmäiset viisi vuotta mutta luopuivat maidontuotannosta, kun Ari päätti palata rakennusalalle.
Sitä ennen he ehtivät suunnitella navettainvestointia.
”Kävimme navetan rakentamisen kursseilla. Mutta jälkikäteen oli hyvä, että luovuimme siitä. Meillä on pellot niin hajallaan, että siinä olisi ollut hurja kuskaaminen lannan ja rehun kanssa”, Kirsi toteaa.
Kirsi jatkoi vielä myöhemmin karjan pitoa vanhempiensa kotitilalla. Enää ei sielläkään ole lehmiä.
Tilanpidon ensimmäiset vuodet olivat taloudellisesti tiukkoja aikoja.
”Oli hyvä, että lapset olivat silloin pieniä eikä suksia tarvinnut ostaa. Maatilalainan korko oli viisi prosenttia. Nykyään saa kulutusluottoa halvemmalla”, Kirsi miettii.
”Kun apulantakasa tuohon pihaan vuonna 1995 tuli, alettiin miettiä, että millähän tuo maksetaan.”
Vanhemmat muistelevat, että Kristan kilpahiihtoinnostus syttyi koulukisoissa. Lapset kävivät ensin lähellä sijainneessa Vahon kyläkoulussa ja myöhemmin Luhalahden kyläkoulussa.
”Krista pärjäsi koulujen välisissä kilpailuissa. Sitten Ikaalisten Urheilijoista otettiin yhteyttä ja pyydettiin häntä mukaan.”
Lapsena ja nuorena Lähteenmäen tyttäret harrastivat hiihdon ohella myös suunnistusta ja yleisurheilua. Suunnistukseen heitä houkutteli alakoulun opettaja Outi Borgenström, joka on suunnistuksen maailmanmestari vuodelta 1979.
Vielä yläkouluiässä kaikki kolme lajia olivat Kristan harjoitusohjelmassa. Tosin hiihtonäyttöjensä perusteella hän sai jo 12-vuotiaana henkilökohtaisen valmentajan.
Urakkaan ryhtyi nokialainen poliisi Matti Haavisto. Sama mies valmentaa häntä yhä, ja viime viikolla hänet valittiin koko hiihtomaajoukkueen päävalmentajaksi.
Lähteenmäet eivät itse ole hiihtäneet kilpaa, mutta molempien isoäidit ovat kilpailleet hiihdossa maakuntatasolla.
Ari kertoo olleensa yläkouluikäisenä vikkelä pikajuoksija. Häntä koetettiin houkutella yleisurheilukentälle.
”En mihinkään lähtenyt. Maatalon pojalla oli muutakin tekemistä.”
Omia lapsia on kuitenkin tuettu urheilijan polulla parhaan mukaan.
Kirsi on ollut urheiluseurassa aktiivisesti mukana. Loikkaharjoituksia on vedetty ladulla lasten ja nuorten kanssa. Ari puolestaan opetteli suksien voitelun alkeista lähtien.
”Meillä on vanhassa maitohuoneessa suksihuoltopiste”, hän kertoo.
Isä-Lähteenmäki sai voiteluun hyviä neuvoja valmentaja Haavistolta, mutta välillä tuli takkiinkin.
Marja-Liisa ja Harri Kirvesniemen Anita-tytär on Kristan kanssa samanikäinen. Eräässä juniorikilpailussa nuori Kirvesniemi pyyhkäisi loppusuoralla Lähteenmäen ohi. Ari huomasi, että Kristan suksista valuu vesi, kun taas Kirvesniemen suksenpohjiin oli laitettu kuviot.
”Lähdin siltä seisomalta ostamaan kuviorautaa.”
Enää isän ei ole tarvinnut kymmeneen vuoteen voidella tyttärensä suksia.
”Siitä lähtien kun Krista lähti Vuokattiin urheilulukioon, hän on pessyt pyykkinsä, tehnyt ruokansa ja voidellut suksensa”, Kirsi sanoo.
Harjoitussuksia hän voitelee yhä itse, mutta kilpailuissa homman hoitavat nykyään alan ammattilaiset.
Maastohiihto on laji, jossa monet huiput ovat maaseudun kasvatteja. Näin on, vaikka ainakin Etelä-Suomessa isoissa kaupungeissa alkaa olla paremmat harjoitteluolot kuin maalla.
”Kaupungeissa lajivaihtoehtoja on enemmän. Ja ehkä maalaiskouluissa hiihdetään enemmän kuin kaupungeissa”, Kirsi tuumii.
Ari pohdiskelee, olisiko Kristasta tullut lainkaan hiihtäjää, jos he olisivat asuneet Ikaalisten keskustassa.
”En tiedä. Ehkä hänestä olisi kuitenkin kestävyysurheilija tullut.”
Vaikka kiviä on monena keväänä pelloilta nosteltu koko perheen voimin, Lähteenmäet eivät usko maalaislapsuudesta löytyvän sen suurempaa selitystä tyttärensä menestykseen. Ei, vaikka heidän mukaansa Krista oli lapsena aina innokas ryhtymään fyysisiin ponnistuksiin.
Maatilalla mahdollisuuksia rehkimiseen oli tarjolla.
Se, että tytär on poikkeuksellisen lahjakas urheilija, valkeni vanhemmille vähitellen alakoulun viimeisistä vuosista lähtien.
Nyt kun hän hiihtää maailman huippujen vauhdissa, Ari uskoo henkisen kantin ratkaisevan menestyksen.
”Voittaja tehdään pään sisällä. Oma tahto ja päämäärä tekevät ihmisestä voittajan.”
Tyttärensä urheilu-uraa läheltä seuranneena hän on huomannut, että ihmisellä on oltava hyvin vahva luonne, jotta hän pystyy olemaan kaikkien silmätikkuna.
Jos arvosteluja, kritiikkiä ja paineita ei pysty sulkemaan ulkopuolelle, touhu menee pipariksi.
Junioriurheilijoiden vanhempia Lähteenmäet kannustavat osallistumaan tapahtumiin ja olemaan läsnä harjoituksissa.
”Lapsi tarvitsee vanhemman tuen menestyäkseen. Se on lapselle hyvin tärkeää, että vanhemmat ovat mukana”, Ari sanoo.
Entä tuliko olympiamitalistin vanhemmille vuosien varrella ikinä mieleen, että onko tässä mitään järkeä?
”Kyllä. Silloin, kun ajoin kahden viikonlopun aikana 3 000 kilometriä, jotta Krista pääsi hiihtämään kaksi kilpailua: kolmen kilometrin ja viiden kilometrin kisat”, Ari kertoo.
Tämä tapahtui vähälumisena talvena, kun tytär oli Vuokatissa lukiossa. Ainoa paikka, jossa päästiin hiihtämään kilpaa, oli kaukana pohjoisessa.
Nyt jälkiviisaana on helppoa todeta, että totta kai nuo reissut kannatti tehdä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
